Työparini imee minusta kaikki mehut :( Illat menee toipuessa
työpäivistä!
Ala on sellainen, jossa me pareittain teemme todella tiiviisti työtä keskenämme, puhumme toisillemme, selitämme näkemyksiämme kaiken aikaa ja sujuva kommunikaatio on tärkeää.
Noh, sain sitten työparikseni henkilön, jonka kanssa oikein kukaan ei tule toimeen. Minut pistettiin hänen parikseen "kun tulen niin hyvin kaikkien kanssa juttuun".
Tämä työkaveri on ensinnäkinen sellainen, jonka on hirveän vaikea luottaa ihmisiin. Olen koko ajan hänen epäilystensä alla ja minun täytyy koko ajan vakuuttaa että hän on ok, hänen ideansa ovat ok ja en ole tyrmäämässä hänen tapaansa ajatella ja toimia. Oikeastaan pelkkä "ok" ei riitä, vaan hän vaatisi jatkuvaa ylistämistä, mihin en ryhdy ja siksi olenkin jatkuvasti hänen epäilevän katseensa alla. Lisäksi hän tahtoo, että asiat tehdään aina hänen tavallaan, hänen itsetuntonsa ei kestä sitä että hänen ehdotuksessaan olisi jotain muuttamisen varaa tai lisättävää. Hän tahtoisi siis tehdä yksilötyötä, hänen ajatuksensa, hänen ideansa, hänen työnsä, minä olisin siinä pönkittäjänä. Pitää olla todella varovainen ja kovasti muotoilla ja vakuutella häntä jos tahtoo saada jotain omaa mukaan ja silti se selvästi loukkaa joka kerta. Hän ei ole väleissä suurimman osan työkavereistamme kanssa johtuen tyrmäävästä ja hyökkäävästä asenteestaan. Todella nopeasti ottaa hyökkäävän puolustuskannan, haukkuu toisen lyttyyn ja sitten mennäänkin jo henkilökohtaisuuksiin, vaikka kyse olisi alunperin työasioista! Lisäksi hän puhuu ihan taukoamatta ja tahtoo minun kommentoivan kaikkeen sanomaansa ja vain tietyllä tavalla, heti tulee hyökkäävän ärhäkkä ilme ja eleet ja äänensävy jos en kommentoi häntä miellyttävällä tavalla hänen juttuihinsa. En saisi myöskään liikkua kenenkään muun seurassa töissä, ei tykkää siitä.
Olen niiiiin väsynyt iltaisin. Tuntuu vaan, ettei asiasta oikein ole ulospääsyä. Tämä projekti mikä minulle ja hänelle parina annettiin kestää ainakin vuoden loppuun, joten sitä ennen en tule hänestä eroon pääsemään.
Miten jaksaisin? Neuvoja, vinkkejä, tukea?
Kommentit (4)
Kuulostaa ap tutulta. Mulla on ns. vaativa persoona työparinani. Tullaan hyvin juttuun, mutta jotenkin hän imee musta valtavasti energiaa. Tuntuu että saan paremmin henkeä kun hän ei ole huoneessa. Mä harjoittelen joka päivä rajanvetoa, eli yritän ottaa oman paikkani / tilani. Se ei ole helppoa.
työryhmässämme. Hänen työpöytänsä oli siten, että itse istuin lähimpänä, joten jouduin eniten hänen kanssaan tekemisiin. Kaikkiin aivan yksinkertaisiinkin asioihin hän kaipasi vahvistusta, vaikka oli tavallaan ryhmämme esimies. Hän rakensi myös vihollislinjoja toisia ryhmiä vastaan, ja jos vähänkin puolusti toisia, hän koki että silloin ollaan häntä vastaan.
Minulle oli pelastus että sain siirron toiselle osastolle.
Tiedän että tuollainen työtoveri vie kaikki mehut.
Sinuna kuitenkin liikkuisin aina kuin mahdollista muidenkin seurassa, et ole hänen panttivankinsa, hänen pitää se ymmärtää.
Tekisin myös esimiehelle selväksi että et halua tätä henkilöä seuraavaan projektiin pariksesi.
Joka tapauksessa tsemppiä, sympatiani ovat puolellasi!
antaa käsityksen syistä, miksi tilanne on tuo. En todellakaan tarkoita syyllistää sinua. Onko ongelma siinä, että sinulla on vaikea olla, jos joku ei pidä sinusta? Oletko niitä 'liian kilttejä'?
Itse olin. Sitten kun alkoi olla burn outin oireita, itkin viikonloput väsymystäni, oli pakko tehdä tietoisia ratkaisuja. Ensimmäisenä kertomaan esimiehelle, sitten luja rajanveto. -Ei, minulle ei puhuta noin. -Sinun täytyy tehdä itse päätös. -Minä menen nyt kahville Jaanan ja Annen kanssa. -Minä haluan nyt tehdä työni rauhassa, tee lista ongelmistasi niin katsotaan niitä huomenna yhdeksältä. -Älä kysele mielipidettäni enää, sanoin jo kerran että on ok. Sanot juuri sen ääneen, mitä sun nyt vain tekee mieli sanoa, mutta jätä kirosanat pois ;-)
Hankala työkaverisi inhoaa sinua kohta ja menee henkilökohtaisuuksiin (Älä puhu minulle noin. En halua, että työpaikalla minun asioistani puhutaan noin. Lopeta.), pysy lujana äläkä välitä. Sinä et säry, vaikka joku ei pitäisikään sinusta!
Ja tosiaan, työnohjaus ja esimiehen tuki, nää on hoidettava ensimmäisenä kuntoon.
Sinä et kuvittele etkä luulottele, et ole liian herkkänahkainen etkä takerru pikkuasioihin. Ongelma on ihna oikea ja se pitää ratkaista. Mun neuvot on vain maallikon ja kohtalotoverin neuvoja, ne ei auta välttämättä sua ja sun työyhteisöä. Mutta jonkun pitää auttaa ja ratkaista, siitä esimiehille maksetaan ja siihen heidät on, toivottavasti, koulutettu.
Ei tuo voi jatkua. Tämä henkilö on saatava ymmärtämään, ettei voi kohdella ihmisiä noin.