Päiväkodin tädit, käsi sydämelle....

alalle 20 vuotta sitten. Koulutukseni ei sisältänyt mitään opetusta vuorovaikutuksesta tai vanhempien kohtaamisesta.

Olen ollut päiväkodeissa töissä viitisentoista vuotta. Ensin pätkähommissa, sitten vakkarina. En edelleenkään ole saanut koulutusta yllämainittuihin seikkoihin. Työnohjausta on onneksi ollut, mutta siellä pitää ehtiä käsitellä muitakin aiheita, eikä sitä ole kovin paljoa ollut.

Että mistä mä revin sen taidon ja opin? Ei ole edes maksullista koulutusta olemassa jotta voisin vapaa-ajallani kouluttautua.

Ja jos kouluttaudut lisää, ei se ainakaan palkassa näy. Työ en hekä hivenen mielekkäämpää, mutta ei näillä palkoilla kovin kummoisia koulutuksia makseta.

t. päiväkodin täti (hoitaja)

Ymmärrän turhautumisesi. Näin se on, niitä taitoja joita tänäpäivänä päivähoidossa tarvitaan,kun lapset viettävät niin pitkiä päiviä, niin pienestä päiväkodeissa ,ei koulutuksessa riittävästi olla pohdittu. Päiväkotihoidossa lapsen ja vanhempien hyvinvointi riippuu paljolti siitä miten pystytään säilyttämään hyvä toimiva lapsen ja vanhempien välinen suhde.Päiväkodin hoitajan keskeinen tehtävä onkin siksi tiivis yhteydenpito ei vaan lapsen kanssa, vaan myös vanhempien. Suhdetta ei voi tukea jos ei itsellä ole suhdetta molempiin. Toinen tärkeä asia on juuri tämän kommunikoinnin sisältö, miten yhdessä autetaan lasta kasvamaan.Tässä onkin paljon oppimista ja lisäkoulutusta ja työnohjausta tarvitaan todella kipeästi päiväkodeissa, etenkin pienten puolella.

Aika järkyttävää sanomaa tässäkin ketjussa :(



Osa päiväkodin työntekijöistä on ilmiselvästi täysin väärällä alalla.

Ei kai se äti aina ehdikään tilittää jokaiselle vanhemmalle, mitä tehtiin ja syötiin. Ehtisitkö itse; käsi sydämelle?

Niin,jos kyse onkin jonkunlaisesta tapahtumien tilittämisestä, olen varma että hoitajasta tuntuu työläältä ja turhalta. Kun on mahdollisuus jakaa ihan oikeesti pienen lapsen päivä ja ollut myös omilla tunteilla jotenkin läsnä, silloin on paljon asiaa jonka HALUAA äidin kanssa jakaa koska TIETÄÄ että äidillekin nämä asiat tärkeitä.

Ei kai se äti aina ehdikään tilittää jokaiselle vanhemmalle, mitä tehtiin ja syötiin. Ehtisitkö itse; käsi sydämelle?

Kun lapsi alle kolme, ei ole mahdollista.Täysin olet silloin riippuivainen siitä mitä hoitaja sinulle kertoo.

minä kerron aina.

Tosi usein vain teitä vanhempia se ei tunnu kiinnostavan.

Olisi syytä ihmetellä mitä on oikein tapahtunut "kun vanhempia ei kiinnosta".Kaikille vanhemmille lapsi on tärkeä ja rakas ja ovat lapsestaan kiinnostuneita.Pikemmin jokin mättää kommunikoinnissa vanhempien kanssa.Ovatko päiväkodin käytännöt sellaisia jotka mahdollistavat ihan oikean ja merkitsevän dialogin vanhempien kanssa?

mutta yli 4v lapsi osaa itse kertoa aika hyvin mitä on touhunnut ja syönyt päivän aikana. Paremmin ainakin kuin päikyntädit, jotka osaa sanoa vain: hyvin nukkui ja söi.

minä kerron aina.

Tosi usein vain teitä vanhempia se ei tunnu kiinnostavan.

Joskus harvoin on kiireinen päivä ettei ehdi vaihtamaan tietoja aamuvuoron kanssa ja joku lapsi jää iltapäivällä "huomiotta" (siis ei muista mitään erityistä juuri siitä lapsesta).

Tai sitten muuten on voinut touhuta yleisesti vähän kaikkien lasten kanssa ja siinä tohinassa on jäänyt joku/jotkut lapset sinä päivänä juuri sillä lailla huomiotta, ettei mitään erityistä ole tehnyt niiden kanssa. Sitten voi vain sanoa jotan ympäripyöreää, että hyvin meni päivä eikä ollut ruttuja rattaissa. Tai että leikittiin hippaa.

Pyrin aina huomaamaan jokaisen lapsen vähintään kerran joka päivä, mutta on se vähän haasteellista kyllä välillä.

Joskus harvoin on kiireinen päivä ettei ehdi vaihtamaan tietoja aamuvuoron kanssa ja joku lapsi jää iltapäivällä "huomiotta" (siis ei muista mitään erityistä juuri siitä lapsesta).

Tai sitten muuten on voinut touhuta yleisesti vähän kaikkien lasten kanssa ja siinä tohinassa on jäänyt joku/jotkut lapset sinä päivänä juuri sillä lailla huomiotta, ettei mitään erityistä ole tehnyt niiden kanssa. Sitten voi vain sanoa jotan ympäripyöreää, että hyvin meni päivä eikä ollut ruttuja rattaissa. Tai että leikittiin hippaa.

Pyrin aina huomaamaan jokaisen lapsen vähintään kerran joka päivä, mutta on se vähän haasteellista kyllä välillä.

Juuri tällaista se päiväkodin arki on. On niin paljon lapsia ja niin paljon hässäkkää että vaikeata keskittyä kehenkään lapseen kunnolla. Miten sitten edes olisi mahdollisuus kertoa vanhemmille mitää merkitsevää lapsesta? Etenkin kaikkien pienimpien kohdalla voivat vanhemmat hyvin kuvitella että tämänkaltainen "yhdessäolo" lapsen kanssa ei tunnu kenestäkään hyvältä vähiten pienestä avuttomasta taaperosta eikä hoitajilla tämän johdosta ole mitään merkitsevää kerrottavaa äidille.

Ehkä olisi syytä kertoa vanhemmille juuri niin kuin asiat ovat olleet: "Tänään oli Maija-täti poissa ja pph:n lapset olivat yllättäin varahoidossa meillä ryhmässä. Minulla oli hyvin huonosti aikaa muuhun kun arjesta selviämiseen. Lapsi saattaa olla illalla rauhaton kun päivän aikana ollut paljon stressiä".

johon kirjoitetaan syömiset,nukkumiset,leikit ym. päivän kuulumiset ja lappu annetaan hakutilanteessa vanhemmalle.

isojen puolella hoitajalla on lappu mukana ulkona mihin on kirjoitettu kunkin lapsen nimen kohdalle päivän kuulumiset.siitä voi sitten luntata jos ei kaikkea muista.

hoitajalta kysymään, miten lapseni päivä meni. Mutta koska vastaus oli joka kerta "ihan hyvin", niin lakkasin sitten jonottamasta. Otin muksuni mukaan, moikkasin ja häivyin.



Kyllä mua joskus kiinnostais, mutta jollain muulla on aina mua tärkeämpää ja pidempää asiaa, joten en jää roikkumaan. Meidän perhe on aina kuitattu näillä sanoilla.

Mä en vain osaa kertoa, jos ei mitään erityistä ole ollut. En osaa tehdä tikusta asiaa.

Pienelle lapselle mahtuu jokaiseen päivään tärkeitä merkitseviä asioita.Pienet asiat ovat pienille suuria.Kun hoitaja pystyy olemaan riitävän läsnä lapsen arjessa pystyy hän myös ihan tuntemaan mikä lapselle tärkeää ja merkitsevää ja minkälaisia tunteita herätävää, ja juuri näistä asioista kertominen on vanhemmalle tärkeää ja myös lapselle että vanhemmalle kerrotaan.Jos laten hoito on lasten liikuttelua paikasta toiseen ja arjen pyörittämistä ilman mahdollisuutta pysähtyä lapsen kanssa,silloin ymmärtää hyvin tämän mielipiteen.

jotka ovat kuin vaativat asiakkaat: halutaan huippupalvelua juuri MULLE. Ollaan joka pikkuasiasta yhteydessä tarhantätiin ja oletetaan samaa päinvastoin... Siellä on aika monta muutakin lasta omien nuppusten lisäksi, joten parilla tädillä on ihan tarpeeksi hommaa tehdä muutakin kuin tyhjentävää raporttia päivän kulusta nipomammoille.

t. Ei päiväkodintäti, vaan lapsensa hoidosta iloinen mamma, joka ei vaadi jatkuvaa henkilökohtaista palvelua kiireen keskellä

Mutta kun on niin että lapsi tarvitsee, mitä pienempi sitä enemmän juuri sitä henkilökohtaista ja yksilöllistä hoitoa ja huomiota.Eikö ole juuri niin että tästä niin kauniistai esitteissä kerrotaan miten lapsia yksilöinä huomioidaan. Tämä on siis lasten ja heidän vanhempien tarve ja odotus jos todellisuus onkin sitten jotain muuta, niin eikö pitäisi ihan rehellisesti kertoa ettei lapsi voi edes odottaa yksilöllistä huomiota "kun on niin paljon muita tarvitsioita". Tästä juuri pitäisi kaikkien olla huolissaan.

Riittääkö muutama sana, vai keskustellaanko 10 minuuttia?

Ajatteles jos keskustelen joka päivä jokaisen vanhemman kanssa 10 minuuttia, tekee se 210 minuuttia, eli yli kolme tuntia. Eipä riittäisi työpäivä jos vielä pitää lapsetkin hoitaa ja vahtia.

Kerroppa miten omassa työssäsi pyrit auttamaan vanhempia ymmärtämään lapsen arkea ja eläytymään tähän? Jos ei ole minkäänlaista suunnitelmaa ja todellista yhteyttä vanhempiin lapsen asioiden ympäriltä niin ei ole ihme että ne vanhemmat katoavat työelämään ja sitten ihmetellään miksi vanhemmat eivät ole lapsestaan kiinnostuneita.Jos nyt liputetaan kasvatuskumppanuudella niin täytyyhän sitä silloin myös joskus asioista ihan oikeesti keskustella.

joidenkin vanhempien vaatimuksia.



Miten se henkilökunta voisi ehtiä teidän kaikkien kanssa rupattelemaan,

Ja minun mielestäni heillä on myös tärkeämpää tekemistä, kuin laskea niitä nakinpaloja tai vessa käyntejä.



Olen hyvin tyytyväinen meidän päiväkotiin, jossa lasten tarpeiden mukaisesti saavat enemmän huomiota silloin kuin tarvitsevat. Siellä yritetään tukea lapsen kasvua.



Normaalisti kun haen lapsen, saatan jäädä hengailemaan jonkun open liepeille, mutta emme silloinkaan välttämättä juttele omasta lapsestani vaan yleisesti.

Meillä opettajien raportointi on yleensä sitä, että kertovat kenen kanssa on leikkinyt ja mitä leikkejä. Ja se on tosi kivaa tietoa minulle.



Minä näen asian niin, että jos kaikki on sujunut normaalisti, niin siitä ei ole raportoimista.

Meidän pk:ssa on periaate, että keskutelut käydään tarvittaessa puhelimitse tai sopimalla aika open kanssa. Myös ne varhaiskasvatuskeskustelut tehdään todella huolella, ja silloin ei ole tarvetta joka päivä raportoida.

kysyttekö tai kuunteletteko, kun päiväkodissa kerrotaan lapsenne päivästä?

Toivoisin teidän kuuntelevan. Usein saa kävellä perässä ja puhua selälle tai sitten katsoa kun vanhempi juttelee kännykkään :(

Juttu voi siis olla näinkin päin...

Se mikä SINUSTA TUNTUU lapsen kohdalla tärkeältä äidille päivästä kertoa.Vai onko niin ettei ole mielipidettä asiasta?

"Kaikki sujuu normaalisti"?Lapsen päivän eläväksi tekeminen äidin mielessä, siitä on kyse.Sitä lapsi sekä äiti tarvitsevat voidakseen taas eron jälkeen "toisensa löytää" (kun taaperoista kyse).Tämä ja vain tämä auttaa säilyttämään toimivan kiintymyssuhteen lapseen.

jollekin toiselle alalle. Luulenpa, että sinulla saattaisi olla luontaista lahjakkuutta johonkin muuhun, mutta tarhatädiksi ei. En sano tätä loukatakseni vaan näkemykseni kumpuaa kommentistasi, joka osoittaa selvästi, ettei sinulla ole kykyä toimia lastenhoitajana.

Minulla on lasteni omien ryhmien tarhatädeistä ainoastaan hyvää sanottavaa, koska tiedän heidän nimenomaan olevan herkkiä tunnistamaan ryhmien lasten mieltymyksiä, ajatuksia ja tunteita. Onhan se väistämätöntäkin, ei ainoastaan kyky, kun viettää lasten kanssa 8- 10 tuntia päivässä.

Mä en vain osaa kertoa, jos ei mitään erityistä ole ollut. En osaa tehdä tikusta asiaa.

Vakava juttu tuo munuaistulehdus. Toivottavasti nostit ison äläkän asiasta. Kyllä nuo perustarpeiden tyydyttäminen on sellainen asia johon pitäisi olla aikaa hoitajilla perehtyä, että lapsi juo, syö ja nukkuu. Niitä nakinpaloja ei tarvitse laskea, riittää kun hoitaja seuraa että lapsi syö nakinpaloja.

alalle 20 vuotta sitten. Koulutukseni ei sisältänyt mitään opetusta vuorovaikutuksesta tai vanhempien kohtaamisesta.

Olen ollut päiväkodeissa töissä viitisentoista vuotta. Ensin pätkähommissa, sitten vakkarina. En edelleenkään ole saanut koulutusta yllämainittuihin seikkoihin. Työnohjausta on onneksi ollut, mutta siellä pitää ehtiä käsitellä muitakin aiheita, eikä sitä ole kovin paljoa ollut.

Että mistä mä revin sen taidon ja opin? Ei ole edes maksullista koulutusta olemassa jotta voisin vapaa-ajallani kouluttautua.

Ja jos kouluttaudut lisää, ei se ainakaan palkassa näy. Työ en hekä hivenen mielekkäämpää, mutta ei näillä palkoilla kovin kummoisia koulutuksia makseta.

t. päiväkodin täti (hoitaja)

Mä en edes ole mikään yltiösosiaalinen lörpöttäjä. Tulen hyvin toimeen lasten ja vanhempien kanssa ja olen pidetty hoitaja, vaikka en hoitopäivästä kerro muuta kuin että hyvin meni tai sen, jos jotain uutta on oppinut tms. Ja muuten mulla on kyllä ihan riittävästi koulutusta. Musta on tosi törkeetä, että täällä tullaan ehdottelemaan alan vaihtoa, jos ei osaa lötistä makkaranpaloista yms.

kysyttekö tai kuunteletteko, kun päiväkodissa kerrotaan lapsenne päivästä?

Toivoisin teidän kuuntelevan. Usein saa kävellä perässä ja puhua selälle tai sitten katsoa kun vanhempi juttelee kännykkään :(

Juttu voi siis olla näinkin päin...

Näin se juttu on kun kommunikointi ei pelaa. Vastuussa tästä tilanteesta ovat ensikädessä päivähoito. Päiväkotien tuki vanhemmille täytyy olla sellaista että sillä on jotain merkitystä. Tämä merkitsee juuri sitä että kanssakäymisessä on jotain itua sekä lapsen että vanhempien että hoitajan näkökulmasta. Papukaijamainen raportointi lapsen päivähotorutiineista on kaikkea muuta kuin tätä, ei anna vanhemmille eväitä ymmärtää lapsen päivää eikä myöskään "raportoija" ole useinkaan mitenkään erityisesti eläytynyt lapsen päivään. Tiedolla siis hyvin vähän merkitystä.