Sanokaa nyt ettei tää ole syöpää? :(
Kirjoitin jo aiemmin tänne kun lapsi aukoo suutaan väsyneenä - ihan kuin nielaisi haukoituksensa tai jotain. Tekee sitä aina väsyneenä, ei muuten. Näyttää siltä niinkuin kurkusta olisi tulossa jotain tai siellä olisi jotain ja nielaisi sen takaisin. Saattaa myös maiskuttaa. Joku ehotti epilepsiaa mutta lapsi saattaa kesken lauseen tuollai aukaista suunsa ja jatkaa sitten lausetta. Ei ole kipeä eikä mitenkään häntä tuo häiritse. Kun kysyn onko pipi, sanoo ettei ole.
Ollaan käyty lääkärillä ja lääkäri oli sitä mieltä että on vaan tapa. Katsoi kurkkuun ja sanoi että nielurisat näyttää normaaleilta. Korvat on putkitettu. Mainitsin syövän pelostani ja lääkäri sanoi että ei vaikuta kyllä ollenkaan siltä ja tuo on hyyyyyyvin harvinaista että pienille lapsille tulisi tuollaisia syöpiä.
Silti en pääse pelostani irti; kalvaa ja kalvaa. Ahdistaa. :( Sairastan yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä joka aiheuttaa kuoleman pelkoa, ei siis ainakaan auta asiaa.
Kommentit (28)
Kyllä tiedän ja ymmärrän että tässä on nyt kyse oman sairauteni aiheuttamasta pelosta osittain mutta vaikka kuinka yritän järjellä ajatella niin silti pieni ( eikä niin pienikään ) ääni kuiskuttaa koko ajan että oireet on selvät, jotain on. Ja se jotain on jotain vakavaa. :( En tiedä miten tästä menisin; en kai voi lääkärillekään uudelleen mennä?
vatvoo tätä monella palstalla päivästä toiseen *haukotus*
näillä oireilla, että jos on jotain takaisinvirtausongelmaa, refluksia... Silloinhan sinne suuhun tulee jotain ja sitä sitten nieleskellään tai yökkäillään...
Kyllä, ihan oikeasti pelkään. Tuon ikäinen ei osaa vielä sanoa onko kurkussa palan tunnetta tmv. ja tuo nieleskely, suun aukominen ( ihan kuin yökkäyttäisi tmv. ) herättää ajatuksen että jos siellä on jotain ylimääräistä. Ja jotenkin pelottaa vaikka lääkärilläkin käytiin kun eihän se näe kuin nieluun kun vilkaisee.
Lapsen hengitys muuten haisee toisinaan melko pahalle vaikka pestään hampaat säännöllisesti; voisiko tuolla olla mitään merkitystä?
viittaa todellakin siihen takaisinvirtaukseen. Meidän lapsen pahanhajuinen hengitys loppui lääkkeen aloittamiseen.
Käytä lasta lastenlääkärillä ja pyydä refluksilääke kokeiluun (esim Zantac)
miten lapsesi muuten nukkuu?
Tuntuuko, että nieleskelyä yms oireita on enemmän pysty- vai vaaka-asasennossa?
en kai voi lääkärillekään uudelleen mennä?
mutta hoitamaan sitä omaa sairauttasi, ei lastasi. Otat nyt yhteyttä sinua hoitaneeseen lääkäriin/hoitajaan, ja kerrot että oireet ovat nyt niin pahat että estävät normaalin elämisen.
Minä olen se joka tuolla aiemmin kehoitti ajattelemaan järjellä, tiedän että se ei ole helppoa, mutta sen voi opetella, jos sitä taitoa ei ole.
minullakin on diagnosoitu yleistynyt ahdistuneisuuhäiriö, kärsin paniikkikohtauksista ja kamalasta ahistuksesta vuosia, olin terveyskeskuksen vakioasiakas omien ja lapsieni "sairauksien" takia, ennen kuin löysin hyvän psykologin joka opetti minut ajattelemaan sillä järjellä. Nykyään ei enää tarvitse panikoida eikä ahdistua juuri mistään. Ja tilanteeni oli todella paha, osastohoitoakin jo mietittiin, mutta ilman lääkitystä paranin kuitenkin, kun löysin oikeanlaista keskusteluapua.
että kyseessä on nyt pohjimmiltaan sinun oma sairautesi joka saa sinut ajattelemaan ja pelkäämään noin. Et siis tarvitse kuin pienen sytykkeen johon tarttua ja jo roihahtaa. Hommaa itsellesi oikeanlaista apua ja lääkitystä ettet tuhlaa elämääsi ihan omien pelkojesi takia. Ja ettet sairastu tuosta enää pahemmin. Onko sinulla realiteetit muuten ihan kohdillaan? Miten jaksat hoitaa kodin, lapset? Pidätkö yllä sosiaalisia suhteita? Tuosta on mahdollista parantua mutta se vaatii myös omaa panostusta.