Miten rohkaista lapsi jäämään yksin kerhoon?

Jos lapsi itkee äitiään, hän tarvitsee äitiään eikä kavereita.

Vajaa 3v poikani aloitti viime viikolla kerhon, eikä suostu jäämään sinne lainkaan ilman äitiä. Pitäisikö vaan jättää ja testata kauanko huutaa vai miten saisi tottumaan? On ollut kotihoidossa, eikä juurikaan missään ilman äitiä ja on vielä muutenkin arka luonteeltaan, joten kerho tekisi varmaan hyvää. Alku vaan tuntuu kovin takkuiselta... Olen yrittänyt selittää, että äiti on ihan lähellä ja tulee varmasti pian hakemaan, mutta ei auta, takertuu jalkaan kiinni ja huutaa...

Montako kertaa viikossa kerhoa on? Jos viime viikolla on aloittanut, niin oletan, ettei kovin montaa!

Meidän 2,5 v. aloittaa oman kerhouransa alkavalla viikolla, viime viikolla käytiin tutustumassa. Ohjaajat sanoivat, että äiti voi olla hyvin mukana muutaman ensimmäisen kerran ja jos lapsi on senkin jälkeen kovin itkuinen, ei kerhoilua kannata jatkaa vaan odottaa rauhassa myöhempään! Tarkoitus on kuitenkin luoda kerhosta mukava ja miellyttävä kokemus lapselle, ei pakkoa.

Aloitti kerhon ja olin ensimmäisellä kerralla koko kerhon ajan mukana, mutta yritin vain olla sivussa enkä kauheasti leikittänyt lasta, mutta näkyvissä pysyin koko ajan. Kerhon jälkeen juttelin siitä innostuneesti tyyliin, olipa kivoja lapsia ja paljon leluja jne.

Seuraavan kerran kun lähdettiin niin sanoin lapselle että nyt äiti ei jää kerhoon koska se on vain lapsille. Pari kertaa jäi vähän tihrustamaan perään, mutta sanoin vaan reippaasti että äiti menee nyt tylsille asioille, saat jäädä tänne leikkimään ja että äiti tulee sitten hakemaan.

Hoitajat sano että lähes heti kun mua ei näkyny niin rauhoittui.

Meillä paras kikka oli myös se että kun mentiin sisälle, riisuin lapselta ulkovaatteet, toivotin kivaa leikkiä ja lähdin heti pois ettei takerru.



Kyllä se teiänkin lapsi sinne kohta jo haluaa jäädä, anna aikaa ja jatka vaan sitkeästi. Meillä ainakin lapsi todella mielissään kerhosta, illat sitten puhua pulpattaa miten oli kivaa! =)

3-vuotiaani viime viikolla kerhoon äitin perään itkevänä. Pahaahan se teki ja jäin nurkan taakse kuuntelemaan josko hätä kasvaa suureksi ja kerhotäti lupasi soittaa heti hakemaan, jos näyttää että itku jatkuu pitempään/lapsi on tavallista hätääntyneempi tms. Itku oli loppunut heti lähdettyäni ja kerhosta tuli niin iloinen ja innostunut tyttö.



Minä tein näin, koska tiesin vanhastaan, että tyttö kiukuttelee vain sitä eron hetkeä eikä enää varsinaisesti sitä erossa oloa. Saa nähdä itketäänkö vielä ensi kerralla. Kerhosta sinänsä oli jäänyt kumminkin hyvä muisto ja mieli tytölle. Oli innoissaan mummollekin kertonut olleensa yksin kerhossa ja mitä kaikkea kivaa siellä oli tehty.

... eli jätänkö lapsen itkemään ja kokeilen rauhoittuuko vai hengaanko mukana kunnes näyttäisi pärjäävän ilman äitiä... Kerhoa on 2 krt viikossa 2h kerrallaan. Sinänsä 2h on lyhyt aika, mutta kyllähän se pitkältä tuntuu, jos koko sen ajan huutaa.

kerhotätien kanssa. Heillä on luultavasti kokemusta runsaasti kyseisistä tilanteista. Kyllä 3-vuotiasta on hyvä totuttaa olemaan jo ilman äitiäkin, vaikkei olisikaan pakko. Kerhopäivä on kuitenkin lyhyt verrattuna hoitopäivään.

Vajaa 3v poikani aloitti viime viikolla kerhon, eikä suostu jäämään sinne lainkaan ilman äitiä. Pitäisikö vaan jättää ja testata kauanko huutaa vai miten saisi tottumaan? On ollut kotihoidossa, eikä juurikaan missään ilman äitiä ja on vielä muutenkin arka luonteeltaan, joten kerho tekisi varmaan hyvää. Alku vaan tuntuu kovin takkuiselta... Olen yrittänyt selittää, että äiti on ihan lähellä ja tulee varmasti pian hakemaan, mutta ei auta, takertuu jalkaan kiinni ja huutaa...

eika huudosta tule loppua!

Miten saisit lapsen tottumaan,duh, tietysti jattamalla sinne kerhoon. Taitaa koko juttu olla mammalle vaikeampi kuin lapselle.