Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla näin nynneröä 8-vuotiasta?
24.08.2010 |
8-v tyttö on tosi arka. Käy 2.luokkaa ja ei halua mennä yksin koulutaksia odottamaan. Siellä pitäisi äidin tai isän olla pitämässä kädestä kiinni. Muut 8-v kulkee jo koulumatkan yksin ja osaavat lähteä itse kouluun, meidän ei.
Ei halua mennä harrastuksiin, koska ei halua mennä yksin. Jos kylään menee luokkakavereille tai synttäreille, niin lasta ei voi jättää pihaan, vaan täytyy saattaa ovelle.
Ei halua soittaa luokkakavereille, ei uskalla puhua kenenkään kanssa puhelimessa.
Oli ainut joka itki vielä ekana päivänä kouluun mennessä, vaikka oli jo 2v sitä käynyt (eskarinkin siellä).
Jos vieraita tulee, ei vastaa heidän kysymyksiin, ehkä joskus sanoo ei tai on.
Asutaan okt:ssa ja olin poimimassa viinimarjoja, kun tuli joku auto pihaan. Lapsi oli keinumassa ja juoksi sieltä nurkan taakse piiloon, kun ei muistanut missä minä olin. Ettei vain olisi vieras kysynyt häneltä mitään.
Jos käydään kaupassa tms. haluaa pitää vielä kävellessä kädestä kiinni. Sylissä pitäisi pitää melkein koko päivä. Ei halua maksaa ostoksiaan itse esim. kioskissa.
Jotenkin vaan ärsyttää, kun katsoo muita reippaita lapsia. Pikkusisko on huomattavasti reippaampi.
Kommentit (38)
Olin itse "nynny" lapsena ja itsetunto pilalla koska äitini ei koskaan hyväksyny mua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päibväkotiin ensikerran tulevilta.
On varmaan todella stressavaa elämää lapsella. itse olen aikuisena melkein yhtä nössö. Ja koen elämän välillä todella hankalaksi. Viihdynkin mieluummin kotona. Toivottavasti löydät hyviä tapoja tukea lastasi painostamatta kohtaamaan ihmisiä.
Ehkäpä olet itse käytökselläsi tehnyt hänestä sellaisen?
en jaksais tuollaista nysveröä minuuttiakaan.
Idiootti! Noin empatiakyvyttömällä ei pitäisi olla lapsia lainkaan!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai ollut, nyt meni seiskalle, ja elämä on muuttunut, mutta pieni, kiltti ja ujo tämä on aina ollut.
Olin itse "nynny" lapsena ja itsetunto pilalla koska äitini ei koskaan hyväksyny mua.
meillä ei ole nynnerölasta, mutta kyllä tuo joidenkin asenne on syvältä!!!! lapset ovat ihmisiä ja jokainen ihminen on erilainen ja arvokas, jokaista tarvitaan sellaisena kuin hän on! Rakastakaa lapsianne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meni seiskalle. On kyllä seurasta riippuen sitten rohkeampikin.
Olen vaan huomannut muiden vanhempien vieroksuvan näin arkaa lasta. Ja tietysti heidän lapsensa myös arastelee. Ei ole kauhean kiva käydä missään, kun lapsi roikkuu lahkeessa kiinni. Muut tämän ikäiset jo menee itekseen ties missä... Ja tutustuvat muihin lapsiin ihan itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin itse "nynny" lapsena ja itsetunto pilalla koska äitini ei koskaan hyväksyny mua.
Ap ei ansaitse lastaan!!!! Todella surullista että herkällä lapsella on tuollainen äiti! Todellakin kusipää kun nimittelee lastaan nynneröksi...
Olin itse "nynny" lapsena ja itsetunto pilalla koska äitini ei koskaan hyväksyny mua.
meillä ei ole nynnerölasta, mutta kyllä tuo joidenkin asenne on syvältä!!!! lapset ovat ihmisiä ja jokainen ihminen on erilainen ja arvokas, jokaista tarvitaan sellaisena kuin hän on! Rakastakaa lapsianne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toi ei kuulosta kovinkaan normaalilta. oisko joku neuvolatädin luona juttelu hyvä tai jonkun terapeutin? mitä traumoja lapsellas on? ehkä kannattais hankkia apua sille et sais vähän itsevarmuutta.!!
Mun serkku oli tuollanen vielä parikymppisenä! Ei uskaltanu mua edes tervehtiä. Ja jos siltä erehty kysymään jotain, niin äitinsä joutu vastaamaan. Nykyään se sentään mutisee jotain vastaukseksi. (Ikää nykyään 26...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta toivottavasti et näytä tunteitasi lapselle. Yrita olla mahdollisimman normaalisti ja hyväksyä lapsi sellaisena kuin on. Tuo kyllä helpottaa ajan myötä, varsinkin, jos et painosta!
Olin itse vähän tuontapainen lapsena, ja äitini otti sen todella hyvin. Ei koskaan pakottanut minua pelottaviin tilanteisiin, kädestä sai aina pitää ja sylissä olla. Peloista keskusteltiin kotona ja ne voitettiin.
Tulos:minusta tuli supersosiaalinen, iloinen ja ulospäinsuuntautunut aikuinen, joka uskaltaa toimia tilanteessa kuin tilanteessa.
Tästä suuri kiitos äidilleni, joka hyväksyi minut aina sellaisena kuin olin, ja niin sain rauhassa rakentaa identiteettiäni.
mun tytärpuoli 7v on samanlainen... ei saa pakottaa uusiin tilanteisiin tms, mutta toisaalta siitä voi seurata hyvääkin kun vähän patistaa. Sitten kehuu vuolaasti, että olitpa reipas kun uskalsit, ja ensi kerralla tod.näk. on jo paljon reippaampi =)
jutellut lapsesi kanssa mikä häntä noissa tilanteissa pelottaa?
Hän ehkä haluaisi itsekin olla rohkeampi, mutta ei kertakaikkiaan uskalla. Koita vaan ymmärtää ja tukea häntä, anna pitää kädestä ja roikkua lahkeessa jos se helpottaa.
Ei sentään itkenyt kouluun mennessä, mutta ekalla luokalla saaattoi itkeä koulussa, kun jokin asia meni pieleen tai iltiksessä kiusattiin tms. Kun alkoi tulla niin suuria pelkoja, että normaali elämä ei enää ollut mahdollista, jouduttiin lääkärin konsultaatioon. Tutkimusten jälkeen lapsella todettiin neurologinen poikkeavuus. Sen kanssa nyt opetellaan elämään.
Harmi että tuollainen herkkä lapsi on saanut sinunkaltaisesi kusipään äidiksi Olin itse "nynny" lapsena ja itsetunto pilalla koska äitini ei koskaan hyväksyny mua.[/]
Säälittää lapsi parka. :(
Olen vaan huomannut muiden vanhempien vieroksuvan näin arkaa lasta. Ja tietysti heidän lapsensa myös arastelee. Ei ole kauhean kiva käydä missään, kun lapsi roikkuu lahkeessa kiinni. Muut tämän ikäiset jo menee itekseen ties missä... Ja tutustuvat muihin lapsiin ihan itsekseen.
Joo, miten SÄ kestät noin kauheeta häpeää, että SULLA on erilainen lapsi. Kyllä lapsella on varmaan itsellään paljon vaikeampaa kuin sulla.
en jaksais tuollaista nysveröä minuuttiakaan.