Miten minun pitää käyttäytyä miestäni kohtaan tässä tilanteessa?

Etenkin tämä viesti. Sitä jotenkin unohtaa, että kyllähän itselläkin on miespuolisia työkavereita. Mutta sitä nyt vain tuntee itsensä kuitenkin paremmin kuin miehensä.

Miksikö olen mustasukkainen? Koska olemme olleet yhdessä ikuisuuden - minussa ei ole enää uutuusarvoa. En pysty kenenkään kanssa kilpailemaan uusien juttujen tasolla. Olen itseasiassa aika tylsä ja triviaali ihminen. Aika estoinen ja huumorintajutonkin varmaan.

Kyse ei ole ulkonäköön liittyvästä mustasukkaisuudesta. Niin paljon olen elämässäni huolta itsestäni pitänyt. Mutta en tiedä, miten ikinä voin kilpailla kenenkään kanssa, koska en tiedä, miten kehittäisin itselleni hervottoman huumorintajun.

Minulla on fiksuja, kivoja, perheellisiä miespuolisia työkavereita. Mutta he siis ovat vain työkavereita :). Omallakin miehelläni on kivoja, fiksuja ja peräti perheettömiäkin naispuolisia työkavereita. Mutta en kyllä ole heistä mustasukkainen. Käy myös työmatkoilla fiksun, kivan, perheellisen naispuolisen pomonsa kanssa. Eikä mulla ole käynyt mielessä, että tuosta pitäisi mustasukkainen olla :). Mieti, miksi olet noin mustasukkainen miehestäsi. Jokin syy siihen lienee? Minä muuten mm. käyn sujuvasti kaffella ja lounaalla niiden työkavereideni kanssa :). Ja mies puolestaan kuntosalilla yhden naispuolisen työkaverinsa kanssa, kun heillä on kuntosali työpaikalla. On nätti, pitkä ja aika ihana ;-), tuo työkaverinsa siis. Vaan minä tiedän olevani mieheni mielestä aina se ihanin :-), niin en asiasta huolta kanna. Kyllä ihmisellä pitää olla myös toisesta sukupuolesta kavereita, työ- ja siviili.

Siis mieheen ja ihan päivätyömatkoilla paneskelimme ties missä, aina ei tarvittu edes työmatkaa.



Aloittajalle sanoisin, että älä ole vainoharhainen, mutta anna miehesi ymmärtää, että olet vähän mustasukkainen. Minulle ja työkaverilleni pettäminen oli helppoa, koska kummankaan puoliso ei epäillyt mitään. Ovat siis molemmat juuri tuollaisia "luotan 100%:sesti"-tyyppejä.



Jälkikäteen ajatellen ihmettelen vieläkin, ettei mieheni tajunnut mitään. Vartioin puhelintani, pukeuduin huomattavasti naisellisemmin kuin yleensä, jne. Uskon, että huomaisin itse miehestäni, jos hänelle olisi suhde johonkin toiseen juuri sen takia, että osaisin etsiä merkkejä siitä.

"Kostamisella" tarkoitin tämän aamuista tilannetta: minun pitää mittailla verenpainettani, koska se on liian korkea. Tänä aamuna se oli korkein ever: 150/100. (Elintapani ovat kunnossa).

Mieheni ihmetteli, että mitä stressaan. Mieleni teki napauttaa, että sinä stressaat, kerroit tämän päivän menostasi minulle eilen ja se näkyy sitten tässä.

Uskon, että tämä tieto TOSIAAN on nostanut verenpaineeni. Mutta jos heitän tämän tiedon miehelleni, niin se on sitä "kostamista".

Työpaikallani on naisia ehkä 60-65 %.

tosissaan! Tekisi mieli piikitellä ja kostaa? Anteeksi vaan, ap, mutta MITÄ kostaisit? Sen että miehellä on naispuolinen työkaveri? Olen itse miesvaltaisessa työpaikassa ja sen vain sanon, että naurettavina pidetään tällaisia ap:n kaltaisia puolisoja, jotka eivät ymmärrä, että työ nyt on vain työtä. Ap taitaa itse olla naisvaltaisella alalla, jossa heti aletaan hihitellä jos sattuu tulemaan yksi miespuolinen työntekijä porukkaan mukaan.

Miksikö olen mustasukkainen? Koska olemme olleet yhdessä ikuisuuden - minussa ei ole enää uutuusarvoa. En pysty kenenkään kanssa kilpailemaan uusien juttujen tasolla. Olen itseasiassa aika tylsä ja triviaali ihminen. Aika estoinen ja huumorintajutonkin varmaan. Kyse ei ole ulkonäköön liittyvästä mustasukkaisuudesta. Niin paljon olen elämässäni huolta itsestäni pitänyt. Mutta en tiedä, miten ikinä voin kilpailla kenenkään kanssa, koska en tiedä, miten kehittäisin itselleni hervottoman huumorintajun.

Mieshän on rakastunut sinuun aikoinaan juuri sellaisena kuin sinä olet :), ilman hervotonta huuumorintajua. Joten varmasti rakastaa ja arvostaa sinua sinuna.

Mekin olemme olleet yhdessä 15 vuotta, kohta tulee 14 hääpäivä. Uutusarvoni olen menettänyt jo ajat sitten ja aivan varmasti miljoona pikkuasiaa minussa ärsyttää jo miestäni :-). Mutta tiedän kuitenkin, että edelleen katsoo minua ja ajattelee "vau", kuten minäkin hänestä :-).

Kyllä se siitä =), hyvää jatkoa sinulle AP, luota vain siihen, että olet miehellesi se maailman ihanin! Ja jos se epäilyttää, järjestä teille yhteistä aikaa, vaikka pieniä hotellilomia tms. sillon tällöin.

t. 13

Kuulostat melko vainoharhaiselta. Mitä odotat että miehesi tekisi? Kun sinulla on verenpaine koholla miehen työkaverin takia niin pitäisikö miehesi jäädä pois töistä vai mitä kuvittelet?

En epäilekään sitä, etteikö mieheni minua rakastaisi. Mutta tiedänhän myös, että ihastumisia voi tulla, vaikka jotakuta rakastaakin. Ei tunnu kivalta sellainen ajatus....

Meillä on tänä vuonna 20 hääpäivä :-). Eli kai tämä jotain neljänkympin kriisiäkin taitaa olla...

ap

Miksikö olen mustasukkainen? Koska olemme olleet yhdessä ikuisuuden - minussa ei ole enää uutuusarvoa. En pysty kenenkään kanssa kilpailemaan uusien juttujen tasolla. Olen itseasiassa aika tylsä ja triviaali ihminen. Aika estoinen ja huumorintajutonkin varmaan. Kyse ei ole ulkonäköön liittyvästä mustasukkaisuudesta. Niin paljon olen elämässäni huolta itsestäni pitänyt. Mutta en tiedä, miten ikinä voin kilpailla kenenkään kanssa, koska en tiedä, miten kehittäisin itselleni hervottoman huumorintajun.

Mieshän on rakastunut sinuun aikoinaan juuri sellaisena kuin sinä olet :), ilman hervotonta huuumorintajua. Joten varmasti rakastaa ja arvostaa sinua sinuna. Mekin olemme olleet yhdessä 15 vuotta, kohta tulee 14 hääpäivä. Uutusarvoni olen menettänyt jo ajat sitten ja aivan varmasti miljoona pikkuasiaa minussa ärsyttää jo miestäni :-). Mutta tiedän kuitenkin, että edelleen katsoo minua ja ajattelee "vau", kuten minäkin hänestä :-). Kyllä se siitä =), hyvää jatkoa sinulle AP, luota vain siihen, että olet miehellesi se maailman ihanin! Ja jos se epäilyttää, järjestä teille yhteistä aikaa, vaikka pieniä hotellilomia tms. sillon tällöin. t. 13

En, en odota, että mieheni jäisi töistä pois :-). Ja ihan oikeasti haluan, että miehelläni on töissä kivaa.

Hyvä kysymys siis - ehkä tätä miettimällä löydän vainoharhaisuudessani eteenpäin.

ap

Kuulostat melko vainoharhaiselta. Mitä odotat että miehesi tekisi? Kun sinulla on verenpaine koholla miehen työkaverin takia niin pitäisikö miehesi jäädä pois töistä vai mitä kuvittelet?

Älkää naiset tuudittautuko siihen, että kaikki on hyvin, jos on seksiä tai mies käyttäytyy rakastavasti. Kun minulla oli tuo melkein 2 vuoden suhde työkaveriini, ei rakkauteni mieheeni ollut hävinnyt mihinkään. En suinkaan ollut rakastunut työkaveriini, kyseessä oli pelkkä seksisuhde, eikä kummallakaan ollut minkäänlaisia aikomuksia jättää puolisoaan.



Harrastin seksiä mieheni kanssa enemmän kuin ennen, koska töissä oli päivittäin niin hirveää flirttiä ja puheita seksistä, joita ei kuitenkaan aina sen työpäivän aikana päästy "hoitelemaan".



Ihmiset tuntuvat aina kuvittelevan, että joku pettää vain ja ainoastaan sen takia, ettei oma puoliso enää kiinnosta tai kotona menee huonosti. Näin ei todellakaan ole, joten älkää kanssasisaret olko liian sinisilmäisiä. Toisaalta, mitä väliä sillä seksisuhteellakaan sitten on, kun sen tavoitteena ei ole mikään muu kuin seksi eikä kummankaan puoliso aavista asiaa ollenkaan..?

On kyllä puhuttu ja siksihän kuittailen kovaan ääneen vieressä, että soittajakin sen kuulee.



Meillä tosin toimitaan melkein aina puoliksi huumorilla, myös miehen työpaikan porukan kanssa ja huuli lentää joka suuntaan.



Kaikkea ei aina tarvitse ottaa niin vakavasti mutta kyllä asioista täytyy aina välillä muistutella.



Ollaan yhteyksissä myös muissa kuin työasioissa ja on tärkeää koittaa pitää omakin vapaa-aika sellaisena, ettei puheet aina lipsahda työasioden puolelle.



Joskus mies joutuu vastaamaan hälytysluonteisiin juttuihin, joista toki saa korvauksen, mutta ajoittain se lipsahtaa siihen, että työntekijät soittelee kotiin pikkuasioista ja asiakkaat ei kunnioita aukioloaikaa. Kotiväellä on toki näihin oikeus puuttua silloin kun se menee liialliseksi ja keinot vaihtelee.

En epäilekään sitä, etteikö mieheni minua rakastaisi. Mutta tiedänhän myös, että ihastumisia voi tulla, vaikka jotakuta rakastaakin. Ei tunnu kivalta sellainen ajatus....

Ihan varmasti tulee, niin sinulle kuin miehellesi. Ja niistä ei ole kiva tietää, mutta fiksu ihminen ei kerrokaan, eikä anna toisen huomata.

Mutta napauttelu, vaikka ihan asiasta, kuten tuo verenpaine, on julmaa. mitä mies sille voi, vai haluatko, että hän EI kerro ja saat viettää päiväsi arvailemalla, onko hän taas viihtymässä sen superhauskan työkaverin kanssa?

Minusta sinulla on joku oma kriisi menossa ja projisoit sen nyt tuohon miehen "suhteeseen". Tottahan voit pyytää tukea mieheltä ja kertoa pahasta olosta, mutta syyllistäminen tilanteessa, josa mies ei voi omaan toimintaansa juuri vaikuttaa on epäreilua ja suoraan sanottuna vittumaista.

Jatkan vielä, että tämä toimii myös toisinpäin, kun on työ, johon on intohimo, voi joskus uppoutua työasiaan vapaalla ja se ei ole tarkoituksenmukaista.

Vapaalla kuuluu hoitaa omia juttuja ja levätä, että töissä jaksaa sitten olla iskussa.

Jos on vapaallakin työmoodissa, niin loppuu kokonaan aika pian.

http://hyvaterveys.fi/artikkelit/Mustasukkaisuus-vie-voimat/700/



Luottamus hukassa



Joskus mustasukkaisuus kielii vaikeudesta luottaa toisiin. Se perustuu johonkin aiemmin elämässä saatuun henkiseen vammaan. Tällaisella henkilöllä pyörii päässä omatekoinen näytelmä, jossa kumppani on pelkkä näyttelijä ja hän itse ohjaaja.



Sekä hallitsemaan pyrkivä että alistuva ovat ehkä tulleet hyväksikäytetyiksi, ruumiillisesti tai henkisesti. Lapsuuden maailmassa ei ole ollut tilaa omille tunteille ja hyväksytyksi tulemisen tarpeille, koska muiden tarpeet ovat menneet edelle.



– Tällöin elämä perustuu ajatukseen ”käytä toisia hyväksesi hallitsemalla heitä” tai ”ole toisten käytössä alistumalla heidän tahtoonsa”. Olennaista on, että todellinen ihmisten kohtaaminen ei ole mahdollista, Keijo Markova tarkentaa.



Jos toinen alistuu hallittavana olevan rooliinsa, hän väistämättä masentuu, menettää omanarvon tuntonsa ja alkaa uskoa olevansa syypää tilanteeseensa. Puolison harjoittama aivopesu tuottaa ajan myötä tulosta.



Usein mustasukkaisen kumppani jää epäterveeseen suhteeseen koska haluaa lasten vuoksi pitää perheen kasassa. Hän varoo provosoimasta puolisoaan: kiirehtii juoksujalkaa töistä kotiin, hylkää ystävänsä ja suostuu puolikuolleenakin seksiin, kunhan toinen ei vaan huuda ja lyö ja säikäytä lapsia.



– Joskus hän onnistuu tässä niin hyvin, etteivät ulkopuoliset aavista mitään, Markova toteaa.

Älkää naiset tuudittautuko siihen, että kaikki on hyvin, jos on seksiä tai mies käyttäytyy rakastavasti. Kun minulla oli tuo melkein 2 vuoden suhde työkaveriini, ei rakkauteni mieheeni ollut hävinnyt mihinkään. En suinkaan ollut rakastunut työkaveriini, kyseessä oli pelkkä seksisuhde, eikä kummallakaan ollut minkäänlaisia aikomuksia jättää puolisoaan. Harrastin seksiä mieheni kanssa enemmän kuin ennen, koska töissä oli päivittäin niin hirveää flirttiä ja puheita seksistä, joita ei kuitenkaan aina sen työpäivän aikana päästy "hoitelemaan". Ihmiset tuntuvat aina kuvittelevan, että joku pettää vain ja ainoastaan sen takia, ettei oma puoliso enää kiinnosta tai kotona menee huonosti. Näin ei todellakaan ole, joten älkää kanssasisaret olko liian sinisilmäisiä. Toisaalta, mitä väliä sillä seksisuhteellakaan sitten on, kun sen tavoitteena ei ole mikään muu kuin seksi eikä kummankaan puoliso aavista asiaa ollenkaan..?

Mitä ihmettä se hyödyttäisi, että me kaikki alettaisiin mustasukkaisina kyyläämään puolisoitamme? Yritätkö sysätä vastuuta sinun teoistasi omalle miehellesi kenties? Että jos hän olisi ollut tarkempi, sinä et olisi pettänyt? Tuskin se nyt ihan niinkään toimii... Jos minun mieheni päättäisi pettää minua, se olisi ihan puhtaasti hänen mokansa. Ainoastaan hän on vastuussa omasta käytöksestään, ja minä en takuulla käytä energiaani hänen kyttäämiseensä.

Minä muuten EN huomauttanut tuosta verenpaineesta miehelleni. Mieleni vain teki huomauttaa siitä. Onnistuin hillitsemään julmuuteni.

Viimeinen asia mitä tahdon on salailu ja valkoiset valheet. Ymmärrän, että jos mieheni ei koe voivansa kertoa minulle asioitaan, niin sehän väistämättä johtaa siihen.

Siksi, kun mieheni kertoi päiväsuunnitelmistaan, en sanonut mitään, vaan olin lähinnä välinpitämätön. Mutta koska olemme olleet pitkään yhdessä, niin kyllä hän aavistaa ajatukseni.

Tuo artikkeli on muuten hyvä. Vaikka en nyt vahvasti mustasukkainen olekaan, niin artikkeli kolahti. Juuri tuollaista oli lapsuudenkodissani.

ap

En epäilekään sitä, etteikö mieheni minua rakastaisi. Mutta tiedänhän myös, että ihastumisia voi tulla, vaikka jotakuta rakastaakin. Ei tunnu kivalta sellainen ajatus....

Ihan varmasti tulee, niin sinulle kuin miehellesi. Ja niistä ei ole kiva tietää, mutta fiksu ihminen ei kerrokaan, eikä anna toisen huomata. Mutta napauttelu, vaikka ihan asiasta, kuten tuo verenpaine, on julmaa. mitä mies sille voi, vai haluatko, että hän EI kerro ja saat viettää päiväsi arvailemalla, onko hän taas viihtymässä sen superhauskan työkaverin kanssa? Minusta sinulla on joku oma kriisi menossa ja projisoit sen nyt tuohon miehen "suhteeseen". Tottahan voit pyytää tukea mieheltä ja kertoa pahasta olosta, mutta syyllistäminen tilanteessa, josa mies ei voi omaan toimintaansa juuri vaikuttaa on epäreilua ja suoraan sanottuna vittumaista.

Älkää naiset tuudittautuko siihen, että kaikki on hyvin, jos on seksiä tai mies käyttäytyy rakastavasti. Kun minulla oli tuo melkein 2 vuoden suhde työkaveriini, ei rakkauteni mieheeni ollut hävinnyt mihinkään. En suinkaan ollut rakastunut työkaveriini, kyseessä oli pelkkä seksisuhde, eikä kummallakaan ollut minkäänlaisia aikomuksia jättää puolisoaan. Harrastin seksiä mieheni kanssa enemmän kuin ennen, koska töissä oli päivittäin niin hirveää flirttiä ja puheita seksistä, joita ei kuitenkaan aina sen työpäivän aikana päästy "hoitelemaan". Ihmiset tuntuvat aina kuvittelevan, että joku pettää vain ja ainoastaan sen takia, ettei oma puoliso enää kiinnosta tai kotona menee huonosti. Näin ei todellakaan ole, joten älkää kanssasisaret olko liian sinisilmäisiä. Toisaalta, mitä väliä sillä seksisuhteellakaan sitten on, kun sen tavoitteena ei ole mikään muu kuin seksi eikä kummankaan puoliso aavista asiaa ollenkaan..?

Mitä ihmettä se hyödyttäisi, että me kaikki alettaisiin mustasukkaisina kyyläämään puolisoitamme? Yritätkö sysätä vastuuta sinun teoistasi omalle miehellesi kenties? Että jos hän olisi ollut tarkempi, sinä et olisi pettänyt? Tuskin se nyt ihan niinkään toimii... Jos minun mieheni päättäisi pettää minua, se olisi ihan puhtaasti hänen mokansa. Ainoastaan hän on vastuussa omasta käytöksestään, ja minä en takuulla käytä energiaani hänen kyttäämiseensä.

Aloittajaa tuntui haittaavan ajatus, että hänen miehensä pettäisi häntä. Jos jotain ei haittaa, niin silloinhan mitään ongelmaa ei ole. En ole sälyttänyt omaa pettämistäni mieheni harteille, sanoin vain, että se oli älyttömän helppoa, koska toinen ei ollut yhtään mustasukkainen.

ja erittäin hyvä ystävä muutaman miehen kanssa töissä, toisen ex-vaimo on sairaalloisen muistasukkainen. Hän ei vaan tiedosta että en ole tippaakaan seksuaalisesti kiinnostunut hänen miehestään vaan piinaa exäänsä edelleen kaikin mahdollisin tavoin.

ÄLÄ hyvä ystävä missään tapauksessa ala piikittelemään!



Se on ensinnäkin loukkaavaa miehelle, ja johtaa todennäköisesti siihen, että mies ensinnäkin alkaa puhumasta koko työkaverista sinulle ja rupeaa peittelemään ihan viattomiakin juttuja. Sinä taas vaistoat sen ja olet entistä epäluuloisempi... ja voilà, kiere on valmis.



Sillä myös ajat häntä luotasi, ja joillekin tulee lopulta tune, että hitto vieköön, jos joka tapauksesa epäillään, niin saman tien kai voi tehdäkin jotain.



Sen sijaan olen sitä mieltä, että mstasukkaisuudesta voi puhua ihan niin kuin muistakin tunteista - kunhan tajuat, että ongelma ovat (ainakin tässä tapauksessa) SINUN epävarmuuden tunteesi, ei mies tai työkaveri. Tällainen keskustelu, kun se on avautumista ja oman välittämisen korostamista, voi lujittaa parisuhdetta. Kunhan et vaan eksy painostamiseen, lupausten tinkaamiseen ja muuhun kiusalliseen ja ahdistavaan maastoon.



Monelle miehelle tekee oikeasti hyvää, että on normaali, ei-seksuaalinen kaverisuhde naiseen. Kummasti kaverinaisen perspektiiviä tulee kuunneltua vähemmän puolustuskannalla kuin esim. oman vaimon - eli voi avata silmiä vaikka mille naisten asioille. Ja tulee totuttua ihan vaan siihen, ettei kaikkea kanssakäymistä naisten kanssa tarvitse aina ajatella seksuaalisena juttuna ollenkaan.



Jos mies ei ole pettämiseen taipuvainen (siis esim. sellainen, joka saa kicksejä sääntöjen erikkomisesta), vaimon luottamus myös tuntuu hyvältä ja siitä tulee kunnia-asia.



Ota tämä haasteena itsellesi. Hoida parisuhdetta, helli miestä, pohdi omaa epävarmuuttasi. Ja tavallaan sitä voi pitää myös tilaisuutena kasvattaa itseä sellaiseen terveeseen, aikuiseen, henkiseen riippumattomuuteen puolisosta, mistä todellinen kumppanuus kumpuaa. Jos mies pettäisikin, se ei vähentäisi sinun arvoasi ollenkaan, sillä ei sinun arvosi ihmisenä, naisena eikä edes puolisona ole riippuvainen miehesi tekemisistä vaan siitä kuka itse olet, mitä itse teet. Pärjäisit ihan hyvin omillasikin, jos olisi pakko, mutta valitset rakastaa miestäsi ja luottaa häneen.



Tsemppiä! Tällainen kisaava juttu voi olla loppujen lopuksi hyvä tilanne kasvaa vähän ihmisenä. :)

Mieheni 14 hengen tiimi pitää virkistysillan vuokrasaunalla. Se on vuosittainen juttu. Nyt he suunnittelevat, että jäävät sinne yöksi, koska tila on siivottava, eivätkä he halua keskellä yötä sitä siivota.



En ole tästä yhtään mielissäni... Olen miettinyt, sanonko miehelle, ettei hän saa jäädä sinne? Sanonko, että tulen hakemaan hänet mihin tahansa aikaan yöllä? Vai mitä..?



Koska ilmeisesti en ole kartalla oman itseni ja normaalien tunteiden kanssa, niin kertokaa, mitä minun pitää tehdä?



ap

koska rakastat häntä niin paljon. Toivottavasti saatte hyvät naurut yhdessä.



Itselleni ei ole tullut mieleenikään olla mustasukkainen, vaikka mieheni suht usen matkustelee ihailemansa nuorehkon, fiksun ja hyvännäköisen naiskollegansa kanssa. Luotan kuitenkin siihen, että mieheni arvostaa eniten minua, lastensa äitia ja elämänkumppaniaan. Mieheni tietää, etten ole mustasukkaista tyyppiä, eikä minua yhdenillan juttu sinänsä hetkauttaisikaan. Mutta toisaalta tiedän, ettei mieheni oma moraali ja mielenterveys kestäisi n.s. pettämistä, joten hyvähän minun on olla vapaamielinen:)

miehen kanssa yhteen. Sitten vain päätin, että minun kyttäämiseni ei auta mitään, se ei estä mitään jos jotain on joskus tapahtuakseen. Lopetin kiukkuamisen, kyttäämisen ja piikittelyn. Mulla on nykyään paljon helpompi olla, parisuhde kukoistaa jne. Elämäni ei kaadu jos mies pettäisi, asiaa pohdittaisiin sitten. En näe mitään järkeä vuositolkulla epäillä ja kyräillä sellaista asiaa, mikä ei välttämättä koskaan toteusu. hanki ap itsellesi omanarvontunto.