Keltinkangas sanoo telkussa, että lapsena koetut ero-ongelmat näkyy 40-50 vuotiaana

Mitenköhän sitten niissä tilanteissa, joissa esim. isä on reissutöissä/ulkomaankomennuksilla/rauhanturvaajana ym. Miten tällainen sitten selitetään alle 3v. lapselle, että isä on välillä poissa ja tulee välillä takaisin. Vai ovatko nämäkin lapset yhtä suuressa "vaarassa" traumatisoitua?



Joskus vain ero on parempi vaihtoehto kaikkien kannalta. Itse en ole eronnut, mutta oma isäni oli ulkomailla töissä usein, välillä pitkiäkin aikoja.

asiantuntijoilta on unohtunut se tosiasia, ettei elämä ole aina reilua eikä se sitä ole ollut ennenkään. Ihanteellisia kasvuolosuhteita ei ole koskaan ollut tarjolla alkuunkaan kaikille lapsille ja tuskin sellaista aikaa tuleekaan, jolloin kaikki lapset saisivat täydelliset vanhemmat ja täydellisen lapsuuden.



Me kaikki haavoitumme varhaisina vuosinamme enemmän tai vähemmän ja saamme elämämme varrella siipeemme monta kertaa. Tietenkin jokainen lapsi ansaitsee rakastavat ja huolehtivat vanhemmat, mutta harva vanhempi pystyy ponnisteluistaan huolimatta taata jälkeläiselleen täysin "virheetöntä" lapsuutta, vaikka jokainen lapsi sen ansaitseekin.

Lapsi ei siis joudu muuttamaan joka viikko eri kotiin, missä on eri ihmiset. Eri tilanne siis.

Elämä ei tosiaan ole aina reilua. Eikö ole kuitenkin kohtuullista vaatia jokaiselta vanhemmalta, että he yrittäisivät toimia siten, että lapsella on hyvä olla? Ei omaa itsekkyyttä ja lapsen edun poissulkemista voi perustella sillä, että elämä ei ole aina reilua.

Mitenköhän sitten niissä tilanteissa, joissa esim. isä on reissutöissä/ulkomaankomennuksilla/rauhanturvaajana ym. Miten tällainen sitten selitetään alle 3v. lapselle, että isä on välillä poissa ja tulee välillä takaisin. Vai ovatko nämäkin lapset yhtä suuressa "vaarassa" traumatisoitua?

Joskus vain ero on parempi vaihtoehto kaikkien kannalta. Itse en ole eronnut, mutta oma isäni oli ulkomailla töissä usein, välillä pitkiäkin aikoja.

että vanhempien on tingittävä itsekkyydestään ja tehtävä parhaansa lastensa hyvinvoinnin eteen. Uskon, että näin ajattelee suurin osa erovanhemmistakin. Kirjoitinkin edellä siitä, että aina vanhempien _ ponnisteluistakaan huolimatta_ elämä ei osoittaudu reiluksi tai oikeudenmukaiseksi.

haitallista lapsen normaalille tunne-elämän kehitykselle on se, että siinä lapsi joutuu eroon pitkäksi ajaksi ensisijaisesta hoitajastaan, joka yleensä on äiti ja johon hänellä on symbiottinen suhde. Ensisijainen hoitaja on lapselle tärkein psyykkisesti.



Vuoroasumisessa tuo suhde tärkeimpään ihmiseen katkeaa viikoksi, mikä on pienelle, vasta symbioosista irrottautumistyötä tekevälle lapselle traumaattista.



Yleensä ensisijainen pienen lapsen hoitaja on lapsen äiti, eikä siksi isän työmatkat vaikuta lapseen yhtä merkittävästi kuin jos "katoaja" olisi äiti.

olla nykyaikana taaperoiässä jo hyvin vanhanaikainen. Miehet hoitavat hyvin paljon lapsiaan. Eri asia tietysti, jos mies ei ole koskaan vaippaa vaihtanutkaan. Olen kuullut, että sellaisiakin vielä on, en ole kyllä koskaan nähnyt.



Suomessahan tätä äitimyyttiä yritetään keinotekoisesti pitää yllä vanhempainvapaalla kutsutulla äitiyden tuella.

eikä alle 3v pysty säilyttämään viikkoa mielikuvaa toisesta vanhemmassta ja ympäristöstä kunnolla...eli kun lapsi muuttaa viikon välein, on se aika rankkaa kun sekä ihmiset että ympäristö vaihtuu. Reissutöitä tekevien lapsilla koti ei vaihdu mihinkään!



Minusta se oli ihan asiallinen kommentti, kun hän sanoi että jos ei oteta huomioon väkivaltaa, alkoholismia tms. niin eivätkö aikuiset kykene käyttäytymään sivistyneesti ja asumaan jotenkin yhdessä toisiaan kunnioittaen vielä vaikka vuoden, joka olisi erittäin tärkeää pienelle lapselle.

asiaa on siis kysyttävä Keltikankaalta. Enough said.

Vuoroasumisesta sanottiin, että se ei sovellu alle 4-vuotiaille! Ei keltikangas-järvinen puhunut varmaan sen isommista lapsista mitään. On ihan eri asia laittaa taapero vuoroasumaan kuin isompi lapsi.

Pienelle vuoroasuminen on riski, isommalle taas ei. Onko se noin vaikea tajuta? (mitä te hölisette kouluikäisistä...)

Olen itse 40v ja vanhemmat erosivat kun olin 11. Oli tiukka paikka enkä olisi voinut kuvitella, että olisin vielä reissannut kahden kodin väliä. Ja kyllä se on arpensa minuun jättänyt.

puhkeaa esille 40-50 iässä.

Tiedän että näin on, itsellä on kaikki tullut esiin

mitä lapsena tapahtui.

Miettikää sitä naista joka ei osannut/pystynyt normaalisti seurustelemaan vaan seurustelee usean henkilön kanssa yhtäaikaa. Jaa miksi? Ero oli tullut vanhemmille kun tämä henkilö oli 1-vuotias.

Eli ei pysty kiinnittymään/luottamaan kehenkään.

Tää juttu oli Turun Sanomissa.