^ Ensikot vk 20 ^
Moikka!
Päätin aloittaa uuden ketjun vähän etukäteen, kun ei tuo edellinen näytä toimivan...
ON: torstaina täti vihdoin päätti jäädä kylään, ja kyllähän se helpotti. Nyt vähän odottelee, että voisi vieras jo lähteä, on se enemmän tai vähemmän kyläillyt 1,5 viikon ajan. Mutta on tässä jotain hyvääkin: mahdollinen LA siirtyi helmikuun puolen välin paikkeille, joka on hyvin lähellä myös omaa synttäriä. Voisiko sen parempaa lahjaa saada! =) Nyt tässä kierrossa on kaikki apukeinot käytössä; greippimehu (vaikka eilen unohdin juoda, apua!), ovistikut ja positiivinen mieli :)
Täytyy tästä lähteä kaasoilemaan polttareihin, ihanan päivän meille tarjosivat!
Hauskaa viikonloppua kaikille, ja toivotaan että sivut tästä vähän paranevat...
t. Marjapensas kp 3/24-28
Kommentit (88)
baulie: Jatketaan tähän nyt kun ollaan aloitettukin.
Tänään on ollut aika mielenkiintoinen päivä.
Ekaks soitin sinne gynelle ajan vaikka housunpuntit vähän tutisikin :p
Vuokraisäntä kävi näyttämässä tätä taloa jollekin asiakkaalle; on myymässä jonkin omistamistaan taloista (vuokraisäntä omistaa siis muitakin taloja kuin tämän missä asutaan). Saa nähdä tuleeko kaupat että joudutaanko ettimään heti perään uutta kämppää ja taas kerran muuttohommiin... Vuokra-asuntojen tilanne on täällä muutenkin tällä hetkellä huono joten ollaan aikamoisessa nesteessä jos meinaavat tämän ostaa :/ Ei auta kuin toivoa että asiakas päätyy johonkin toiseen taloon!
Mulla on myös ollut hiukan lämpöä; 37.5 kun normaalisti on vähän alle 37. Toivottavasti ei ole flunssa tulossa... Tai sitten ehkä.... eipä passaa mennä taas liikoja toivomaan :/
Danja, kp 22/27-30, yk9
Kaikesta sitä ihminen stressin saakin, vaikka toisilla on oikeita murheita: Danja, mä pidän peukut pystyssä sun ja teidän kämpän puolesta, toivottavasti asunto ei kelpaa muille!! :/
Sitten sitä maailman kuulua omaa napaa: Mulla on ovis-stressi! Tää tikuttelu ja lämpöjen seuraaminen ei todellakaan tee hyvää, ja ihan varmasti lopetan ainakin toisen niistä tän kierron jälkeen :( Mulla on nyt lauantaista asti tikut näyttäneet haamua, mutta kunnon plussaa en vielä ole tikkuun saanut. Lämmöt on tähän asti olleet alhaalla, luokkaa 36.2, ja kipuiluakin on ollut, mutta kuivaa on kuin... no, saharassa (sama viime kierrossa). Tänä aamuna lämpö sitten pomppasi vähän ylöspäin, 36,5:een, ja tässä nyt sitten miettii, että mistähän tässä on kyse. Yleensä mulla on lämmöt kierron lopussa luokkaa 36.8, joten siihen nähden tuo tän aamuinen on vielä alhainen. Tietty lämpöön vaikuttaa niin moni asia, joten ei siitä pitäisi stressiä ottaa. Ja sitten ei edes eilen pupuiltu Miehen kanssa, kun kumpaakaan ei vaan huvittanut. Eli jos se ovis oli eilen, se meni ihan hukkaan, paitsi jos ne su-aamuiset simpat ovat jaksaneet...
Aaargghhh, miten elämästä voi tehdä näin hankalaa! Tietää, että periaatteessa on pupuiltu ok, ovis ei välttämättä ole mennyt, tai jos on, niin aika hyvin senkin suhteen meni, mutta silti miettii että a) ei ovuloi ollenkaan b) ovis meni jo, ja ihan hukkaan c) kaikki muukin on pielessä. Eli ole siinä sitten positiivinen...
(ihan turhaan) epätoivoinen marjapensas kp13/24-28
Voi ei, Danja! Toivottavasti saatte pitää kämpän! Jatkuva muuttaminen on niin tuskaa (mä olen muuttanut melkein kerran vuodessa...) Meillä asunnon etsintä on vähän jäissä. Nykykokoonpanolla tämänhetkinen kämppä on hyvä ja edullinen, eikä tiedä kauanko menee, että perhekoko todella kasvaa:) Oikeastaan en usko, että muutetaan, ellei saada sopivankokoista aso-kämppää juuri tietyltä alueelta.
Marjapensas, jos sulla on vasta kp 13 menossa ja kierto olisi 28 päivää, niin se ovis voi vielä olla tuloillaan. Lämmöt on siitä huono mittari, että ne kertoo oviksen tapahtumisesta vasta jälkikäteen (esim. fertility friend sanoo, että pitää olla 3 koholla olevaa päivää). Haamuhan ei ovistestissä merkkaa mitään, mutta joskus sitä plussaa ei siihen vaan saa. Mulla on ollut niin säännöllinen ovis aina kp 14-15 niin oon testannut kaksi kertaa päivässä. Vain toisella kerralla olen saanut selvän viivan.
Stressaamattomuus on niin vaikeaa! Mä olen alkanut taas juoda kahvia (tosin 1-2 kuppia entisen 4-8 sijaan!) ja välillä alkoholiakin, vaikka ne ei teekään endometrioosille hyvää niin mun mielenterveydelle ei tee hyvää koko ajan miettiä, mitä voin tehdä ja miten se mahdollisesti vaikuttaa. Onneksi kesästä on tulossa tosi kiva, niin ehkä on helpompi ajatella muita asioita. Lukuunottamatta poliklinikkakäyntejä, tietty :/
Baulie, ei mulla varmaan ole pco, koska kahdessa sisäultrassa ei ole näkynyt mitään sellaista. Voihan nää oireet johtua ehkä jostain muustakin ongelmasta tai sitten ne eivät liity mihinkään. Huhhuh, nykyään ajattelen vaan, että kunpa tulisin raskaaksi, ettei tarvisi enää huolehtia siitä, mikä mulla nyt on ja miten se vaikuttaa hedelmällisyyteen! Tai no olis se vauvakin siis ihan kiva :)
Jaksamisia kaikille!
syre kp 7/28
Kiitos marjapensas ja syre. Pidetään tosiaan peukkuja että ostaja löytää mieleisensä talon muualta! Ei todellakaan haluttais alkaa muuttamaan; varsinkin kun tää viimeinen muutto oli niin hermoja raastava ja rankka että en kyllä tiedä miten kestäisin uuden muuton ja vielä näin pian :(
Tänään myös alkoi punaruskea tihruttelu vaikka menkkoihin pitäis olla vielä ainakin viikko aikaa :/ Mutta jos toi tihruttelu tarkottaa että menkat on tulossa niin joudun maanantaina perumaan sen gyneajan ja seuraava aika meneekin sitten ensikuun lopulle :(
Danja, kp23/27-30
Danja: toivotaan ettei teidän tarvii muuttaa!! Ja siitä tuhrusta. Voihan se olla jotain hyvääkin. Jospa sinne tarttui kiinni salamatkustaja??
Ainoanis tervetuloa takaisin!
Ja omaanapaa: Järkytys kotiin ajellessa. Rekka kaatunut tielle. Mulla melkein itku tuli kun mietin mitä siinä on sattunut ja sen jälkeen siitä että onneks jäin pomon kans juttusille ja ajoin vasta sitten siitä ohi kun se oli jo tapahtunut. Ajattelen ihan liikaa!! Tapahtuma oli vasta sattunut, koska ambulanssit tuli vasta mua vastaan ja paikalla ei ollut kun yksi ainut hälytysajoneuvo. Kamalaa!! No, mun on varmaan turha miettiä sitä, koska kohta itken kumminkin.
Nyt väsyttää ja pakko mennä tekemään vielä huominen ruoka.
Irish
Eli tänään tulee taas tihruttelua; tosin paljon vähemmän kuin eilen. Eilen se oli jotenkin runsaat 2 lusikallista, nyt tulee niin vähän että juuri ja juuri paperiin tarttuu.
Täytyy se kuitenkin hyväksyä että ne menkat ovat tulossa :( Varsinkin kun ei sitä lämmönnousua tapahtunut eli tuskin oli ovulaatiota tässä kierrossa...
Tuli vain mieleen että voikohan sinne gynelle mennä vaikka vähän tulisikin tuota tihruttelua...? Uskon kuitenkin että ne menkat ehtivät alkaa ennen sitä gyneä joten joutunen sitten kuitenkin perumaan sen ajan... Tuskin tää tihruttelu kestää 8pv ja vasta sen jälkeen menkat...
Vähän offtopiccia; Suomi pääsi euroviisukarsinnoissa finaaliin (vaikka teräsbetoni lauloikin suomeksi).
Danja, kp 24/27-30
Minulla tällä hetkellä menossa kp35/?... testasin kun oli kp32 negan (en tosin heti aamusta, maahtaakohan se vaikuttaa?).
Huoh, turhauttaa tämä odottaminen!
Välillä jänskättää, että onkohan se nyt jo heti tärpännyt ja välillä vain toivoisi että täti tulisi ja pääsisi uudelle kierrokselle....
Niin ja lauantai aamuun aijon sinnitellä ennekuin testaan uudelleen...
Uskomaonta kyllä tuo euroviisu-menestys, mutta toki mahtava juttu!
Danja: voit varmaan mennä vuotavana gynelle, mutta soita ja kysy onko sillä merkistystä...
Sain tänään tulokset, tai en ihan kaikkia, mutta melkein. Elikkäs: kilpirauhaset ok, maitohormooni ok, testostrenonitulokset vielä kestää ja viimeiseksi en ole ovuloinut ainakaan viime viikon maanahtaihin mennessä, jolloin siis jo kp 24. Sain kaiken tämän tietää keskellä työpäivää ja arvatkaa oliko loppupäivä kidutusta! Itketti ihan hulluna ja piti vaan purra hammasta. Päiväkahvilla repesin ja purskahdin siinä itkuun. Selitä siinä sit kaikille mikä on. Yks työkaveri vähän tietää tilanteesta ja sekin melkein itki kun huomas mut. No, onneks ulkona paisto aurinko ja pystyin lopun päivää piilottelemaan aurinkolasien takana. Olen siis lto ja pitihän mun vanhemmat kohdata vielä iltapäivällä...
Kotimatka menikin sit sumupilven läpi katsellessa ja repesin totaalisesti kun näin mieheni. Se yritti saada selvää mun sepostuksesta. No, mies sitten kaiveli netistä lapsettomuuspolien numeroita=) Tuli mulle kertomaan ettei se ole vaarallista jos en ovuloi. Raukka oli googlettanu ja selvittäny asiaa kun mä en pystynyt selittämään. Nyt se varmaan tietää hoidoista enemmän ku mä.
Mä luulin että kun niistä verikokeista löytyy jotain häikkää, niin sit helpottaa. Siis oletin, et sit osataan ainakin hoitaa ja homma alkaa pyörimään. Ja niinhän se taitaa ollakin. Mutta silti tuntui siltä et maailma kaatuu päälle ja mä en ikinä saa omaa lasta!! Kamala tunne. Lääkäri kyllä sanoi että clomeilla todennäköisesti olis apua. Nyt mun pitää vielä huomenna käydä verikokeessa ja katsotaan olenko ovuloinut sen edellisen kokeen jälkeen. Vaikkakin sen olisi epätodennäköistä. Lääkäri haluaa sen kuitenkin vielä varmistaa, koska limathan mulla tuli loppuviikosta. Eli odottelu jatkuu... Yksityiselle tiemme käy! Ajan varaan heti kun menkat alkaa, koska alkukiertoon olis nyt tähdättävä. Tällähetkellä en osaa sanoa millon menkat alkaa, joten ei voi varata sitä aikaa vielä....
Sekavaa, sekavaa!! Irish
*Irish*: oikein iso rutistus, tiedän, miten pahalta tuntuu. Olen itkenyt taas tuntikaupalla myös. Kyllä tämä tästä meillä kummallakin, ihan varmasti. Pohjalta on ainakin hyvä ponnistaa.
Tässä kävi juuri niin kuin pelkäsinkin: kesken meni. Taas. Jo toista kertaa peräkkäin. Testi näyttää edelleen positiivista, mutta kouristukset ja veren määrä ei jättäneet mitään epäselväksi. Kannataisikohan hakeutua tutkimuksiin? Laskureiden mukaan olin siis viikolla 5+3, ovulaatiosta on omien laskujeni mukaan 19 päivää. Jotenkin vain tuntuu, että mahdollisesta uudesta raskaudesta saattaa olla kaiken tämän jälkeen aika vaikea nauttia. Mutta elämä v*ttuilee, onhan se jo tässä nähtykin muutamaan otteeseen.
anteeksi! Varasin jo ajan gynelle. Toivottavasti se tois tähän edes jotain tolkkua.
Kouristukset alkoivat n.varttia ennen tärkeää työpalaveria. Päivä ja aika oli sovittu jo ajat sitten oppilaani luokanvalvojan, äidin ja psykologin kanssa, joten sitä ei voinut _millään_ siirtää. Ja tietenkin, kuinkas ollakkaan, tämä ps. oli r-a-s-k-a-a-n-a. Olin koko palaverin ajan välillä aika sumussa. Jotenkin sitä tiesi, mitä tapahtuu, yritin parhaani mukaan pidätellä itkua ja toinen tulee siihen hehkumaan onnellisena siinä tilassa, mitä toivoisin niin kovasti. Hävettää edes myöntää, että mielessä pyöri surullisten lisäksi alhaisia kateellisia ajatuksia. Pikkusiskon lakkiaiset ovat viikonpäästä. Tekisi mieli jättää ne kemut kokonaan väliin. Serkkuni, jolla on laskettu aika elokuussa, on tulee myös valtamerilaivan kokoisena hehkumaan sinne onneaan. Nyt, omien menetysten ja surun kanssa, on vain helvetin vaikea kohdata muiden oloa ja onnea raskauksistaan ja lapsistaan. Tietääkö muuten kukaan, miksi ne "vahinko"lapset eivät mene koskaan kesken? Mä en ymmärrä tota, miten kukaan voi ylipäätään edes tulla vahingossa raskaaksi.
Kaiketi tämä helpottaa tästä taas pikkuhiljaa, nyt juuri olo on vain niin lohduton, hyvä että jaksaa hengittää. Anteeksi tämä avautumiseni -taas. Jotenkin tuntuu että suren tätä iäniokuista tyhjää syliä kuukaudesta toiseen -tosin eri näkökulmasta (loppuvuodesta kevääseen tuolla yksipuolisen vauvakuumeen pinossa). Onneksi mies on ollut aivan mahtava tuki ja turva tässä, muuten tätä kestäisi vielä vähemmän.
Kiitos teille kaikille tuesta, tsemppauksesta ja myötäelämisestä! Olette niin ihania ja kultaisia <3
Christina
Sulla on kyllä älyttömän raskasta :( Ei pitäis kenenkään joutua kokemaan tuollaista. Hyvä että sulla on kuitenkin joku, jolle puhua ja tänne voi avautua niin paljon kuin sielu sietää. Anna surulle tilaa, ikävät ajatukset on tuossa tilanteessa ihan hyväksyttäviä.
Mun kaverin vahinkoraskaus meni kesken - ja sekin on rankkaa. Luulen, että keskenmenoista ylipäänsä puhutaan tosi vähän ja yllättävän moni joutuu sen kokemaan. Silti se vaan on sellainen asia, josta on vaikea puhua, toisin kuin onnellisesti menevästä raskaudesta. Tiedän kyllä, ettei yleisyys lohduta vaan saattaa jopa masentaa. Mitään vikaa ei kuitenkaan välttämättä ole, vaan voi olla vaan kurjista kurjin sattuma.
Irish, myös sinne paljon voimia!! Sinänsä sehän jo kertoo jotain, että ovista ei ole tapahtunut ja se voi olla hyvinkin pääsyynä siihen, ettei raskaus ala. oviksen puuttumista tai epäsäännöllisyyttä voi mun käsittääkseni aika hyvin hoitaa esim. juuri clomeilla. Monet kuuluvat niiden avulla raskautuneen.
Tänne ei kuulu mitään ihmeellistä hyvässä eikä pahassa, outoja juttuja vaan. Kunnon limat alkoi tänään heti melkein kun vuoto loppui eli tosi aikaisin. Menkatkin kesti tiputteluineen yli viikon. Jotenkin sitä tavaraa tuntuu siis kohdussa olevan tässä kierrossa enemmän kuin yleensä :/ Ehkä oviskin tulee aikaisemmin, aikaisista limoista päätellen ainakin.
syre kp 8/28
Ihan oikeesti en ymmärrä miks helvetissä kaiken maailman palikat sikiää vaikka eivät halua!! Christina sulla on ollu todella raskas palaveri tänään! Halaus sinne!! Halitaan tässä sit toisiamme ja surkutellaan.
Onneks tosiaan on toi mies ihan sataprosenttisesti tukena!! Ja Karvanaamakin haluaa koko ajan halia. Koira on ihan ihmeissään ja pyrkii junttura syliin koko ajan. Oikea ystävä!
Soitin äsken ystävälleni (joka on raskaana), kerroin tuloksista ja kas kummaa, kommentti: voisin antaa tän kiukuttelevan yksilön teille! Arvatkaapa kiroilinko puhelun päätteeks! Ihan oikeesti joku edes viittii sanoa tuon.
Eipä tässä auta kun viedä karvainen vauva ulos ja yrittää saada unenpäästä kiinni.
Irish
*Irish*: sanos muuta! Tuollaiset kommentit saa aina kiukkukäyrän nousemaan. Samaten kaikki valitus siitä, miten lasten kanssa ei voi tehdä yhtään mitään, pääse minnekään ja on vain kotona neljän seinän sisällä vankina. Jotenkin musta vaan tuntuu muutenkin siltä, että ko valittaja ei muutenkaan tee oikeastaan mitään konkreettistä tehdäkseen elämäänsä mukavemmaksi ja mielekkäämmäksi. Esim huonoa palkkaa ja kouluttamattomuutta on hullua valittaa ellei ole kuitenkaan valmis tekemään mitään oikean muutoksen aikaansaamiseksi.
Onneksi tämä asioista puhuminen ja kirjoittaminen auttaa edes. Kiitos vielä kerran kaikille teille, olette ihania <3.
Irish ja Christina84: halit ja jaksut molemmille! Kyllä elämä vielä vie voiton ja uskon vahvasti, että lopulta saatte molemmat sen pienen käärön kotiin. Täytyy vaan jaksaa yrittää ja onneksi on keksitty näihin ongelmiin hoitoja! Hienoa on myös, että kotona on se ihana mies joka jaksaa pysyä vierellä ja lohduttaa.
marjapensas: inhottavia noi välivuodot, kun alkaa miettimään kaikenlaista ja huolestuu:/ Mullakin näyttäisi nyt menevän samalla lailla kun viime kierrossa: pientä tiputteluvuotoa melkein viikon ennen varsinaista tädin visiittiä. Vuodan sitten kaksi viikkoa putkeen enemmän tai vähemmän, ärsyttävää! Nyt en kyllä edes haaveile olevani raskaana, kun tänään tuli tippa housuihin. Ensi kiertoa odotellessa... Sulla kuitenkin vuotaa jo ennen ovista, joten peli ei ole menetetty!;) Ehkä se ovis sulla on tosiaan vasta tulossa, jos lämmöt on nousemassa?
Danja80: Tsemppiä painon pudotukseen, toivottavasti pääset tavoitteeseen! Tuo on kyllä hyvä pointti, että hidas painon putoaminen on pysyvämpää. Toivottavasti teiltä ei lähde asunto alta, että ehditte keskittyä paremmin vauvanteko puuhiin;)
Ainoas: tervetuloa joukkoon! Meidänkään ei pitänyt yrittää, jätettiin vaan ehkäisy pois;) Kummasti vaan ne vauvajutut silti pyörii koko ajan mielessä:D
Mareia: tiedän, on hirveä vaikeeta olla testaamatta! Sitten pettyy, jos sieltä ei tulekaan plussaa. Kerrohan kuinka kävi, kun uskallat taas testailla.
ON: raskaushaaveet siis tällä erää täytyy taas unohtaa:( Nyt pupultiin kyllä enemmän kun koskaan (melkein joka päivä!), enkä yhtään stressannut koko asiasta. Jotenkin oli kuitenkin semmoinen olo pupuilusta huolimatta, ettei ole tärpännyt. Häiden jälkeen kyllä otan selvää, että tuleeko mulla edes ovista. On se kumma, kun ei jatkuva pupuilu ja geippimehu tepsi yhtään. Nyt täytyy taas odotella se pariviikkoa, että pääsee taas pupuilemaan... Tulisipa maailman ihanin häälahja! :D
Saatan olla tietty nyt vähän herkkänahkainen kaikille kommenteille.. Mutta tosiaan Christina vituttaa todella kaikki se narina mitä päivittäin joudun kuulemaan. Ehkäpä kaikki ei valittais ääneen jos vain tietäisivät meidänkin tilanteen.
Koetamme vaan jaksaa ja niellä ne murinat ja toivoa itsellemme sitä pakettia ensi vuoden aikana!! Eikös niin!
Tämä kyllä todella auttaa kun käy täällä murisemassa ajatuksiaan. Töissä ei voi ammattinsa puolesta kommentoida, mutta täällä voi..
Irish ja turvonneet luomet =)
Christina: Todella ikävää, olen niin pahoillani!!! En edes osaa kuvitella miltä tuntuu, kun onnentunteen jälkeen joutuu kokemaan keskenmenon, vieläpä toiseen kertaan :´( Paljon voimia <3 Kuinka kauan joudut odottamaan gynelle pääsyä? Kysyn nyt vielä, että viimekertaisen jälkeen, tekikö gyne mitään sen tarkempia tutkimuksia? Käsittääkseni kolmen km:n jälkeen pääsee tutkimuksiin, mutta mikähän tilanne on tässä vaiheessa... Niin musertavan surullista, kun pieni elämänalku sammuu... :´(
Irish: Virtuaalisia voimarutistuksia <3 Ikävää, että tuloksissa ei kaikki ollutkaan ok... Toivotaan, että testosteroniarvot olisi kunnossa! Sitä nyt ei sitten tiedä, että oliko tämä "poikkeuskierto" edellisiin & tuleviin verrattuna, siis että ovuloitko kuitenkin/vain satunnaisesti. Tiedon sulattelemisessa menee oma aikansa, mutta olen aika varma että kunhan saat asian käsiteltyä mielessäsi, niin olo on jo parempi. Ja onni, että miehesi on kultainen :) Nyt siis selvisi syy siihen, miksi raskaus ei ole alkanut... Yksityisellä puolella asiat onneksi rullaavat nopeampaan kuin julkisella, joten varmasti saatte apua pian. Voimia <3
______________________________________________________________
Danja: En usko, että gyneä haittaa jos on menkat päällä käynnin aikaan. Ihan normi-lääkäri voisi olla eri mieltä, mutta kyllä noi gynet on varmasti kaikenlaisia eritteitä työssään nähneet. Tietty, jos vuoto on kovin runsasta niin se voi ehkä hieman haitata "näkyvyyttä"... Mutta eikös nuo kaikki gynen tutkimukset ole lähinnä tunnustelua, joten en usko että on suurta haittaa.
Mareia: Siellä jännät paikat, niinköhän olisi käynyt että miehesi "synttärilahja" tuotti tulosta ;) Toivotaan, toivotaan! Ei kai r-testin tekeminen edellytä sitä aamuvirtsaa, tärkeämpää varmaankin että pissa on ollut rakossa pidemmän aikaa (4 h?) ja ettei kuitenkaan ole tarkoituksella juonut suuria määriä (laimentaa pissaa). Tsemiä lauantaille, jos sinne asti maltat odottaa ;)
Muillekin Ensikoille vilkutuksia :) Elämä on kyllä kummallista, kun sen kulkuun voi loppujen lopuksi itse niin vähän vaikuttaa... Mutta näiden kahden vuoden aikana mulle on vain vahvistunut se tunne, että kaikelle on tarkoituksensa. Vaikka se "tarkoitus" potkiikin välillä päähän...
Mies eilen nukkumaan mennessä sängyssä pohti, että milloin meille se oma nyytikäinen tulee <3 Se oli ihanaa, koska ajan kuluessa mies haaveilee ääneen aina vaan harvemmin. Ja itse otan asian nykyään aika harvoin puheeksi, koska jollain tavalla asian läpikäyminen sattuu... Mies ehkä vauvakuumeilee tällä hetkellä enemmän kuin minä, tuntuu katselevan raskaana olevia naisia & pieniä vauvoja pitkään :)
-baulie-
Dpo 7
*baulie*: kirjoittelin sinulle kertaalleen pitkästi, mutta kuten arvata saattaa, palsta ei toiminutkaan ja viesti hävisi bittiavaruuteen. Kuitenkin: sain ajan yksityiselle gynelle ensi tiistaiksi. Ja hyvä niin, maksan mielelläni siitä, että tätä saa tutkittua ja mahdollisia syitä selvitetty -jos mitään edes pystytään nimeämään. Tällä kertaa aattelin kirjoittaa jollekin lappuselle ylös asioita, jotka vaivaa mieltä. Viimeksi olin vielä enemmän huolissani, peloissani ja poissa tolaltani kuin nyt, enkä saanut edes kysyttyä kaikkea mitä oli mielessä. Lääkäri totesi vain sen, minkä tiesin jo itsekin: käynnissä oleva varhainen keskenmeno, jolle ei voi tehdä mitään, kohtu vain tyhjentyy, veressä edelleen hcg:ta. Mahdollisuudet uuteen raskauteen kuulemma hyvät, kiitos ja hei. Tällä hetkellä musta tuntuu, että nimenomaan tuon fyysisen puolen kipujen ja km selvittäminen auttaa henkistä puolta edes vähän. Työt ja muun "pakollisen" pystyy juuri ja juuri suorittamaan, ettei tarvitse selittää ja ottaa puheeksi tätä niiden kanssa, keille ei halua kertoa -ja loppujen lopuksi niitä, keille haluan kertoa on ihan muutamia, laskettava yhden käden sormin. Muuten menee aika tavalla sumussa eikä asiaa edes tajua kunnolla. Kestäisin tätä fyysistä kipua, valtavaa verenvuotoa ja kourituksia vaikka joka päivä, koska tahansa, kunhan tietäisin voivani pitää/saavani sen nyytin. Kummallista, miten tällaita voi muka luulla nomaaleiksi menkoiksi. Päätin kaikesta huolimatta yrittää pitää itsestäni hyvää huolta, lääkäriin meneminen on kuitenkin niitä ainoita konkreettisia asioita, joita tässä vaiheessa voi tehdä.
Plussatuulia +++ ja tarrasukkia,
Christina kp2/28-33
Christina, mä olen todella, todella pahoillani sun puolesta. En pysty kuvittelemaan kuinka kamalalta susta tuntuu, mutta voimia ja jaksamista!
Irish, pahoittelut myös sulle, toivottavasti ikävistä tuloksista seuraa jotain hyvääkin, eli kun ongelmat on tiedossa, niin toivotaan että ne myös pystytään korjaamaan.
ON: ovis sitten kai oli ja meni, ilman mitään sen kummempia oireita. Ei limoja, ei positiivista ovistestiä. Kipuilua kyllä, eli toivo elää että jotain tapahtui. Lämmöt on nyt ylhäällä, mutta ne on viikonlopusta asti heitelleet aika paljon, joten en tiedä mitä uskoa. Fertility friendin mukaan ovis olisi voinut olla maanantaina, mutta itse oireiden perusteella voisin sijoittaa mahdollisen oviksen lauantai-keskiviikko välille. Sängyn jouset tuli testattua kaikkina muina päivinä paitsi maanantaina, joten sen puolesta näyttää hyvältä ;)
Eli kesäkuun alkua (ja kaikkia mahdollisia oireita) odotellessa,
marjapensas kp 15/24-28
Yritin aamulla pari kertaa ja äsken uudemman kerran tehdä meille uuden viikkopinon... No eipä se onnistu, koska esittelypino vie muka niin paljon tilaa, että teksti on liian pitkä :/
Eli siis:
- jatketaanko tähän pinoon nyt viikkoa 21?
- tehdään uusi viikkopino 21 ilman esittelytekstejä?
Voihan bylly... Siis kun ei palsta pelitä edelleenkään niin hyvin kun se vanha! Eikä esittelypinoa edes saisi värillisenä, kun ne modaukset ei täällä ainakaan vielä toimi...
-baulie-