äh.. avautuminen taas äidistä, joka ei kahvilassa..

Pitikö lisääntyä, jos ei huvita sitten kuitenkaan yhtään kasvattaa ja vahtia?



Tässä kerran oli todella lähellä etten sanonut eräälle vieraalle äiti-ihmiselle että voitko sä nyt herranjumala vahtia ja komentaa edes hieman noita villejä ja suoraan sanottuna ilkeitä ja pahennusta aiheuttavia kakaroitasi!?

Nainen kun vaan istuskeli tyytyväisen oloisena, vaikka lapset tekivät oikeasti pahojaan senkun ehtivät ja käyttäytyivät todella rumasti jopa vieraita ihmisiä kohtaan. Välillä äiti vaan vähän lässytti niille jotakin kuin vauvoille. Ja ne olivat siis jo paljon paljon vanhempia kuin ap:n tapauksessa, eli meno myös sen mukaista.



Kai nyt kuka tahansa järkevä vanhempi olisi vaikka jo ärähtänytkin siinä kunnolla, mikäli muu sanominen ei olisi auttanut, mutta yksi istui siinä aivan kuin ne eivät hänen olisikaan! Ja olivat ne, äidikseen ne sitä kutsuivat. Jos se nainen olisi komentanut niitä, vaikka edes aidosti yrittänyt, niin ympärillä olevia olisi sen jälkeen ärsyttänyt varmasti huomattavasti vähemmän!

yksi lapsi heitteli koko ajan toisia palloilla ja teki kiusaa muutenkin muille siellä oleville.



VAnhemmat istui selin leikkipaikkaan. Menin sanomaan lapsen vanhemmille asiasta. JA mikä oli vastaus: No ota se lapses sitten pois sieltä.



Eli mun olis pitänyt ottaa lapseni pois, että riehuja olis saanut vallata paikan itselleen.



No menin sitten sanomaan paikan henkilökunnalle asiasta ja he onneksi puuttuivat tilanteeseen ja poistivat riehuvan lapsen leikkipaikalta.



Eräs perhe lähtiessään ja ohi kävellessämme sanoi kiitos minulle kun olin puuttunut asiaan.

tämän aamuisesta kahvilakäynnistä. Mukanani olivat eläväiset ja äänekkäät 1,5 v ja 4,5 v. Yritin kyllä opastaa ja neuvoa olemaan hiljempaa, mutta milläs hiljennät pikkutaaperon. Isompaa komensin minkä kerkesin, mutta kyllä vaan naapuripöydän opiskelijalta meni lukurauha kun tyttö oli niin innoissaan ja kailotti kovaan ääneen pöydässä. Alkuun molemmat jaksoivat olla oman pöydän ääressä, mutta kyllä vaan lopuksi isompi karkasi omille teilleen laittaessani pienempää valmiiksi lähtöä varten (meni lopulta rappusille istumaan ja taatusti tukki kulkuväylän hetkeksi, muihin pöytiin ei sentään mennyt kuikuilemaan).

Nii-in, lapset on lapsia.

Mitäs jos niitä tekisi sen verran, että niitä pystyisi vahtimaan?

Alkuun molemmat jaksoivat olla oman pöydän ääressä, mutta kyllä vaan lopuksi isompi karkasi omille teilleen laittaessani pienempää valmiiksi lähtöä varten.

tämän aamuisesta kahvilakäynnistä. Mukanani olivat eläväiset ja äänekkäät 1,5 v ja 4,5 v. Yritin kyllä opastaa ja neuvoa olemaan hiljempaa, mutta milläs hiljennät pikkutaaperon. Isompaa komensin minkä kerkesin, mutta kyllä vaan naapuripöydän opiskelijalta meni lukurauha kun tyttö oli niin innoissaan ja kailotti kovaan ääneen pöydässä. Alkuun molemmat jaksoivat olla oman pöydän ääressä, mutta kyllä vaan lopuksi isompi karkasi omille teilleen laittaessani pienempää valmiiksi lähtöä varten (meni lopulta rappusille istumaan ja taatusti tukki kulkuväylän hetkeksi, muihin pöytiin ei sentään mennyt kuikuilemaan).

Kyllä tuon nyt ymmärtää ja varsinkin, jos on vilkkaita lapsia. Mutta tosiaan se, että ei komenna yhtään! Antaa vaan lasten tehdä mitä lystää.

-ap-

Nii-in, lapset on lapsia. Mitäs jos niitä tekisi sen verran, että niitä pystyisi vahtimaan?

Alkuun molemmat jaksoivat olla oman pöydän ääressä, mutta kyllä vaan lopuksi isompi karkasi omille teilleen laittaessani pienempää valmiiksi lähtöä varten.

kasvattaa lapsiaan ja sitten kun ovat esimurkkuja toteavat että tilanne on täysin riistäytynyt käsistä... Sad...

komentanut n.2,5v lastaan. Äiti joi itse kahviaan rauhassa ja lapsi juoksenteli ympäri kahvilaa. Repi alas kahvilan pöydiltä tavaroita, pullien tms. kupuja. Äiti vain vienosti sanoi lapselle; "ettei noin saa tehdä" ja jatkoi kahvinjuontiaan.

Sitten lapsi tuli tutkimaan rattaitamme, laukkuani ja tökkimään rattaissa nukkuvaa vauvaani. Sanoin nätisti lapselle, että ei saa häiritä, koska vauvani nukkuu. Ei totellut vaan tökki lisää vauvaani. Sitten jouduin jo sanomaan tiukemmin, jonka jälkeen vasta totteli. Ja mitä teki äiti; joi kahviaan syventyneenä lehteen ja vähät välitti, mitä lapsi teki!!! Argh!!

Teki mieli mennä sanomaan äidille muutama valittu sana, mutta jätin sanomatta. Olisi varmaan pitänyt kuitenkin jotain sanoa.

Joko sanotaan tai sitten ei.

yksi lapsi heitteli koko ajan toisia palloilla ja teki kiusaa muutenkin muille siellä oleville.

VAnhemmat istui selin leikkipaikkaan. Menin sanomaan lapsen vanhemmille asiasta. JA mikä oli vastaus: No ota se lapses sitten pois sieltä.

Eli mun olis pitänyt ottaa lapseni pois, että riehuja olis saanut vallata paikan itselleen.

No menin sitten sanomaan paikan henkilökunnalle asiasta ja he onneksi puuttuivat tilanteeseen ja poistivat riehuvan lapsen leikkipaikalta.

Eräs perhe lähtiessään ja ohi kävellessämme sanoi kiitos minulle kun olin puuttunut asiaan.

MUTTA HYVIN TOIMITTU! Eihän tuollaisia törkimyksiä uskoisi olevankaan, ennen kuin itsekin sellaisiin joskus törmää. :O Jotkut ovat niiiin pohjattoman itsekkäitä ja röyhkeitä näköjään, että muista viis. Eipä se auta kuin tuoda realiteetit ja säännöt sitten niiden nenien eteen, kuten siis teit, ja niinpä pikkukiusaaja saa poistua nolona takavasemmalle. Hah.

Nii-in, lapset on lapsia. Mitäs jos niitä tekisi sen verran, että niitä pystyisi vahtimaan?

Alkuun molemmat jaksoivat olla oman pöydän ääressä, mutta kyllä vaan lopuksi isompi karkasi omille teilleen laittaessani pienempää valmiiksi lähtöä varten.

Noin pieni lapsi ei vielä kunnolla tajua oikean ja väärän rajaa, ellei hänelle niitä näytetä.

tehdä enemmän kuin pystyy vahtimaan?

Meidän 3v poika innostui heittelemään pallomeressä palloja kun joku tuntematonkin niitä heitteli.

Kielsin meidän poikaa. Hän ei tietenkään uskonut, koska toinen vain jatkoi.

Kielsin kovemmin ja lupasin hakea sällin pois jos sana ei tehoa. Ei tehonnut.

Hain huutavan, itkevän ja sätkivän pojan sieltä pois.

Siinä vaiheessa säikähti se toinenkin poika ja lopetti heittelyn.

Sen toisen pojan vanhemmat vain katsoivat kauhistuneina meidän perheen episodia.

Teinkö jotenkin väärin?

tehdä enemmän kuin pystyy vahtimaan?

Mistä tiedät etukäteen, ennen lasten tekoa, kuinka montaa lasta pystyt tulevaisuudessa vahtimaan?

Minulla niitä ei vielä ole yhtään, enkä ainakaan osaa tällaista arvioida tällä hetkellä.

Meidän 3v poika innostui heittelemään pallomeressä palloja kun joku tuntematonkin niitä heitteli.

Kielsin meidän poikaa. Hän ei tietenkään uskonut, koska toinen vain jatkoi.

Kielsin kovemmin ja lupasin hakea sällin pois jos sana ei tehoa. Ei tehonnut.

Hain huutavan, itkevän ja sätkivän pojan sieltä pois.

Siinä vaiheessa säikähti se toinenkin poika ja lopetti heittelyn.

Sen toisen pojan vanhemmat vain katsoivat kauhistuneina meidän perheen episodia.

Teinkö jotenkin väärin?

Pallomeressa saa vain kroolata, mutta niin ettei tule hiki.

Mistä tiedät etukäteen, ennen lasten tekoa, kuinka montaa lasta pystyt tulevaisuudessa vahtimaan?

Minulla niitä ei vielä ole yhtään, enkä ainakaan osaa tällaista arvioida tällä hetkellä.

että tekee sen ekan ja miettii jaksaako lisää. Sitten toisen ja taas mietitään. EI niin että keksitään että 5 olis kiva ja sillä mennään miettimättä yhtään, jakso tahi ei.

Meidän 3v poika innostui heittelemään pallomeressä palloja kun joku tuntematonkin niitä heitteli.

Kielsin meidän poikaa. Hän ei tietenkään uskonut, koska toinen vain jatkoi.

Kielsin kovemmin ja lupasin hakea sällin pois jos sana ei tehoa. Ei tehonnut.

Hain huutavan, itkevän ja sätkivän pojan sieltä pois.

Siinä vaiheessa säikähti se toinenkin poika ja lopetti heittelyn.

Sen toisen pojan vanhemmat vain katsoivat kauhistuneina meidän perheen episodia.

Teinkö jotenkin väärin?

Pallomeressa saa vain kroolata, mutta niin ettei tule hiki.

Toki niitä saa heitellä. Sehän se idea on. Pallosota.

tutustuu maailmaan ja opettelee elämään. On siis ihan normaalia, että menoa ja meininkiä syntyy, mutta vanhemman vastuulla on kertoa, missä menevät rajat, ja miten toiset ihmiset pitää ottaa huomioon.



HS:n Kuukausiliitteen lestajutussa mainittiin siitä, miten poikkeuksellisen vähän lapset siellä kiukuttelivat. Että ei se määrä niinkään vaan se vanhempien kyvykkyys. Jotkut ei pärjää yhdenkään kanssa.

kahvilassa. Jos pitää päästä katselemaan, niin mamma mukaan.

haloo, kuka tuollaisia miettii?

Meidän 3v poika innostui heittelemään pallomeressä palloja kun joku tuntematonkin niitä heitteli.

Kielsin meidän poikaa. Hän ei tietenkään uskonut, koska toinen vain jatkoi.

Kielsin kovemmin ja lupasin hakea sällin pois jos sana ei tehoa. Ei tehonnut.

Hain huutavan, itkevän ja sätkivän pojan sieltä pois.

Siinä vaiheessa säikähti se toinenkin poika ja lopetti heittelyn.

Sen toisen pojan vanhemmat vain katsoivat kauhistuneina meidän perheen episodia.

Teinkö jotenkin väärin?