Suuri ikäero parisuhteessa? ov

Vierailija kirjoitti:

Isää itselleni en miehestä halua, enkä välttämättä edes yhteistä lasta. Luulisin että ainakin omalta puolelta suku ja ystävät hyväksyvät ikäeron suuremmitta ongelmitta, miehen puolelta en ole niinkään varma. Vähän mietityttää, pistetäänkö koko suhde keskiän kriisin piikkiin. Eihän se mahdotonta ole, että siitä on kyse, mutta..

Vähän mietityttää tuo suurentunut todennäköisyys jäädä nuorena leskeksi/ omaishoitajaksi, mutta eihän sitä koskaan nuoremmankaan miehen kanssa voi olla varma yhteisistä eläkepäivistä. Ainakin tällä hetkellä tuntuu, että ne yhteiset vuodet olisivat sen arvoisia.

Yksi mitä mietin on se, että näytän vielä ikäistäni nuoremmalta, eli on aika todennäköistä että meitä pidetään isänä ja tyttärenä ulkona käydessä.. Kuinka paljon sitten kuulee, että "Eiks toi okkaan sun isäs, heh, heh."

Minä jäin leskeksi,kun olin 34v....mieheni oli 49v.

Minä olen 26v ja mieheni 48v, koettiin salamarakastuminen reilut kolme vuotta sitten, siitä asti oltu iso osa toistemme elämää. Ikinä minulla ei ollut näin hyvin synkannut kenenkään muun kanssa, aiemmat suhteeni kestivät vain kuukausia ja kumppanit olivat 1-4 vuotta vanhempia.

Nyt meillä on yhteinen kolmekuinen poika, joka täydentää arkeamme. Hän jää ainoaksi yhteiseksi lapseksemme. Isänsä puolelta sisarukset ovat 13v, 15v ja 19v.

En jaksa ajatella mikä mieheni terveys ja kunto on vaikka 20 vuoden päästä, sillä elämässä voi sattua mitä tahansa koska vain ja kenelle tahansa. Nyt me olemme onnellisia ja kiitollisia tästä hetkestä ja niistä hetkistä joita meillö on ollut.

Mielestäni ikää tärkeämpi tekijä on millaista elämää haluaa viettää yhdessä. Minulla ja avomiehelläni on ikäeroa 18 vuotta, mutta sovimme hyvin yhteen. Hänellä ei ole lapsia eikä hän halua lapsia, kuten en minäkään. Voisi sanoa että hän on ikäistään "lapsellisempi" (en voisi kuvitella olevani samanikäisen kanssa, jolla on vaikka 10v lapsi edellisestä liitösta, tai ainakin se tuntuisi paljon vaikeammalta) Nuoruudessaan hän on viettänyt melko railakasta elämää (ulkomailla eräässä isossa kaupungissa, ja on kyllä sellaisia bileitä millaisia en kotosuomessa ole kuulut olevan), mutta nyt vanhemmiten rauhoittunut. Hänellä on yksi pitkä parisuhde takana, itselläni yksi muutaman vuoden suhde. Tykkäämme käydä ulkona juhlimassa, matkustella, tehdä hyvää ruokaa, katsoa elokuvia, ja meillä on yksi yhteinen yhdistävä harrastus.

Minua ei meidän ikäero haittaa niin paljon, häntä se välillä mietityttää. Mutta rakastan häntä todella paljon. Viimeksi puhuessamme hän ei muistanut paljon ikäeromme olikaan, ja kun sanoin 18 vuotta hän vain totesi "fu*k, 18 years?!" Se oli aika hellyttävää :D yleensä emme sitä edes pahemmin mieti tai muista.

N24