Periytyykö alttius masennukselle? Siskoni, äitini ja minä olemme

myös masennuksen laukaisevia tapahtumia tai ympäristö. Ehkä teillä on perheessä myös kasvatuskäytänteitä, jotka altistavat masennukselle?



Eli vuorovaikutukselliset tekijät lapsen ja aikuisen välillä sekä lasta kohtaavat menetykset aiheuttavat masennusta. Menetyksiä ovat mm. sairaudet, avioero, kiusaaminen jne.

Masennustaipumus on ilmeisesti ainakin osittain geneettistä.



Alttius ei kyllä tarkoita sitä, että näin välttämättä käy! Eikä ole sanottua, että lapsesi on sitä alttiutta perinytkään, onhan puolet hänen perimästään myös isältä...



Mutta jos lähisukulaisilla (sisaruksilla ja vanhemmilla) on vaikeaa masennusta, ihmisen todennäköisyys sairastua siihen jossain vaiheessa on kaksin- tai kolminkertainen verrattuna ihmiseen, jonka lähisuvussa tätä ei ole. Eli aika iso ottaen huomioon, että keskimäärinkin väestöstä huomatava osuus sairastuu jossain vaiheessa masennukseen.



Ei kuitenkaan ole olemassa yhtä ainoaa "masennusgeeniä", vaan ilmiö on monimutkainen ja siihen vaikuttavat todennäköisesti useat tekijät.



Lapsellasi on nyt se valttikortti, että hänellä on vanhempi (sinä) joka on tietoinen tästä mahdollisuudesta ja toivttavasti osaa pitää silmänsä auki ja antaa tukea, apua ja ohjausta.



Yhdessä viimeaikaisessa tutkimuksessa havaittiin, että masennustaipumuksella on myös positiivinen puoli - hyvässä, kannustavassa ja turvallisessa ympäristössä masennusherkkä lapsi tai aikuinen usein kukoistaa ja kehittyy verrokkiryhmää nopeammin ja paremmin erilaisilla alueilla. Ajatteen sitä itse niin, että on vähän kuin kasvattaisi orkideaa, verrattuna voikukkaan. Herkkää, haavoittuvaista mutta parhaimmassa tapauksessa poikkeuksellisen hienoa yksilöä.



T: Yksi jonka suvussa (ja itsellä, ja lapsella) masennustaipumusta on myös

lapsellani olisi tasapainoinen ja turvallinen pohja elämälle. On hienoa kuulla myös tuo, että masennustaipumuksella saattaa olla hyviäkin puolia oikeassa ympäristössä.



Oma äitini oli periaatteessa ihan hyvä vanhempi, keskusteleva ja kannustava. Kodin ilmapiiriä vain repi jatkuvat riidat isän ja äidin kanssa. Jotenkin turruin siihen, kun se jatkui vuodesta toiseen. Ja äiti itki, itki niin paljon :( Nykyään vanhempani kai ovat niin vanhoja, etteivät jaksa enää riidellä. Isovanhempina ovat aivan mainioita.



ap

jotka laukaisevat masennukseen taipuvaisen masennuksen. Jos serotoniinia ei vain tarpeeksi muodostu, niin siinä ei auta täydellinen ympäristökään. Meillä myös sukurasitteena tämä tauti ja pärjäämme mainiosti pienellä määrällä serotoniinin takaisinestäjää, kaikki ovat työkykyisiä ja tasapainoisia ihmisiä. Yritin vuosikymmeniä sinnitellä terapioiden turvin(vastustin lääkkeitä), mutta nyt olen todella tyytyväinen käytettyäni lääkettä noin vuoden, enkä aio siitä luopua. Lapselle vanhempien hyvä olo on kaikkein tärkein turvallisuuden tekijä, masennusta (lievääkään) ei voi lapsilta kätkeä. Kahdessa lapsessani huomaan tämän saman taipumuksen ja aion heitä kannustaa tarpeen tullen lääkehoitoon, etteivät he jouduisi vuosien kärsimykseen.

lapsellani olisi tasapainoinen ja turvallinen pohja elämälle. On hienoa kuulla myös tuo, että masennustaipumuksella saattaa olla hyviäkin puolia oikeassa ympäristössä.

Oma äitini oli periaatteessa ihan hyvä vanhempi, keskusteleva ja kannustava. Kodin ilmapiiriä vain repi jatkuvat riidat isän ja äidin kanssa. Jotenkin turruin siihen, kun se jatkui vuodesta toiseen. Ja äiti itki, itki niin paljon :( Nykyään vanhempani kai ovat niin vanhoja, etteivät jaksa enää riidellä. Isovanhempina ovat aivan mainioita.

ap

Pidäthän huolta omasta hyvinvoinnistasi? Että olet itse onnellinen ja tasapainoinen, nautit elämästä, haet apua ajoissa jos tuntuu liian raskaalta? Se on lapselle yhtä tärkeää kuin tämän omista tarpeista huolehtiminen.

mutta laukaiseva tekijä oli aikoinaan koulukiusaaminen jonka uhriksi jouduin. Nyt aikuisena olen päässyt alemmuudentunteesta irti aika hyvin, mutta olen edelleen herkkä ja taipumus ahdistuneisuuteen ja masennukseen on olemassa. Käytin serotoniinin takaisinotonestäjiä yhdessä vaiheessa ja niistä oli hyötyä paljon. Luulen että jos tilanne menee vielä huonoksi joskus uudestaan, otan lääkkeet taas käyttöön..