Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Varhain (n. 3kk iässä) vierastavat vauvat - ovatko arkoja muutenkin?

Vierailija
23.08.2010 |

Puolivuotias tyttövauvani alkoi vierastaa n. 3kk iässä, itki vieraita nähdessään, pahimmillaan vierasti myös töistä tulevaa isää. Viikonloppuisin kun isä oli koko ajan paikalla, ei itkenyt isälle, mutta arkisin ensimmäinen reaktio oli itku kun naaman näki. Myös sisaruksia vierasti (miehen lapset, eivät meillä koko ajan).



Vierastus on nyt mennyt ohitse, mutta jotenkin vauva tuntuu kovin herkältä ja aralta lapselta. Yritän viedä isoäitiäkin tapaamaan joka viikko ainakin kerran, mutta tuntuu ihan mahdottomalta ajatuskin jättää mummon hoitoon. Lyhyitä pätkiä on ollut, mutta itkuksi menee.



Vauva on myös aika takertuva ja kaipaa jatkuvaa ihokosketusta. On ollut AINA sellainen, jo syntymästään, eli ei se ole yhtäkkiä alkanut. Osaa kuitenkin ihan ryömiä ja tutkii innoissaan ympäristöä, kun niikseen tulee.

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
23.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Esikoinen alkoi vierastaa vasta 8-10kk. Toki äiti pienempänäkin paras, jos väsyttää tai huono olo, mutta pääsääntöisesti hyväksyi muutkin ihmiset. Aika arka lapsi. 4-vuotiaaksi vältteli tuntemattomia lapsia ja halusi esim. puistosta lähteä pois, jos sinne pelmahti lapsilauma. Vain tuttujen kanssa leikki. Sitten alkoi sosialisoitua ja on reippaampi. Silti perusvire ujo ja varauksellinen. On rauhallinen luonne ja ei kauheasti näytä tunteitaan.



Kakkonen taas vierasti isäänsä 2 viikon iästä. Saattoi huutaa tunninkin, jos kävin kaupassa. Muutenkin tosi äitiriippuvainen tyyppi. Nyt 3-vuotiaana on paljon esikoista sosiaalisempi ja reippaampi, mutta samalla näyttää tunteensa ja on tulisielu verrattuna cooliin esikoiseen.

Vierailija
2/4 |
23.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

siis on todella utelias ja vilkas. Esim. tässä taannoin kun taas näki isoisänsä, karjui ensin suoraa huutoa kuin puukosta. Mutta kun vaari vetäytyi vähän kauemmaksi, tuli melkein nokilleen kantorepusta, kun halusi tietää, minne se vaari nyt menikään. On myös liikkeessä koko ajan, vaikka haluaakin olla sylissä, mönkii, kiipeää, pomppii ja haluaa "remuleikkejä".



Mutta silti hirveän herkästi itkee, pelästyy vieraita nähdessää, tuttujenkin katsoessa ujostelee ja painaa päätä piiloon, myös kun minä katson silmiin.



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
23.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ihan vauvasta asti ja on edelleen ujo ja arka. On kuitenkin reipas ja sosiaalinen 3-vuotias tyttö, joten en pidä alun ujoutta ongelmana. Vaatii vaan pidemmän ajan tutustua vieraisiin ihmisiin ja uusiin tilanteisiin.

Vierailija
4/4 |
23.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

pitäisi palata vuoden päästä töihin, eli lapsi silloin 1,5v. Itselläni huonoja kokemuksia perhepäivähoidosta, mutta tällainen vähän ujosteleva, mitenköhän sitten sopeutuu isompaan ryhmään... vai sopeutuuko kun on pakko, muttei ilman "vaurioita".



Tiedän pari arkaa lasta, jotka oikeasti itkivät vuoden päivähoidon aloituksen jälkeen. Se oli kovaa katsottavaa ja päiväkodin hoitajatkin siihen itkuisuuteen ajan myötä kyllästyivät. Sitä ei omalle lapselle haluaisi.