Taidan saada selkääni nyt, mutta ärsyttää tälläiset naarasleijonat!!!!!!!

taidat naputtaa lapsellesi päivät pitkät joka asiasta? Ei ihme jos hän on hieman " villi"

En laittaisi sen temperamentin piikkiin lapsen huonoa käytöstä ja se nimenomaan on huonoa käytöstä ja väärin jos kiusaa koko ajan muita lapsia, repii leluja käsistä, tönii ja tuuppii jne.

Jos luit ap juttuni niin minunkin kuopukseni on tosiaan temperalla siunattu ja raivot on raivoisia mutta samalla on äärettömän nauravainen ja iloinen sekä huumorintajuinen lapsi MUTTA ei hän silti käyttäydy muita kohatan kuin pahinkin pirulainen jolle ei ole opetettu mikä on oikein ja mikä väärin. Ja 3v lapsi sen jo aika hyvin tiedostaa ja muistaakin että esimerkiksi käsistä ei toisilta mitään viedä, meillä ainakin tienneet sen jo 2v ikäisestä, sitä(kin) kun on heille opetettu toistamalla ja toistamalla reilu 1v iästä alkaen.

Hauskaa hiekkalaatikkohetkeä, muillekin kuin vain sinun lapsellesi.

Psst, ei aina ole lapsen arkuudestakaan kyse pitääkö ns puolensa tuollaisessa tilanteessa vaan siitä että ei halua käyttäytyä samoin ja repiä lelua takaisin vaikka se itselle kuuluisikin. Ja välillä katsotaan kutakuinkin suu auki että hetkinen hei mitä tapahtui miksi tuo taas kiusaa. Toisekseen tietty arkuus on lapsella vain hyväksi.

- Se eräs naarasleijona-

Vilkkaan mutta käytöstapaisen lapsen äiti

Ilkeiden ja kiusaavien ja huonotapaisten lasten vanhemmat selittävät itsellensä, ja muille, että heidän lapsensa on vain vilkas ja temperamenttinen.

Taitavat ne ilkeät lapset olla vastaamassa tässä ketjussa.

Pienestä se jo katsos lähtee se tapojen opettaminen lapselle,se mitä saa ja ei saa tehdä.

Miten urpo ihminen edes sanoo lasta nynnyksi? Taitaa olla siellä äänessä ex-koulukiusaaja

Terveisiä hiekkalaatikolta, tänään oli tosi hieno päivä! :)



Mitään jäähyjä tms. ei tarvittu ja kotiinkin päästiin ilman sen suurempia kiukutteluja.



Mielenkiintoista huomata, että heti kun mainisen lapsellani olevan tälläisiä negatiivisia piirteitä, niin kaikki täällä olettavat, että hän on aina sellainen. Ja se on väärä luulo.



Sanoin alussakin, että meillä on myös hyviä hetkiä, jolloin annan lapselle tosi paljon positiivista palautetta! Valitettavasti huonojakin kausia tulee, ja silloin lapseni on oikea riiviö. Ja silloin puutun kaikkeen epätoivottavaan käytökseen ja nämä hiekkalaatikon naarasleijonat pörhistelevät karvojaan, että onpas kamalaa! Kamala, kamala lapsi!!! :(((((

Mutta onhan se tosiasia, jos lapsista mitään tiedätte, että on rauhallisempia lapsia, joilla on helpompi opettaa " tapoja" . Ja sitten on näitä pisemmän tien kulkijoita, jotka testaavat rajojaan voimakkaammin, reagoivat voimakkaammin jne.



ap.

Ja te jotka hyökkäätte heti kimppuun, oletteko pysähtyneet miettimään että lapset ovat jo luonteeltaankin erilaisia, ei kaikki ole aina kiinni vajavaisesta ja huonosta kasvastuksesta. Oma poikani 3,5 vuotta on mahdottoman vilkas ja meillä on hyvät käytöstavat opittu hankalamman kautta kuin monella muulla. Toisille lapsille riittää kun sanot kerran että siihen vesilammikkoon ei mennä ja jo käännytään takaisin, meillä kaikilla ei ole yhtä helppoa. Eikä meillä ainakaan kyse ole rakkauden ja rajojen puuttumisesta.

Eli ymmärrystä hiukan myös sinne hiekkalaatikolle, ennenkuin myhäillään että on tuossakin taas epäonnistunut äiti kasvatuksessa.

Maailma olisi hiukan parempi paikka jos jokainen pitäisi huolta enemmän omista asioistaan kuin naapurin! Eikö?

poika on horoskoopiltaan leijona; ja on niin horoskooppimerkkinsä kaltainen, kuin olla voi. Hyvät hetket ovat todella hyviä ja huonot todella huonoja; pelissä on siis suuria tunteita :-) On hyvin reipas ja kylässä vieraskorea, kotona kiusaa lähinnä äitiä ja sisaruksiansa, kotieläimet saavat olla ihan rauhassa. Kokeilee selvästi rajojansa, ja äidin pinnaa. En ole samaa mieltä muiden kirjoittajien kanssa, meillä on kolme poikaa, ja samoista vanhemmista on lähtöisin kolme täysin eriluonteista ihmisalkua. Ja ennen tätä nuorimmaista myös minä katsoin kieroon huonosti käyttäytyviä lapsia...

Mutta haluaisin tuoda esille toisenkin asian. Olen ns. rauhallisen lapsen äiti ja saan kuulla jatkuvasti kuinka minulla on niin helppoa lapseni kanssa ja kuinka en tiedä kasvatustyöstä mitään, kun lapseni on niin " kiltti" . Ei se asia ihan näinkään ole: poikani on mm. tavattoman itsepäinen ipana, ja yhteentörmäyksiä kyllä sattuu. Miten niin en siis tiedä kasvatuksesta mitään? Onko lapseni saanut käytösmallinsa kenties äidinmaidossa? Mutta sosiaalisissa tilanteissä hän on siis ns. kiltisti ja leikkii rauhallisesti. Kukaan ei voi oikeasti tietää, millaista toisten kasvatus tai elämä on. Eiköhän siis olla kaikki ihan sulassa sovussa keskenämme siellä hiekkalaatikolla. Pysyy naamakin rypyttömämpänä kuin ei kurtistele ja paheksu joka asiaa.

Opettakaa niille lapsillenne jo pienestä pitäen tapoja ja mm se perusjuttu että toisten käsistä ei tavaroita revitä eikä muita tuupita!!!

Se nyt on aivan normaalia ja tietyssä määrin ok:kin että lapsen ollessa kyseessä kahnauksia syntyy ja reviireistä, tavaroista sun muista tulee taistoa mutta kun ne kahnauksetkin voi hoitaa monella tapaa eikä varsinkaan synnyttää niitä tieten tahtoen leluja käsistä viemällä.

Eiköhän nämäkin asiat vaadi lyhytmuistisen saatikka lyhytmuistisen ja tulisen lapsen kanssa toiston toiston toiston toistoa, been there done that. Jotenkin vain silti tuntuu tässäkin tapauksessa siltä ettei sitä toistoa ole jaksettu tarpeeksi toistaa.

Ap

Meillä on kaksi lasta. Toinenjo 7-vuotias ja toinen täytti juuri 5.

Kasvatusmetodit jne molemmille samanlaiset. Esikoinenkin on vilkas ja eloisa, mutta ollut aina (ja on edelleen) erittäin hyvä käytöksinen ja kiltti. Tottelee vieraitakin eikä koskaan ole kiusannut ketään (en ole nähnyt tai kuullut palautetta), mitä nyt pikkukveljeään joskus, joka normaalia sisarusten välistä nahistelua.

Kuopus on myös vilkas ja eloisa. Kotioloissa ja omalla porukalla ollessa osaa käyttäytyä vaikka kokeileekin rajoja paljon. On ollut tälläinen jo vuoden vanhasta lähtien. Päivähoidossa poika on oikea riiviö, kiusaa muita ja sotkee leikkejä. Tästä on puhuttu kotona, mutta mikään ei mene perille. Lupaa aina muistaa, mutta lupaukset unohtuu...

Lapsi on juuri sellainen kauhukakara joita aina kauhistelin. Silti hän osaa olla ihana, hellä ja halailevainen. Muistaa kiittää ja pyytää anteeksi, tästä hoidossakin kehuttu.

Kuitenkin käytös on huonoa silloin kun minun " valvova" silmä välttää.

Mummolassa ollessaan, ilman vanhempia, kiusaa sitten isosiskoaan yms.

Hoitotädit ovat sanoneet, että lapsen ollessa yksin heidän kanssaan tai ihan pienessä ryhmässä on käytös ihan toisenlaista ja riehumisesta ja kiusaamisesta ei tietoakaan.

En tiedä mitä tämän asian kanssa tekisin. Kasvatettu on lapset samalla tavalla, toinen vain on täysin erilainen.

T: Se oikea ap.

minun lapseni on muuten luonteeltaan sellainen, että jos hän huomaa jostain asiasta tulevat kovaa palautetta (Esim. hiekkiksellä töniminen), niin sitten sitä tehdäänkin kahta enemmän. Eli aina se " toisto" ei ole hyväksi.



Meidän toistoa on nykyisin se, että lähdetään pois koko tilanteesta ja paikasta.



ap.

Kirjoitin itsekin täällä viime viikolla tunnemylläköistäni ja siitä, miten suuttumiseni 3,5-vuotiaalleni saa minut välillä ihan kyyneliin asti.



Ulkopuolisten, perhettä tuntemattomien on helppo sanoa, mitä temperamenttisen lapsen vanhemman pitäisi tehdä missäkin tilanteessa. Ei sillä, etteivätkö nämä neuvot voi joskus olla ihan hyviäkin, mutta aina ei näin ole.

osittain olet oikeassa. Valitettavsti tytölläni on " kiusanhenkinen" luonne. Toivottavasti kasvatus ja aika tekevät tehtävänsä ja hän oppii elämään sen kanssa.



Toisaalta hän on kiva ja fiksu tyttö, avulias ja lempeä. Ota näistä tenavista selvä. ;)



ap.

mukavaa, että näin paljon on kohtalotovereita.





Olisi kiva saada nämä " riiviöt" samalle hiekkikselle, niin voisivat ottaa mittaa toisistaan! ;))



ap.

Jospa suhtautuisimme luonnollisesti ihmisen elämänkaareen ja lasten eri kehitysvaiheisiin. Onneksi olemme erilaisia !