Miksi toisinaan saa niin kovaa arvostelua, siitä..
että jättää lapset esim. mummun ja ukin hoitoon muutamaksi päiväksi ja lähtee itse reissuun?
Meillä lapset itse haluaa mennä mummun luo yökylään, jopa 2v keksii joskus, että haluaa mennä (on toki oppinut tämän isommilta), eihän mummun ja ukin luona yökyläily tarkoita millään muotoa sitä, etteikö kotona olisi hyvä olla, tai etteikö rakastaisi lastaan tai lapsi vanhempiaan.
Itse olin pienenä useinkin vkl mummun luona, mummusta se oli ihanaa, tehtiin kaikkea kivaa yhdessä, ihan arki juttuja, toki myös leikittiin pitkiä leikkejä, joihin äidillä ja isällä ei ehkä sillä hetkellä olisi ollut aikaa, koska meitä sisaruksia oli muutama, ja muutkin sitä huomiota tarvitsi..
Minusta on mieletön rikkaus lapselle, että on rakkaat ja turvalliset isovanhemmat, joiden kanssa on hyvä olla.
Itse olin erittäin läheinen mummuni kanssa hänen kuolemaansa asti, ja varmasti osaksi siihen vaikutti se, että olin lapsena niin paljon mummun kanssa.
Joskus täälläkin arvostellaan niin rankasti sitä, että lapset on mummun luona vaikka muutaman päivän, ja vanhemmat reissussa. Jos kerran lapset ja isovanhemmat sitä haluaa, niin mikä siinä voi silloin olla väärin?
kalatkin vedestä... Eli ne, joilla ei ole itse hyviä välejä mummeihin, joiden lapset eivät siis pääse yökyläilemään mummolaan ovat kateellisia niille joiden suhteet isovanhempiin ovat lämpimiä ja läheisiä. Tai sitten suhteet ovat kyllä lämpimät, mutta välimatka niin iso että yökyläilyt eivät ole mahdollisia. Tai sitten on ihan niitäkin vinksahtaneita jotka eivät usko että kukaan muu osaa heidän lapsiaan hoitaa kuin he itse, joten muillakin pitää olla samat säännöt omien lastensa kanssa. Onhan näitä kaikenlaisia. Oikeastihan isovanhemmat ovat parhaimmassa tapauksissa lapsille suuri rikkaus.