Miten minun pitää käyttäytyä miestäni kohtaan tässä tilanteessa?

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_k…

Aloittajaa tuntui haittaavan ajatus, että hänen miehensä pettäisi häntä. Jos jotain ei haittaa, niin silloinhan mitään ongelmaa ei ole. En ole sälyttänyt omaa pettämistäni mieheni harteille, sanoin vain, että se oli älyttömän helppoa, koska toinen ei ollut yhtään mustasukkainen.

Miten ap:n tilanteessa auttaisi se, että ap alkaa kyttäämään miestään? Kun mies ei ole antanut siihen MINKÄÄNLAISTA syytä. Tässähän käy niin, että jos ap alkaa kyttäämään ja piikittelemään, A)mies ahdistuu, koska ei voi mitenkään todistaa, ettei mitään juttua ole, B) alkaa ajatella, että vaimonsa on tosi rasittava, ja C) parisuhde kärsii. Pahimmassa tapauksessa ap:sta tulee sellainen kauhea kyylä, joka AJAA miehensä toisen naisen syliin!

Oi te sanavalmiit ja kaikkitietävät mammat, mitä neuvotte minulle edellä esittämäni kysymyksen suhteen?

En minä koe tarvitsevani apua. En ole ylläolevan artikkelin mukaan sairaalloisen mustasukkainen: en nuuski enkä haistele mitään. Mielenterveyteni on täysin tallella tässä suhteessa. TEiltä on vain tullut niin hyviä ajatuksia, että haluan vielä kommentteja tähän:

Mieheni 14 hengen tiimi pitää virkistysillan vuokrasaunalla. Se on vuosittainen juttu. Nyt he suunnittelevat, että jäävät sinne yöksi, koska tila on siivottava, eivätkä he halua keskellä yötä sitä siivota. En ole tästä yhtään mielissäni... Olen miettinyt, sanonko miehelle, ettei hän saa jäädä sinne? Sanonko, että tulen hakemaan hänet mihin tahansa aikaan yöllä? Vai mitä..? Koska ilmeisesti en ole kartalla oman itseni ja normaalien tunteiden kanssa, niin kertokaa, mitä minun pitää tehdä? ap

Mieheni 14 hengen tiimi pitää virkistysillan vuokrasaunalla. Se on vuosittainen juttu. Nyt he suunnittelevat, että jäävät sinne yöksi, koska tila on siivottava, eivätkä he halua keskellä yötä sitä siivota. En ole tästä yhtään mielissäni... Olen miettinyt, sanonko miehelle, ettei hän saa jäädä sinne? Sanonko, että tulen hakemaan hänet mihin tahansa aikaan yöllä? Vai mitä..? Koska ilmeisesti en ole kartalla oman itseni ja normaalien tunteiden kanssa, niin kertokaa, mitä minun pitää tehdä? ap

Mutta sinä itse päätät, miten sinä suhtaudut tähän :).

Minä en sanoisi omalle miehelleni, ettei mene. On ollut työpaikkansa virkistysristeilyillä jne. Itse olen puolestani ollut mm. projektien kick-offeissa yön yli.

miestäni osallistumasta iltaan. Kyllä hän mennä saa, ehdottomasti. Mutta miten suhtaudun siihen, että hän jää sinne yöksi?

ap

Mieheni 14 hengen tiimi pitää virkistysillan vuokrasaunalla. Se on vuosittainen juttu. Nyt he suunnittelevat, että jäävät sinne yöksi, koska tila on siivottava, eivätkä he halua keskellä yötä sitä siivota. En ole tästä yhtään mielissäni... Olen miettinyt, sanonko miehelle, ettei hän saa jäädä sinne? Sanonko, että tulen hakemaan hänet mihin tahansa aikaan yöllä? Vai mitä..? Koska ilmeisesti en ole kartalla oman itseni ja normaalien tunteiden kanssa, niin kertokaa, mitä minun pitää tehdä? ap

Mutta sinä itse päätät, miten sinä suhtaudut tähän :). Minä en sanoisi omalle miehelleni, ettei mene. On ollut työpaikkansa virkistysristeilyillä jne. Itse olen puolestani ollut mm. projektien kick-offeissa yön yli.

huomauttelemaan työpuheluista jne niin todellakin laittaisin miehen selkä seinää vasten ja toteaisin, että vaikka ollaankin avioliitossa, niin minulla on myös omia menoja työhön liittyen ja niihin menosta päätän minä, ei mieheni. Toki jos toisellakin on menoa samaan aikaan, niin sitten yhdessä sovitaan miten toimitaan mutta herrajesta ei kai kukaan ala toiselta menoja kieltämään? aikuisia ihmisiä tässä vissiin ollaan?

Miten ap:n tilanteessa auttaisi se, että ap alkaa kyttäämään miestään? Kun mies ei ole antanut siihen MINKÄÄNLAISTA syytä. Tässähän käy niin, että jos ap alkaa kyttäämään ja piikittelemään, A)mies ahdistuu, koska ei voi mitenkään todistaa, ettei mitään juttua ole, B) alkaa ajatella, että vaimonsa on tosi rasittava, ja C) parisuhde kärsii. Pahimmassa tapauksessa ap:sta tulee sellainen kauhea kyylä, joka AJAA miehensä toisen naisen syliin!

[/quote]

En käskenyt ruveta piikittelemään tai kyyläämään, ainoastaan olemaan silmät auki. Välimuotoja noiden ja täydellisen sinisilmäisyyden välillä on.

Miten ap:n tilanteessa auttaisi se, että ap alkaa kyttäämään miestään? Kun mies ei ole antanut siihen MINKÄÄNLAISTA syytä. Tässähän käy niin, että jos ap alkaa kyttäämään ja piikittelemään, A)mies ahdistuu, koska ei voi mitenkään todistaa, ettei mitään juttua ole, B) alkaa ajatella, että vaimonsa on tosi rasittava, ja C) parisuhde kärsii. Pahimmassa tapauksessa ap:sta tulee sellainen kauhea kyylä, joka AJAA miehensä toisen naisen syliin!

En käskenyt ruveta piikittelemään tai kyyläämään, ainoastaan olemaan silmät auki. Välimuotoja noiden ja täydellisen sinisilmäisyyden välillä on.

ei mua kiinonstamiettiä mitä mies milloinkin tekee ja kenen kanssa. Jos jotain tapahtuu, mietitään sitä sitten.

En käskenyt ruveta piikittelemään tai kyyläämään, ainoastaan olemaan silmät auki. Välimuotoja noiden ja täydellisen sinisilmäisyyden välillä on.

Miksi täydellinen sinisilmäisyys on paha? Ei ole petetyn vastuulla, jos toinen pettää. Mitä väliä sillä on, vaikka kulkisi side silmillä ja korvatulpat korvissa? Puolisolla olisi silti moraalinen vastuu olla panematta muita, jos näin on sovittu.

Anna mun kaikki kestää. Luulet siis, että tuollaisen sopimuksen tekeminen estää toista pettämästä?



Kuten sanoin ja aiemmin, jos asennoituu koko pettämisasiaan siten, ettei asia haittaa, niin mitään ongelmaahan ei oel. Jos taas ei pidä siitä ajatuksesta, että oma puoliso saattaisi välillä käydä vähän vieraissa, niin sitten asiaa kannattaa välillä pohtia.

Anna mun kaikki kestää. Luulet siis, että tuollaisen sopimuksen tekeminen estää toista pettämästä?

Kuten sanoin ja aiemmin, jos asennoituu koko pettämisasiaan siten, ettei asia haittaa, niin mitään ongelmaahan ei oel. Jos taas ei pidä siitä ajatuksesta, että oma puoliso saattaisi välillä käydä vähän vieraissa, niin sitten asiaa kannattaa välillä pohtia.

Anna mun kaikki kestää. Luulet siis, että tuollaisen sopimuksen tekeminen estää toista pettämästä? Kuten sanoin ja aiemmin, jos asennoituu koko pettämisasiaan siten, ettei asia haittaa, niin mitään ongelmaahan ei oel. Jos taas ei pidä siitä ajatuksesta, että oma puoliso saattaisi välillä käydä vähän vieraissa, niin sitten asiaa kannattaa välillä pohtia.

Miksi asiaa kannattaa välillä pohtia? Jotta voi ryhtyä kyttäämään puolisoa?

Minä en pidä ajatuksesta, että puolisoni pettäisi minua - minusta parisuhteessa ei toista petetä. Luotan myös 100% siihen, että hän ei petä minua. Minäkään en petä häntä.

En petä siksi, että minusta se olisi väärin. Pettämiseen kas ei lipsahdeta, vaan se on jo ihan tietoinen päätös. Vuosien varrella olen joutunut myös pitämään kiinni päätöksestäni, tietoisesti. Pettääkin olisin voinut, mutta kas kun se on vastoin moraalikäsitystäni.

Miksi asiaa kannattaa välillä pohtia? Jotta voi ryhtyä kyttäämään puolisoa?



Minä en pidä ajatuksesta, että puolisoni pettäisi minua - minusta parisuhteessa ei toista petetä. Luotan myös 100% siihen, että hän ei petä minua. Minäkään en petä häntä.



En petä siksi, että minusta se olisi väärin. Pettämiseen kas ei lipsahdeta, vaan se on jo ihan tietoinen päätös. Vuosien varrella olen joutunut myös pitämään kiinni päätöksestäni, tietoisesti. Pettääkin olisin voinut, mutta kas kun se on vastoin moraalikäsitystäni.

[/quote]

On tietenkin hirvittävän hienoa, että sinulla on tuollainen moraalinen selkäranka. Monella on, mutta ei kaikilla. Minä olen pettänyt puolisoani ja tiedän, etten ole ainoa.



Tieto luo tuskaa, näinhän se on.

Miksi asiaa kannattaa välillä pohtia? Jotta voi ryhtyä kyttäämään puolisoa?

Minä en pidä ajatuksesta, että puolisoni pettäisi minua - minusta parisuhteessa ei toista petetä. Luotan myös 100% siihen, että hän ei petä minua. Minäkään en petä häntä.

En petä siksi, että minusta se olisi väärin. Pettämiseen kas ei lipsahdeta, vaan se on jo ihan tietoinen päätös. Vuosien varrella olen joutunut myös pitämään kiinni päätöksestäni, tietoisesti. Pettääkin olisin voinut, mutta kas kun se on vastoin moraalikäsitystäni.

On tietenkin hirvittävän hienoa, että sinulla on tuollainen moraalinen selkäranka. Monella on, mutta ei kaikilla. Minä olen pettänyt puolisoani ja tiedän, etten ole ainoa.

Tieto luo tuskaa, näinhän se on.

mies jossain vaiheessa ehkä pettää? Muuttaako se tilannetta jotenkin? Miten?

Ota tämä haasteena itsellesi. Hoida parisuhdetta, helli miestä, pohdi omaa epävarmuuttasi. Ja tavallaan sitä voi pitää myös tilaisuutena kasvattaa itseä sellaiseen terveeseen, aikuiseen, henkiseen riippumattomuuteen puolisosta, mistä todellinen kumppanuus kumpuaa. Jos mies pettäisikin, se ei vähentäisi sinun arvoasi ollenkaan, sillä ei sinun arvosi ihmisenä, naisena eikä edes puolisona ole riippuvainen miehesi tekemisistä vaan siitä kuka itse olet, mitä itse teet. Pärjäisit ihan hyvin omillasikin, jos olisi pakko, mutta valitset rakastaa miestäsi ja luottaa häneen. Tsemppiä! Tällainen kisaava juttu voi olla loppujen lopuksi hyvä tilanne kasvaa vähän ihmisenä. :)

Itselläni oli tässä hieman erilainen tilanne, ikää tuli viime vuonna 30 täyteen ja jonkinlainen kriisi pukkasi päälle. Aluksi ajattelin miehessä olevan vikaa, vaikka tajusinkin aika pian että oma elämä (omat valinnat, elämän suunta, itseluottamus) oli solmussa. Tuntui kuin eläisin sumussa näkemättä eteenpäin saati ympärilleni tai että sisälleni kasattu palikkatorni oli koottu ihan väärin ja horjahteli. Pahinta oli, etten edes kyennyt ajattelemaan kuinka kasata torni toisin eli en nähnyt mihin suuntaan sitä pitäisi lähteä, miten kasvaa ja mitä puolia kehittää. Mietin jopa, että ero olisi taivaallinen, tuntisin oloni hyväksi ja itseni vapaaksi tekemään haluamiani asioita: sisustamaan makuni mukaan, ajamaan fillarilla katukahvilaan, näkemään ystäviä niin usein kun haluan, olisi myös himpun verran enemmän omaa aikaa, sillä mies joutuisi kantamaan vastuunsa myös esimerkiksi lapsista ja kotitöistään. Mietinkin, että miksi eroaisin kuitenkin hyvästä ja pitkästä suhteesta vain ollakseni sinut itseni kanssa. Tajusin, että elämä on tässä ja nyt ja voin tehdä juuri niitä asioita mitä haluan eroamatta. (miehen mielipiteestä sisustuksessa tai yleisistä odotuksista ja tottumuksista viis). Itseluottamus sekä itsetunto kohosivat silmissä ja kun luottaa itseensä, uskoo itseensä ja kunnioittaa sekä arvostaa itseään. Tajusin, että viatkin vain tekevät meistä vain inhimillisiä, täydellistä ei kai olekaan. Kohonneen itsetunnon ja luottamuksen myötä katosivat epäilevyys, kyynisyys ja kyräily ja olen nyt iloinen, reipas ja elämästä täysin siemauksin nauttiva 3-kymppinen. Läoysin jopa uusia kykyjä, ideoita ja voimavaroja itsestäni ja olen aloittelemassa yrittäjyyttä. Tsemppiä henkiseen kasvuusi!

päivitän jälleen kerran: nyt mies on kutsumassa tuota naista miehineen meille kylään. On niin mukavia tyyppejä.



Tunnen itseni tosi noloksi ja idiootiksi....Onko muille käynyt näin, että ensin on mustis ja lopulta kaikki, ihan kaikki epäilykset ovatkin turhia?



Mietin siis sitä, että paljonko ihminen oikein turhaan murehtii elämänsä aikana....Kannatti taas nostaa verenpainetta! Miten ihmeessä tästä voisi ottaa opiksi?



Kiitos jälleen kerran kaikille kirjoittaneille!