Lue keskustelun säännöt.
Milloinkahan meidän seiskaluokkalainen alkaa syödä monipuolisemmin...? Vertaistukea kaipaan
24.08.2010 |
Meidän seiskaluokkalainen tyttö on aina ollut nirso ruoan suhteen. Syö kyllä terveellisesti ja monipuolisesti, mutta kouluruoka ei vain maistu. Syö koulussa lähinnä leivän:( Haluaa syödä lihat, kalat ja kanat erikseen eikä missään kastikkeissa. Kastikkeet ja koulun keitot yms. 'sotkuiset' ruoat on kauhistus...Syö siis riisit, makaronit, nuudelit myös paljaaltaan. EI syö ketsuppia eikä sinappia. Tulisesta ruoasta pitää ja tykkää esim.kyllä kiinalaisista ruoista 'sotkuineen'. Siis vihannekset, salaatit ja marjat maistuu, myslit, jugurtit yms. Kokonaisuudessaan syö monipuolisesti, mutta koko koulupäivä on pitkä ja maha kiljuu ruokaa. Koulumenestyksessä tuo ei näy. ks on yli 9. Lisäksi tyttö harrastaa kilpaurheilua, joten kulutus on suuri. On terve, kuukautiset säännölliset, reipas ja iloinen. On silti tylsää vuodesta toiseen, kun kotona ei syö myöskään mitään kastikkeita yms. niin se rajoittaa muuan perheen ruokailua kanssa, koska ei aina jaksa laittaa eri ruokia. Hän on niin sisukas, että ei sitten kertakaikkiaan syö ollenkaan, jos ruoka ei mieluista. Ihan turha neuvoa, että on sit ilman. Mun kantti ei riitä siihen. Eikä häntä voi pakottaa, yritetty on. Oksentaa sitten. Hän lisäksi itse haluaisi olla hyvä syömään, mutta ei oikeasti voi asialle mitään...On sentään lisännyt ruokailuaan hieman. Ennen ei syönyt kiusauksia ollenkaan, mutta nyt menee kirjolohi/lohikiusaus, vaikka on aineet sekaisin, mutta superyökötys on esim. makaronilaatikko, mikä muun perheen lempiruokaa. Kaikki muut perheenjäsenet syövät kaikenlaista hyvin tehtyä ruokaa hyvällä ruokahalulla ja tämä ronkeli on perheen nuorin, joten huonoa mallia hän ei ole saanut.
Voi kun toivoisin, että joku kertoo, että on kokemusta asiasta ja se on vuosien myötä mennyt ohi...
Kommentit (21)
piltti soseet, siis hedelmäiset ei ruuat :), omena, leipä, myslipatukka tms
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sellainen ongelma, jota pitäisi ratkoa jonkun ulkopuolisen kanssa? Tuohan on aika "invalidisoivaa".
Neljäsosa väestöstä kärsii jostain ahdistuneisuushäiriöstä jossain elämänsä vaiheessa[1]. Ahdistuneisuushäiriö tulee erottaa normaalista kaikkien elämään kuuluvasta ahdistuksesta. Ahdistuneisuushäiriöllä tarkoitetaan pitkäkestoista, tilanteeseen nähden liiallista ja selvästi normaalia elämää haittaavaa ahdistusta.
Terapiaa heti!
Mä olin itte ihan samallaine ja kyl vielki vähä. Seiskal ei tullu syötyy kuin pari kertaa koululla koko vuonna, koska inhosin niit sotkui ja epämääräsii laatikoit. Ei koskaa tienny tarkalle mitä niis oli ja makuki iha kamala. Kasilki ja ysilki viel meni sillee et käytii kaupas joka pv ja sit osteltii tieteki jotai suklaapatukoita... Mut se menee ohi ! Nykyää oon lukios ja oon vaa oppinu syömää näit kouluruokii. Vaikka ruuan maku ei miellytä niin kyl kuiteki menee alas. Jos ruoka on aivan kamalaa nii käyn sit ostaa hedelmii ja jonku rahkan ja sit 14 aikaa protskupatukan. Näil pärjää himaa asti ku o johki 16asti kouluu :) eli jotai rahkaa vaikka mukaan tytölles ja kyl se menee ohi!:)
söin kouluikään saakka lähinnä vain puuroa, hernekeittoa ja makaronia ja senkin jälkeen vielä aika valikoivasti. :D Nykyisin kuitenkin (33v, 3lasta) syön ihan monipuolisesti ja terveellisestikin, tosin kylässä en kykene välttämättä syömään :D
Minulla oli aika vilkas mielikuvitus lapsena ja ruuasta kerrotut leikkimieliset vitsitkin saattoivat aiheuttaa sen, etten pystynyt sitä syömään. (Esim. keran kerhon täti kertoi vitsinä ruuaksi olevan valkoisia matoja mutavellissä, eli spagettia ja jauhelihakastiketta. En pystynyt syömään, vaikka tiesin mitä se ruoka oikeasti oli, kun näin vain lautasella "valkoisia matoja")
edelleen suhtaudun ruokaan aika epäluuloisesti, enkä pidä lihoista ja kaloista, kananmunista jne... jne.. Ja "uusien" ruokien kohdalla maistamiskynnys on aika kova, yleensä en kykene edes maistamaan... Kaikki limaiset (tai edes sen näköiset), öljyiset (hyi, liukkaita!), sitkeät (eli kaikki lihat), yllärikokkareet ruuassa(sipulit kastikkeessa, puuron tai muussin "sattumat" yms.) tuntuvat pahalta suussa, rakenteensa vuoksi, ei niinkään maun takia. Jotkut mausteet ja mausteyhdistelmät ovat myös kamalia.
Itsellä nirsoilua helpotti hieman se, kun aloin itse laittaa ruokaa ja leipomaan (joskus yläkouluiässä), jolloin näin konkreettisesti, mitä ihmettä niihin "ällöttäviin mössöruokiin" oikein laitettiin :D
Ymmärtävä asenne ja juurikin se, että etsii lapselle vaihtoehtoja (juurikin ne patukat tai hedelmät tms.) luovat kuitenkin pohjan sille, että joskus saattaa kyetä syömään monipuolisemminkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli mieleen tuosta "sotkuisen" ruuan kammosta
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1203247/ruokailu_onk…
Tuolla on keskustelua aiheesta
Kuuluu autismin kirjon piirteisiin. HUOM! Piirteisiin, ei tarkoita, että on autisti.
Ei siitä kasva yli eikä ympäri. En tiedä voisiko lääkärin lapulla saada oman ruoan, jossa jokainen ruoka-aine erillään. Kyse ei ole nirsoilusta, vaan siitä, että jokin asia on ihan kamalaa. Muistan tuskaiset hetket lapsena ruokapöydässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja itsekin olen samanlainen, en tykkää kastikkeista ollenkaan.
Eli meillä tämä ei ole ongelma.
Koulussa lapsi syö sitä perunaa, riisiä tms, jos pelkkää kastiketta kaverina ja lisäksi salaattia ja leipää.
Välipala on mukana.
Tukea kaipasin. No tuo oli ihan hyvä linkki aiempaan keskusteluun...Tyttö syö salaatin aina eri lautaselta, mutta niin tekee monet muutkin tai jos se ei ole mahdollista, niin laittaa sen erilleen lautaselle muusta ruoasta. Tomaatti ei maistu. Syö kyllä 'sotkuisista' myös pizzaa ja tosiaan nyt niitä kiusauksia, lisäksi tuliset thaimaalaiset ja kiinalaiset ruoat on herkkua, vaikka niissä kaikki on todellakin sekaisin. Ehä nämä antavat toiveita paremmasta. Niissähän on paljon vihanneksia ja kanaa/lihaa sekaisin. Hänestä vain nuo perinteiset kastikeruoat maistuvat pahalta ja haisevat... En oikein usko mihinkään suurempaan traumaan taustalla. On ollut kotihoidossa pitkään, pienenä kävi seurakunnan kerhoa ja puolipäiväeskarin. Toki niissäkin ruokailu ei oikein sujunut, mutta onneksi osui ymmärtäväisiäkin hoitajia (ei kaikki)paikalle. Seurakunnan kerhossa oli aivan ihana täti, joka ymmärsi. Siellä kyllä jännitti eväiden syöntiä, vaikka oli omat eväät mukana. En sitten tiedä, mikähän sen aiheutti. Ryhmä oli pieni eikä häntä kiusattu. Isosisko oli samassa kerhossa. Tyttö ei myöskään halua, että asiasta tehdään numeroa vaan yrittää selviytyä. Kerran yksi ope yritti pakottaa syömään koulun jauhelihakastiketta, eikä lapsi pystynyt. Se oli todella kurja kokemus. Sitten ope vielä talutti kouluterveydenhoitajan luokse ja oli kyllä ahdistavaa lapselle.Puhuttiin asia terkkarin kanssa. Olen itse myös terkkari ja ollut pitkään kotiäiti. Nyt töissä. Muut opet ovat ymärtäneet ja olen heidän kanssa puhunut asiasta. Nyt yläkoulussa en ole opeen ollut yhteydessä. Kyllä tämä myös aiheuttaa ongelmia kisamatkoilla, kun ruokaillaan kaikissa paikoissa. Jos en ole mukana, niin laitan aina runsaat eväät mukaan...
Teksti on nyt tällaista tajunnanvirtaa, anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin koulun perunat ovat usein pahoja, myös isosiskon mielestä, joten uskon asian olevan näin. Silloin ei syö perunaa. Usein koulussa myös niitä epämääräisiä laatikoita ja keittoja, jolloin syötäväksi jää vain leipä...:( Leivänkin haluaa syödä ilman päälisiä. Nyt yläkoulussa on mahd. ostaa välipala, mutta kun niissä on kinkkua ja juustoa päällä...
Tosin koulun perunat ovat usein pahoja, myös isosiskon mielestä, joten uskon asian olevan näin. Silloin ei syö perunaa. Usein koulussa myös niitä epämääräisiä laatikoita ja keittoja, jolloin syötäväksi jää vain leipä...:( Leivänkin haluaa syödä ilman päälisiä. Nyt yläkoulussa on mahd. ostaa välipala, mutta kun niissä on kinkkua ja juustoa päällä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olivat laittaneet erilaisia vihanneksia ja tehneet dippiä. Oli tykänyt kovasti myös dipistä. Oli iloinen. Ei mulla muuten terapiaa vastaan ole, mutta jotenkin tuntuu, ettei tyttö ole sen tarpeessa, koska on muuten niin iloinen ja reipas. Ei ollenkaan ahdistunut. Tuntuu siltä, että jos menisimme terapiaan, niin asiasta tuli turhan suuri numero. Olen toivonut, että asia menisi ajan kanssa ohi. Ja onhan siihem tullukkin parannusta vähitellen. Lisäksi tyttö kuitenkin syö sinänsä hyvin ja kasvaa. Ei ole huolta muusta kuin pitkistä koulupäivistä, mutta esim. tällainen köksäpäivä meni hyvinm kun söi siellä...
mieleen nykyyhteiskunnan tila. Joka asiasta pitää mennä terapiaan. Kyllä nyt joistain asioista selvitään ihan itsekin...ei hänelle olla tehty mitään pahaa ja väkivaltaista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin toooosi nirso ja kaikki "sekoitusruuat" oli kauheita. En vaan tykänny siitä, miltä ne soossit tuntui suussa, maku ei niinkään ollu se ongelma. Vielä yläasteellakin lähinnä sotkin lautasen ruualla kouluruokailussa ja söin pelkän näkkärin. Lukioaikana aloin pikkuhiljaa syömään kaikkea ja nykyisin (34 v.) syön kaiken, mitä annetaan aina etanoista kaalilaatikkoon. =) Leivänpäällisiäkin olen alkanut syömään vasta aikuisena...
Ja olen kyllä mielestäni ihan normaali eikä lapsuudessa ollut suuria traumoja... Kotona lapsena piti aina maistaa kaikkia ruokia ja ruuat oli monipuolisia, mut ei se vaan riittäny mua karaisemaan.
Sun vastaus tuntui tosi hyvältä:) Joku puhui makuaistin herkkyydestä tms. minkä uskon osuvan kohdalleen.
ne kouluruoat on oikeasti aika kamalia, makaronit ylikeitettyä mössöä eikä siinä makaronilaatikossa ole kuin pari nokaretta lihaa jos sitäkään.
Laita vaan rohkeasti eväitä mukaan. Kokeilkaa proteiinipatukoita + hedelmää jos ne vaikka kelpaisivat. Proteiinipatukka on parempi kuin tavalliset eväspatukat, sillä siinä on sopivassa suhteessa kaikkea ja reilusti proteiiniakin, toisin kuin eväspatukoissa jotka ovat melkein pelkkää hiilaria. Ja makujakin on monia erilaisia, mansikkaa, banaania, suklaata, vaniljaa jne.
Jos ei tykkää noista patukoista niin mitenkäs olisi pähkinät + hedelmä? Pähkinätkin ovat aika ravitseva välipala ja sekä pähkinät että patukka on helppo ja nopea syödä jos ei halua herättää huomiota eväillään.
Millaisia nuo proteiinipatukat on? Olen kaupassa nähnyt vain myslipatukoita.Missä niitä myydään? Ostan niitä kokeeksi. Pähkinöitä syö myös mielellään, joten nekin oli hyvä vinkki. Olin mielissäni, kun tyttö nyt yläkouluun mennessä halusi itse ottaa niitä eväitä, sillä sekin on edistystä...Tosi ihania vinkkejä ja tukea olen nyt saanut. Juuri näitä kaipasin:) Kiitos:)
Itse olin myös tuollainen nirsoilija, nyt aikuisena olen kaikkiruokainen. Äitini häpesi kyläpaikoissa aina silmät päästään, kun niin harvat ruoat kelpasivat. Mutta mikään ei auttanut, onneksi koskaan ei pakotettu syömään tai tehty asiasta suurempaa numeroa. Ulkopuoliset olivat vaan välillä sitä mieltä, että nirsoilu kertoo huonosta kasvatuksesta.
kiva jos voin olla avuksi. Proteiinipatukoita on usein Prismoissa ja muissa isoissa kaupoissa urheilutuotteiden lähellä, pienemmissä kaupoissa vähän missä sattuu jos niitä on (ainakin täällä päin on aika hyvin S-marketeissa ja Supermarketeissa). Voi olla esim. vitamiinihyllyn vieressä tms.
Eli ei tarvitse erikoisliikkeisiin lähteä.
Noita proteiinipatukoita käyttää paljon bodarit ja muut himoliikkujat, mutta itse olen huomannut ne käteväksi evääksi myös tavalliselle tallaajalle kun säilyvät lämpimässä ja menevät pieneen tilaan. Kaikki vaan eivät tykkää niiden mausta tai koostumuksesta, vaikka itse olen kyllä löytänyt useita mieleisiä makuja.
Ja kannattaa sitten katsoa että ostaa tosiaan proteiinipatukoita, niiden vieressä ja seassa kun on usein energia- ja palautumispatukoita jotka ovat taas niitä sokerisia ja hiilihydraattisia versioita.
Millaisia nuo proteiinipatukat on? Olen kaupassa nähnyt vain myslipatukoita.Missä niitä myydään? Ostan niitä kokeeksi. Pähkinöitä syö myös mielellään, joten nekin oli hyvä vinkki. Olin mielissäni, kun tyttö nyt yläkouluun mennessä halusi itse ottaa niitä eväitä, sillä sekin on edistystä...Tosi ihania vinkkejä ja tukea olen nyt saanut. Juuri näitä kaipasin:) Kiitos:)
Lapsi koki sen jotenkin ikäväksi, kun muillakaan ei ollut eväitä. Isosiskolla sitten osui niin, että useat hänen opensa sanoivat koko luokalle, että pitkinä päivinä ottakaa eväitä. Isosisko syö muutoinkin normaalisti, mutta hän otti sitten jonkun hedelmän. Pikkusiskon kohdalle näin ei osunut koskaan. Hän ei halua erottua joukosta. Eilen oli niin näläinen, että sanoi ottavansa evästä mukaan. Leipä olisi hyvä eväs, mutta on vähän tylsä syödä sitä koulun pihalla. Hedelmiä kyllä lupasi ottaa (banaanista ei tykkää, ei ole ällöttävä), mutta ei niistä paljoa saa energiaa. Otti sitten choko poks rokc-välipala patukan, kun se näyttää karkilta..Kertokaa lisää energiaa sisältävistä eväsvinkeistä...Jugurtit on kans vähän tylsiä lusikoitavia uudelle seiskalle...