Uskovaiset, kysymys teille:

on myös ehkä se yleisin ja kliseisin kysymys, mitä keksiä saattaa.



En varsinaisesti ole uskovainen, mutta pointti lienee se, että täällä ei olla mitään Jumalan sätkynukkeja, joita hän ohjailee, vaan jokainen elää elämäänsä itse eikä Jumala jokaiseen pikkuasiaan puutu. Jokainen syöpään tai nälkään kuollut (ja miksi juuri lapsi? Eikö aikuinen ole sinulle arvokas?) on tietysti merkityksellinen omalle lähipiirilleen, mutta koko universumin mittakaavassa ei.

Mä taidan olla melkoisen vajavainen vastaamaan tähän, koska olen vasta ihan hiljattain tullut uskoon ja siis en tunne Jumalaa tai Raamattua vielä kuin hitusen.



Itse ajattelen -ainakin nyt- niin, että koska Jumala on JUMALA eikä ihminen, eli ei millään tasolla tasavertainen ihmisen kanssa vaan PALJON suurempi, fiksumpi jne. kuin pystyn ikinä edes kuvittelemaankaan, niin joitakin asioita ei vaan pysty selittämään, että miksi Jumala sallii mitäkin tai miksi tapahtuu jotakin. Uskon että kaikessa on jonkinlainen tarkoitus... Ja Jumala on kyllä oikeudenmukainen.



Ja tavallaan itse ajattelen että vaikka ajatus lasten kuolemisista (syöpään, sairauksiin jne) tuntuu todella kamalalta ja ahdistavalta, niin koska minä uskon taivaaseen ja että siellä on kaikki paljon paljon paremmin kuin täällä, niin tavallaan ajattelen että kuolema ei kuitenkaan ole hirvittävin asia mitä voi sattua, koska lapsethan käsittääkseni pääsevät taivaaseen "automaattisesti" ja ovat sitten siellä Jumalan kanssa ja elävät ikuisesti kaiken hyvän keskellä.



Tästä vastauksesta tuskin oli mitään apua, mutta ehkä tästä viriää keskustelua ja jos joku toinen uskovainen (enemmän tietävä) voisi vastata paremmin tai korjata mun sanomaani, jos olen ihan hakoteillä :)

Miksi puhutaan Jumalan kaikkivaltiudesta, jos selvästikään sillä ei ole mitään merkitystä. Lapset olivat vain esimerkkejä viattomista. Toki aikuisten kärsimys on ihan sama asia.



ap

Miksi puhutaan Jumalan kaikkivaltiudesta, jos selvästikään sillä ei ole mitään merkitystä. Lapset olivat vain esimerkkejä viattomista. Toki aikuisten kärsimys on ihan sama asia.

ap

Ei sitä tuon paremmin paljon voi sanoa.

että mitäs sitten, jos kaikki Jumalan teot olisivatkin sellaisia jotka ihminenkin pystyy tekemään/päättämään/ymmärtämään?



Mikä Jumala se sellainen olisi, joka olisi ihan kuin ihminen, samanlailla selitettävissä?



Ja toisaalta, miten kukaan voi olla uskomatta Jumalaan (yliluonnolliseen) koska kun ajattelee esimerkiksi tätä maailmaa, mistä tämä on saanut alkunsa? Alkuräjähdyksessä? Okei no mistä se alkuräjähdys on tullut...? Ehkä on vain myönnettävä, että on asioita joita emme koskaan saa tietää tai ymmärtää (täällä maan päällä).

suosittelen sua etsimään jonkun hyvän kristillisen kirjan, jossa käsitellään juuri kärsimyksen ongelmaa. Ihan vaan lyhykäisesti toteaisin vielä sen pointin, että ihminen on aika monesti itse tuottaa kärsimystä ympärilleen..siis tarkoitan esim sitä, että jos me ihmiset rakastaisimme toisiamme niin kenenkään ei tarvitsisi täällä kuolla nälkään, vaan jokainen jakaisi omastaan ja kaikille riittäisi.



kuolema ja sairaudet tulivat ihmiskunnan osalla syntiinlankeemuksen kautta, mutta kerran kaikkivaltias tulee muuttamaan tämän, sillä taivaassa, jonne pääsee uskomalla Jeesuksen kristuksen kautta tulevaan syntiensä sovitukseen, ei ole enää kärsimystä eikä kuolemaa.



Minulta on kuollut vauva, enkä tiedä miksi Jumala salli niin tapahtua, mutta sen tiedän, että hän on siellä taivaassa ja me tapaamme vielä saaden viettää ikuisuuden yhdessä. Se ajatus lohduttaa minua tämän elämän ajan.