Sainpas sanottua koko lapsuuteni minua ahdistelleelle sedälle!

Ensimmäiset muistikuvat perhetutusta ovat niitä, kun hän läpsäisee "leikillään" pyllyäni, kuvailee 12-vuotiaan vartaloani kiihottavaksi, tulee "vahingossa" kylpyhuoneeseen ollessani suihkussa ja puhuu sopimattomia.



Perheeni on aina ollut hyvin seksuaalikielteinen enkä koskaan ole uskaltanut kertoa heille sedän toiminnasta. Meistä lapsista on kasvatettu suoranaisia kynnysmattoja, mitä vanhempiin ihmisiin (myös miehiin) tulee.



Sain esikoiseni 4 kk sitten. Olin eilen syömässä vanhempieni kotona. Paikalle oli kutsuttu useita tuttuja, mukaan lukien tämä setä. Yhtäkkiä tunsin pöydän alla sedän sormien hipaisevan reittäni. Nousin ylös ja sanoin kuuluvasti "Hipaisit juuri reittäni sormillasi pöydän alla. Olen lapsesta asti sietänyt härskejä vitsejäsi ja kosketteluasi ja nyt se saa loppua!". Sitten istahdin alas ja jatkoin rauhassa syömistä, kun vanhempani ja muut vieraat rykivät ja punastelivat. Setä ei katsonutkaan minuun loppupäivänä.



Johtuukohan yhtäkkinen rohkeuteni ja eheyteni äitiydestäni? Olen todella ylpeä itsestäni ja hyvillä mielin, vaikka äitini minua toruikin, että olisin voinut selvittää asian hienotunteisemmin ja jossain muualla.