Mitä odotettavaa on enää 35-vuotiaalla elämältä

Olen hoikempi kuin koskaan ennen.



Ajattelin kyllä nauttia täysillä niistä keskimäärin 40 vuodesta,jotka minulla toivottavasti on vielä edessäni... Ajattelin matkustella, kasvattaa lapsia, mennä takaisin opiskelemaan, mennä töihin, aloittaa joogan ja tenniksen, jatkaa purjehdusharrastusta, joka vähän jäi lastensaannin jalkoihin ja olla vaan möllöttää, jos siltä tuntuu...



Tenoja en toivottavasti osta koskaan, jumppaan mielummin lantionpohjaa, jos on tarvis. En kyllä tunne itseäni yhtään vanhemmaksi kuin 25 -vuotiaana... Ei ole tarvetta käydä bingossa tai valitella jotain vaivoja.



Ymmärrän ehkä asioita nyt eri tasolla, jotenkin kypsemmin, ja toivon, että oppiminen jatkuu läpi elämän!

Me saatiin kaksi ekaa lasta alle parikymppisinä, joten ne on jo maailmalla. Iltatähti tehtiin kun olin 36v. Siinä välissä elettii, juhlittiin, matkusteltiin. Nyt on iltatähti parivuotias ja elämä on rikkaampaa kuin koskaan.

On talo maalla ja velat maksettu. Duunia ei tarvi painaa niska limassa.

Teininä vannoin etten halua elää yli kolmekymppiseksi naakaksi, olen hiukan muuttanut mieltäni :)

hypätä järveen!



Mä olen 35 vuoden jälkeen "vain" löytänyt eron jälkeen elämäni miehen, saanut 4. lapseni, rakentanut 2 taloa, vaihtanut työtä 3x, matkustanut n 30 matkaa, suunnittelen miehen kanssa muuttamista ulkomaille ja lisäksi 3. talon rakentamista Suomeen. Odottelen mummiutta ja nautin upeista nuorista aikuisista lapsistani samoin kuin ala-asteikäisestä kuopuksestani. Ja ehtinyt niin paljon muutakin:)



t 50 v elämästä täysillä nauttiva mamma

niin ettei vaan olisi kriisi/etsikkoaika.



itselläni tuntui pari vuotta juuri siltä, että elämässä ei ole enää mitään mulle, ei mitään mikä kiinnostaisi, ei mitään mitä ei olisi jo koettu ja nähty tai sitten muuten vaan ei riitä intoa eikä iloa saa revittyä kunnolla enää mistään.



Älkää nyt repikö pelihousujanne, kun kerron ja ihan vilpittömästi ehdotan rukoilua ja kenties uskoontuloa, mä sain ainakin elämääni uutta potkua ja todellista merkitystä sen myötä!

Kun mulla oli kolmenkympin kriisi 28-vuotiaana, faija sanoi, että kannattaa venata siihen asti kun on 45-vuotias. Silloin on kuulemma kaikista hauskinta!! sitä odotellessa, nyt 35v

Mun elämän parasta aikaa on ollut vuodet 36v jälkeen ja aina vaan paranee:)



24

Mä olen 40+ ja ajattelin vielä opiskella uuden ammatin ja ehkä rakentaa talon tai mökin. Myös koiran ostan joku päivä ja miehen kanssa harrastan villiä seksiä.

Mutta jos tosissasi olet sitä mieltä, että olet niin fyysisesti kuin henkisesti maho, laho, puolimätä ja valmis noutajan pakeille, niin etsi suuri puu ja käy sen alle istumaan.

Veljeni kuoli 2 viikkoa ennen 30-vuotissyntymäpäiväänsä. Eli ei aina edes noutajaa tarvitse odottaa niin kauan.

kultainen sellainen...

Ite oon 32v, odotan jo nyt eläkepäiviä. Loma-asunto espanjasta tai muusta lämpimästä paikasta, Suomesta kesämökki. Sit olis jo lapset isoja ja meillä lainat maksettu..Niin ellei se noutaja tule ennen kaikkea tätä...

Luulin elämäni olevan ohi. Parisuhde kuollut, lapset vie kaiken voiman, ilo kadonnut. Vaan sitten rakastuin. Elän rakastajani kanssa pieniä varastettuja hetkiä ja tunnen jotain ensimmäisen kerran vuosiin. Tiedän ettei tämä varsinaisesti ole mitään unelmaelämää, mut pitää hengissä.

Minulla harmaantui hiuksia jo alle 3-kymppisenä ja paino heittelehti aika tavalla lääkekuurien jälkeen, joten niitäkään ei voi enää pelonsekaisin tuntein odottaa tapahtuvan. ;)

Neljäkymmentävuotispäivänäni olen alustavasti ajatellut hyppääväni joko tandemhypyn laskuvarjolla tai kokeilla riippuliitämistä. Tai sitten keksin jotain muuta. En tiedä vielä. Saa nähdä, on tässä vielä muutama vuosi jäljellä ennen seuraavia pyöreitä.

T. 37 v (tänään rv 14+3)

Paino nousee vähitellen eikä enää lähdekään niin helposti pois.

Saa uudet lukulasit.

Hiusten seasta löytyy jonain kauniina päivänä harmaa hius.

Viiden vuoden kuluttua 40 tarkastuksessa kuulee että verenpaine on vähän nousussa.

Saa ostaa kaupasta Tenoja

.....

Olen ollut 18 vuotta lomalla. Lähdin matkoille heti 15 vuotiaana, ideana oli elää eläkepäivät ns. ensin ja vasta myöhemmin aloittaa normaalielämä.



Kenties sitten myöhemmin vietän uudet eläkepäivät, mutta vähän rennommissa merkeissä, jos elän niin pitkään.



Uskon että opiskelu ja työelämä on virkistävää vaihtelua ainaiselle lomailulle ja lorvimiselle jonka isoisäni perintö mahdollisti.



Voidaan sanoa että elin jo parhaat päiväni, niinhän sitä ns. eläkkeellä eletäänkin.



Olen ymmärtänyt että suomessakin ennakko eläkepäivien vietto on lisääntynyt. Eli tulevaisuus nähdään epäselvänä, joten juhlitaan nyt, kun eletään.



Minä en sitä tavallaan suunniteullut vaan jäin matkoilleni isoisän ylisuuren perinnön turvin.

Nyt myöhemmin on mukava muistella näitä menneitä eläkepäiviä. Sääli että rahat loppuivat kesken.

Mutta itse nautin elämästäni nyt 38-vuotiaana paljon enemmän kuin alle kolmekymppisenä koskaan =)

monestihan 30-40-vuotiaat on kamalan väsyneitä ja huonossa kunnossa, johtuen pienten lasten kanssa valvomisesta ja harrastusrumbasta ja jatkuvasta sairastamisesta (koko ajan joku flunssa tulee koulusta jne). Monet tietämäni yli nelikymppiset ovat ihan uudessa nousussa :)

Tapasin nykyisen mieheni ollessani 33 v, esikoisemme syntyi, kun olin 35v. Toinen on tulossa.



Nyt neljän kympin lähestyessä, kun molemmilla on jo melkein 15 v työuraa takana yliopiston jälkeen, ei työelämässä tarvitse enää "antaa jatkuvaa näyttöä" samalla tavalla kuin nuorempana, vaan olemme molemmat arvostettuja alamme ammattilaisia ja työ- ja perhe-elämä on helppo pitää balanssissa. Varallisuutta on ehtinyt kertyä mukavasti, asumme unelma-asunnossa arvostetulla alueella. Voimme matkustella sen verran kuin sopivalta tuntuu. Tosin nyt pienten lasten kanssa jäävät ne eksoottisimmat kohteet väliin, mutta eipä tuo haittaa, kun niitä on ehditty jo ennen lapsia koluta.



Itsetunto on tässä iässä kohdallaan, ja viihdyn omissa nahoissani ihan eri tavalla kuin parikymppisenä. Ja jos yllätyksiä ei tule (-niitä voi tietysti tulla nuoremmillekin-) pitäisi terveyttäkin riittää vielä pari-kolmekymmentä vuotta.



Mikäs tässä siis elellessä tässä hetkessä. Ja tulevaisuudellakin on vielä paljon tarjottavaa.

Olen ollut 18 vuotta lomalla. Lähdin matkoille heti 15 vuotiaana, ideana oli elää eläkepäivät ns. ensin ja vasta myöhemmin aloittaa normaalielämä.

Kenties sitten myöhemmin vietän uudet eläkepäivät, mutta vähän rennommissa merkeissä, jos elän niin pitkään.

Uskon että opiskelu ja työelämä on virkistävää vaihtelua ainaiselle lomailulle ja lorvimiselle jonka isoisäni perintö mahdollisti.

Voidaan sanoa että elin jo parhaat päiväni, niinhän sitä ns. eläkkeellä eletäänkin.

Olen ymmärtänyt että suomessakin ennakko eläkepäivien vietto on lisääntynyt. Eli tulevaisuus nähdään epäselvänä, joten juhlitaan nyt, kun eletään.

Minä en sitä tavallaan suunniteullut vaan jäin matkoilleni isoisän ylisuuren perinnön turvin.

Nyt myöhemmin on mukava muistella näitä menneitä eläkepäiviä. Sääli että rahat loppuivat kesken.

ja jättävät vähemmän parhaat viimeiseksi :D

voin kertoa sinulle ettei opiskelu ja työelämä ole herkkua. Se on kamalinta mitä tiedän. Kuvottaa nytkin istua kahvitauolla, kun tiedän kuinka paljon papereita odottaa työpöydällä. Hyi vittu.