säälittää synnärillä miehet, joiden esikoinen on tyttö
Miesten naamasta näkee pettymyksen... poikaa toivottiin mutta tietenkin tytär on "rakas" ja "toivottu".
Kommentit (66)
kun ultrassa sanottiin että tulee poika. Oli tahtonut isin pikku prinsessaa. Synnärillä osasi sitten jo olla onnellinen pojasta kun oli saanut muutaman kuukauden totutella ajatukseen.
Ps. Aika törkeää vakoilla toisia vessaressuillaan.
Eli ainoa oikea esikoinen on kaksoset, joista toinen poika ja toinen tyttö. Näin ei tarvitse sääliä kumpaakaan vanhempaa...
Mistä löydät näitä pettyneitä? Siis kotiluolasi lisäksi?
voin sanoa ettei ollut... Mutta rukoilen, että saatte sen pojan ja rauhan sydämiinne-
huomenna uus provo paremmalla onnella ja hei..kyl säki sen tyttären vielä joskus ehkä saat...jos et omaa niin ehkä pojantyttären?
teillekaikille, jotka selittävät että miehenne oli onnellinen
Tyttöjä jos tuloo, niin eiku uutta yrittämähän.
Mutta ihmisiä ne lapsetkin ensisijaisesti ovat, omia persooniaan. Jos nyt siitä vaaleanpunaisten vaatteiden ostamisesta saa kiksejä (tai jääkiekon harrastamisesta), niin aika kapeaa on elämä.
Meille tuli tyttö! Isin Prinsessa ja aivan mahtava juttu.
Sukupuolella ei mitään väliä, kunhan on oma.
T: Isä
Kun tutustuin mieheeni, hän kertoi toivovansa vain tyttölapsia. Oli kokenut pojan lapsuuden niin onnettomaksi. Eräällä menetelmällä sitten teimmekin niitä tyttöjä neljä.
Miten ihmeessä näet niitä pettyneitä naamoja siellä laitoksella, kun lapsen sukupuoli selviää kaikille jo etukäteen, jos se on niin tärkeää tietää? Ovatko ajatelleet että kuva on valehdellut?
Isät saattavat toivoa poikia kuten minunkin isäni joka sai kolme tyttöä ja pojan. Kuolinvuoteellaan hän kertoi että tunsi välinsä paljon läheisemmiksi meidän tyttöjen kanssa kuin poikansa. Me olimme hänen silmäteriään.
Olet naurettava.
hekin vihdoin saisivat edes yhden tytön. Yhdellä 2, toisella 3 ja kolmannella 4 poikaa. Kaverit eivät enää suostu.
Meillä on tyttö ja poika, odotan kolmatta lasta. Se tulee olemaan tyttä tai poika! Please, sääli vähän :D
että toivoo sitä, mikä on itselle tutuinta. Kyllä minuakin naisena säälittää ne äidit, joilla on esim 3 poikaa. Olen itse ikionnellinen 2 tytöstä. Ymmärrän hyvin, että joku mies voisi olla ikionnelinen 2 pojasta - minä taas en voisi, jotenkin se poikien maailma, mikä sieltä vuosien päästä on tulossa olisi täysin vieras, eikä sisällä asioita, joista haluaisin päästä osalliseksi. Kai siihen tottuisi, mutta onneksi ei tarvi!
Minä taas tunnen paremmin miesten maailman...en tiedä mitä tarkoitat naisten jutuilla, mutta jos meikkaamista, shoppailua, ihmissuhdejuoruilua niin eipä voisi vähempää kiinnostaa...
Mun mies työnteli esikoistyttöään vaunuissa rinta rottingilla. Seuraavat lapset olivat poikia ja hekin yhtä rakkaita.
Sen takia siis mun mies itki synnytyksen jälkeen. Mä kun tyhmä luulin, että se oli jännityksen purkautumista ja onnea. Mutta se olikin siis pettymystä.
kätilönä? ;) että osaisin mahdollisesti välttää kyseistä synnäriä. Väitätkö muuten, ettei isät joille tulee poika koskaan itke synnytyksen jälkeen? Eiköhän se isän itkuun purskahtaminen kerro ihan jostain muusta kuin pettymyksestä. Ja pliiis, anna niille tuoreille isille edes vessarauha..
Mies on aina tytön syntymän jälkeen alkanut puhua seuraavasta lapsesta, saas nähdä miten nyt käy kun neljä on jo... alkaako nieleskellä pettymystään vaan vai vieläkö alkaa painostaa vaimoa lisääntymään.
sellainen raivostuttava "ihmistuntija" joka kuvittelee omaavansa telepaattisia kykyjä, ja tuntevansa kaikkien ihmisten syvimmät ajatukset pelkällä vilkaisulla.
Mulla on kolme poikaa ja olen heistä pahuksen ylpeä! Ja usko tai älä, ihan hyvin pääsee mukaan poikien maailmaan - he harrastavat ja tekevät omia juttujaan ja olen kiinnostunut kuulemaan SIITÄ mitä heille kuuluu, mistä he pitävät, enkä yritäkään olla heidän kaverinsa tai elää heidän kauttaan tai harrastaa samoja asioita jos niin ei luonnostaan ole. Paljon voi tehdä yhdessä sukupuolesta riippumatta, esim. hiihtää, luistella ja retkeillä. Älä yritä tunkea liikaa lastesi reviirille, aika tukahduttavaa heille. Mulla on omakin elämä. Kannattais varmaan sunkin hankkia. Ja ihan aikuisia ystäviä.
Luin huvikseni tämän aloituksen miehelleni, joka repesi nauruun tuolla sohvalla.
Kellekään, joka olisi nähnyt mun mieheni synnärillä esikoisen synnyttyä, ei olisi kyllä tullut sääli mieleenkään... Heti ensisekunneilta aivan umpirakastunut, ylpeyttä hehkuen...