Päiväkodin tädit, käsi sydämelle....

kun haen lastani. Jos on ollut jotakin erikoista, niin toki kerrotaan siitä. Mutta mä todellakin ymmärrän tätejä, ettei sitä niin joka tyypin kanssa ehdi aina pölistä.

Ja kun jotkut vanhemmat tärkeinä höpöttävät kaikista pikkujutuista tädeille.

t. ala-asteen ope, jolla on sama vaiva - iltaisin, kun kaikki tärkeät vanhemmat soittelevat joka pikkujutun takia

Mä olen koulun numerosta tavoitettavissa n. klo 16 asti päivittäin, mutta en tietenkään iltaisin, enkä omasta kännykästäni! Wilman luen päivittäin välkillä/tuntien jälkeen ja vastaan viimeistään seuraavana päivänä.

Älä nyt herrajjumala vastaile vanhemmille vapaa-aikanasi!

t. luokanope

Joskus harvoin on kiireinen päivä ettei ehdi vaihtamaan tietoja aamuvuoron kanssa ja joku lapsi jää iltapäivällä "huomiotta" (siis ei muista mitään erityistä juuri siitä lapsesta).

Tai sitten muuten on voinut touhuta yleisesti vähän kaikkien lasten kanssa ja siinä tohinassa on jäänyt joku/jotkut lapset sinä päivänä juuri sillä lailla huomiotta, ettei mitään erityistä ole tehnyt niiden kanssa. Sitten voi vain sanoa jotan ympäripyöreää, että hyvin meni päivä eikä ollut ruttuja rattaissa. Tai että leikittiin hippaa.

Pyrin aina huomaamaan jokaisen lapsen vähintään kerran joka päivä, mutta on se vähän haasteellista kyllä välillä.

Miettikää vanhemmat tätä tilannetta pienen lapsen näkökulmasta.En tiedä minkä ikäisestä lapsesta tässä hoitaja puhuu, toivottavasti ei kuitenkaan taaperosta, mutta sanotaan esim.3v:stä.Hoitopäivä on monelle 8-9t ja tänä aikana hoitaja on ehtinyt keskittyä lapseen 1 kerran.Kaikki nämä tunnit ilman aikuista joka kuuntelee. Ei vaan kerran vaan päivittäin.Hoitajalla eiole mitään kerrottavaa kun ei ole aikaa lapselle ollut jne.Onko tämä mielestänne lapsen kasvun ja kehityksen kannalta riittävän hyvää hoitoa?Päiväkodissa ei ehditä eikä liioin kotona.

Tarkoitin, että päivät on helposti niin samankaltaisia jo rytminsä puolesta, että ne sekoittuvat toisiisa. Joskus ei ole varma mitäs tämän lapsen kanssa teinkään tänään. Ei se tarkoita, etten olisi ollut lapsen kanssa läsnä, se tarkoittaa vain että oma pääni menee kiireessä tai muussa sen verran sekaisin etten muista. Pidän lapsia sylissä, juttelen heidän kanssaan, touhuan ja teen ja toimin joka päivä jokaisen kanssa.

Tarkoitin siis, että vaikka se on haasteellista pyrin joka päivä painamaan jokaisesta lapsesta jotain kertomisen arvoista.

Tiedän tasan tarkkaan ,että teidän lapsista pidetäään niin hyvää huolta ,kuin on mahdollista ja resusseja.

Tdit kyllä kertoivat yleensä muutenkin, mutta oikeastaan halusin kuulla vain, jos jotain erikoisempaa oli tapahtunut, hyvää tai huonoa. Mä olin ihan tyytyväinen palveluun:-)

Joskus harvoin on kiireinen päivä ettei ehdi vaihtamaan tietoja aamuvuoron kanssa ja joku lapsi jää iltapäivällä "huomiotta" (siis ei muista mitään erityistä juuri siitä lapsesta).

Tai sitten muuten on voinut touhuta yleisesti vähän kaikkien lasten kanssa ja siinä tohinassa on jäänyt joku/jotkut lapset sinä päivänä juuri sillä lailla huomiotta, ettei mitään erityistä ole tehnyt niiden kanssa. Sitten voi vain sanoa jotan ympäripyöreää, että hyvin meni päivä eikä ollut ruttuja rattaissa. Tai että leikittiin hippaa.

Pyrin aina huomaamaan jokaisen lapsen vähintään kerran joka päivä, mutta on se vähän haasteellista kyllä välillä.

Miettikää vanhemmat tätä tilannetta pienen lapsen näkökulmasta.En tiedä minkä ikäisestä lapsesta tässä hoitaja puhuu, toivottavasti ei kuitenkaan taaperosta, mutta sanotaan esim.3v:stä.Hoitopäivä on monelle 8-9t ja tänä aikana hoitaja on ehtinyt keskittyä lapseen 1 kerran.Kaikki nämä tunnit ilman aikuista joka kuuntelee. Ei vaan kerran vaan päivittäin.Hoitajalla eiole mitään kerrottavaa kun ei ole aikaa lapselle ollut jne.Onko tämä mielestänne lapsen kasvun ja kehityksen kannalta riittävän hyvää hoitoa?Päiväkodissa ei ehditä eikä liioin kotona.

Tarkoitin, että päivät on helposti niin samankaltaisia jo rytminsä puolesta, että ne sekoittuvat toisiisa. Joskus ei ole varma mitäs tämän lapsen kanssa teinkään tänään. Ei se tarkoita, etten olisi ollut lapsen kanssa läsnä, se tarkoittaa vain että oma pääni menee kiireessä tai muussa sen verran sekaisin etten muista. Pidän lapsia sylissä, juttelen heidän kanssaan, touhuan ja teen ja toimin joka päivä jokaisen kanssa.

Tarkoitin siis, että vaikka se on haasteellista pyrin joka päivä painamaan jokaisesta lapsesta jotain kertomisen arvoista.

Tarkoitukseni ei ole Sinua kritisoida. Uskon että yrität parhaasi tlanteessa joka on aika mahdoton.Juuri tämä on vanhempien niin tärkeä ymmärtää että kyse ei ole piittaamattomista tai laiskoista hoitajista vaan päivähoitojärjestelmästä joka hyvin huonosti pystyy mahdollistamaan riittävän hyvän hoidon etenkin kaikkein pienimmille.

Tarkoitukseni ei ole Sinua kritisoida. Uskon että yrität parhaasi tlanteessa joka on aika mahdoton.Juuri tämä on vanhempien niin tärkeä ymmärtää että kyse ei ole piittaamattomista tai laiskoista hoitajista vaan päivähoitojärjestelmästä joka hyvin huonosti pystyy mahdollistamaan riittävän hyvän hoidon etenkin kaikkein pienimmille.

Itse koen, että alle kolmevuotiaan olisi yleensä paras olla kotona hoidossa tai erittäin pienessä hoivaan keskittyvässä ryhmässä. Mutta tuon tekstini voi ymmärtää karummin kuin se on tarkoitettu, sillä oikeasti koen ryhmäni lasten olevan onnellisia ja vanhempien hoitoon tyytyväisiä, sekä tiimini työhön motivoituneita. Vaikka meillä on puitteet monella tapaa erittäin hyvin järjestetty päiväkodissani, on silti ajoittain kiireistä. Mutta sitä on toki kotonakin, ainakin minulla, ja ainakin minä välillä unohdan mitä teinkään eilen ja mikäs päivä tänään onkaan. :)

Päivähoito ei ole täydellistä, mutta kyllä se varsin laadukasta suomessa yleensä on. Silti pienimpien ja herkimpien, eniten tukea ja hoivaa vaativien lasten olisi päästävä yksilökohtaisemman hoidon alle toki.

päivähoitohenkilöstöä syyllistetään.

Suunnatkaa, hyvät av- siskot, energianne siihen, että vaaditte päättäjiltä pienempiä päiväkotiryhmiä ja suhteessa enemmän henkilökuntaa. Aika moni ongelma ratkeaisi jo siihen.

Mitä seuraamuksia päiväkodille koitui tuosta?!

No kivat sulle sitten

kuule, mun lapselle tuli vakava munuaistulehdus, koska ei koskaan päiväkodissa juonut mitään, eikä pissannut koskaan. Tämä selvisi minulle vasta pitkän ajan kuluttua, kun lapsi vihdoin avasi suunsa. Pelkäsi vessassa käyntiä, eikä kukaan hoitaja huomannut yhtikäs mitään. Sitten ei juonutkaan ettei tulisi pissahätä. Ja sinä sanot minulle, että hoitajilla on jotain tärkeämpää tekemistä kuin PERUSTARPEISTA huolehtiminen. Varmaan juoruaminen keskenään. Tai niiden kivojen, sosiaalisten lasten hyysääminen (kun niiden toimitusjohtajavanhemmat tulee Nico-Pessicaa kohta hakemaan ja pitää olla lapsellekin mielin kielin, että saa sitten hyvät joululahjat).

Tarkoitukseni ei ole Sinua kritisoida. Uskon että yrität parhaasi tlanteessa joka on aika mahdoton.Juuri tämä on vanhempien niin tärkeä ymmärtää että kyse ei ole piittaamattomista tai laiskoista hoitajista vaan päivähoitojärjestelmästä joka hyvin huonosti pystyy mahdollistamaan riittävän hyvän hoidon etenkin kaikkein pienimmille.

Itse koen, että alle kolmevuotiaan olisi yleensä paras olla kotona hoidossa tai erittäin pienessä hoivaan keskittyvässä ryhmässä. Mutta tuon tekstini voi ymmärtää karummin kuin se on tarkoitettu, sillä oikeasti koen ryhmäni lasten olevan onnellisia ja vanhempien hoitoon tyytyväisiä, sekä tiimini työhön motivoituneita. Vaikka meillä on puitteet monella tapaa erittäin hyvin järjestetty päiväkodissani, on silti ajoittain kiireistä. Mutta sitä on toki kotonakin, ainakin minulla, ja ainakin minä välillä unohdan mitä teinkään eilen ja mikäs päivä tänään onkaan. :)

Päivähoito ei ole täydellistä, mutta kyllä se varsin laadukasta suomessa yleensä on. Silti pienimpien ja herkimpien, eniten tukea ja hoivaa vaativien lasten olisi päästävä yksilökohtaisemman hoidon alle toki.

Tuskin mikään on täydellistä mutta riittävän hyvää tulisi olla.Päiväkotihoidossa on paljon epäkohtia ja ongelmia ja niistä tulisi avoimesti keskustella. Päiväkoti ei ole mikään koti jonka yksityisyyttä tulisi varjella vaan yhteiskunnan julkinen laitos jonka toiminta ja ongelmat tulevat olla läpinäkyviä. Kun näin ei ole ei vanhemmillakaan ole mahdollisuutta asiallisesti päiväkotihoitoon suhtautua, ja kuitenkin viimekädessä vastuu lapsen hyvinvoinnista on vanhemmilla.

Meillä esimerkiksi päiväkodin väki kertoo mitä on päivällä leikkinyt.



Jos hoitaja ei osaa ikinä sanoa muuta kuin että ok päivä, niin silloin hoitaja on väärässä hommassa/väärin koulutettu.



Kyllä päiväkotiin/perhepäivähoitoon mahtuu porukkaa joka on väärissä töissä eikä oikeasti syvällisesti ymmärrä työtänsä, kuten edelliset kirjoittajat ovat jo todennneet



Äiti, opettaja, kasvatustieteen maisteri ja sosionomi, joka on tehnyt työtä mm päivähoidossa

Minulla oli pitkä sijaisuus eräässä isohkossa päiväkodissa.



Aiemmissa työpaikoissani lasten parissa olen pyrkinyt huomioimaan hyvin ulkoa kotiin lähtevät lapset. Ainahan ei sama hoitaja ole saman lapsen läheisyydessä kotiin lähtemisen aikoihin, vaan tilanteita riittää pitkin pihaa enkä suinkaan kiiruhda tietyn lapsen luo vanhemman tullessa, vaan joku lähempänä oleva hoitaja voi "kuitata" lähteneeksi...lapsia valvotaan yhteisesti ja viimeisessä vuorossa ulkona ei ole enää kaikkien ryhmien aikuisia.



Tässä päiväkodissa koin yllätyksen. Lapset lähtivät portille päin huomatessaan hakijansa ja huikkasivat vain "heit" jollekin aikuiselle eikä sen kummempaa. Jos hakija tuli itse keskeyttämään leikin ja lähti pihalta, saattoi olal ettei kukaan vahdannut lähtemistä sen kummemmin. Lähti kun lähti, reppu aidalta...



Minä en hyväksy sellaista lähtemistä ettei hakija tule näyttäytymään että tiedän lapsen lähtevän. Muille työntekijöille se sopi.

Esim jos ollut liikuntapäivä olen halunnut tietää että miten mun poikani osallistunut ja miten selviytynyt esim luistelusta jne...joskus tullut kyllä tunne että kaikki menee aina hyvin hoitajien mielestä vaikka todellisuus olis ollu jotain muuta.

Tiedän tasan tarkkaan ,että teidän lapsista pidetäään niin hyvää huolta ,kuin on mahdollista ja resusseja.

Aivan, mutta vanhemmilla on oikeus tietää mitä tämä hoito tasan tarkkaan on, mitä resursseilla pystytään tarjoamaan.

jos vanhemmalla on halua kuunnella. Heitäkin on joilla ei ole.

alalle 20 vuotta sitten. Koulutukseni ei sisältänyt mitään opetusta vuorovaikutuksesta tai vanhempien kohtaamisesta.

Olen ollut päiväkodeissa töissä viitisentoista vuotta. Ensin pätkähommissa, sitten vakkarina. En edelleenkään ole saanut koulutusta yllämainittuihin seikkoihin. Työnohjausta on onneksi ollut, mutta siellä pitää ehtiä käsitellä muitakin aiheita, eikä sitä ole kovin paljoa ollut.

Että mistä mä revin sen taidon ja opin? Ei ole edes maksullista koulutusta olemassa jotta voisin vapaa-ajallani kouluttautua.

Ja jos kouluttaudut lisää, ei se ainakaan palkassa näy. Työ en hekä hivenen mielekkäämpää, mutta ei näillä palkoilla kovin kummoisia koulutuksia makseta.

t. päiväkodin täti (hoitaja)

kuinka paljon aikaa menee lähtötilanteissa kertomisiin, juttuaika on pois muiden lasten valvomisesta.



Minä pidän yllä sellaista tapaa että kaikki on OK, pidän huolen että näen hakijan ja heipat lapselle. Mutta poikkeavat asiat kerron, vilkuillen ympärilleni ja joskus olen sopinut jonkun muun pihavalvojan kanssa että menen syrjemmälle keskustelemaan hakijan kanssa.



Ei ole sopivaa alkaa kertomaan ehkä arkojakin asioita muiden kuunnellessa, lapset ja hakemaan tulleet vanhemmat kuulevat.



Myös on niin että samaan aikaan voi olla useampi vanhempi hakemassa lastaan. He tietävät että kaikki on hyvin jos en lähesty sen näköisenä että täytyy jotain kertoa.



On oikea ilo jos on enää vähän lapsia ja on aikaa kertoa hakijalle jotain kivaa mitä lapsi on sanonut tai tehnyt...Jokaisesta lapsesta voi kertoa jotain hyvää, yksi osaa yhtä ja toinen toista. Joku lapsi on oppinut erottamaan kumpaan jalkaan kenkä laitetaan, joku alkoi käyttämään veistä haarukan lisäksi, jollakin surahti ärrä, joku lapsi oli lohduttanut itkevää jne.



Esimerkkejä on paljon. Mutta että ihan kaikille ehtisi parikin sanaa sanoa lähtiessä, ei aina onnistu kuin heipat,ja huomenna nähdään.



En toisaaan ala mitään negatiivista asiaa kertomaan siinä ulkona jos on muitakin hakijoita tulossa ja valvottava lapsia. Sellaiset asiat kerron paremmalla ajalla, sovitaan vaikka aika tai sitten puhelimitse.



On oikein että vanhemmat saavat tietää missä mennään huonoissakin asioissa, sillä muuten tulee yllätyksenä vanhempainvartissa esim. lapselle mahdollinen perheneuvolakäyntikehoitus tai muu vastaava. Voi kuulla vanhemmalta miksi kukaan ei ole kertonut aiemmin, ei ole tiedetty?



Oikeasti, olisi kiva tietää miten muut hoitajat pihalla hoitaa homman, hakijoita on usein samaan aikaan, hoitajalla on hoidettavia lapsia joissa löytyy tekemistä erotuomarina ja lohduttajana...

onko mun lapset rakentaneet palapelejä vai leikkineet legoilla. Ihan sama, koiralla on pissahätä!

eli siellä missä ovat lapset, on myös aikuinen.Joten samalla, kun lapset leikkivät siinä lähellä, voi seurata heitä ja jutella.



Meillä on kyllä päiväkodissamme supervanhemmat ja odottavat sitten jos on joku tilanne päällä. Kuin myös ovat hyvin valveutuneita siitä, etteivät kuuntele toisille puhuttuja asioita.



Joskus jos tilanne on sellainen, että lapset ovat kovasti kuulolla, olen pyytänyt myös soittamaan myöhemmin, tai itse pirauttanut vielä ennen kotiin lähtöä ja kertonut jonkun asian, jota siinä kaikkien kuullen ei voinut sanoa.

kertoisivat päivästä ja varsinkin niistä ikävistä asioista. Ei ole kivaa kuulla lapselta kotona mitä on tapahtunut. Ja monesti kysyn miten päivä on mennyt niin vastaus on: Ihan hyvin! Sit saa lapselta kuulla miten pojat oli houkutellut hänet leluvarastoon ja yksi poika oli ruennut hakkaamaan!

Tämä yksi poika piinasi tyttöämme pitkään ja hoitajat olivat aina tosi välinpitämättömiä. Yksikin hoitaja oli vaan sanonut että älä välitä!

mitään kerrokaan lapsesi päivästä, mitä sattui jne.



Jonkun hoitajista olisi kyllä pitänyt kertoa Sinulle mitä leluvarastossa oli tapahtunut. Jonkunolisi pitänyt kertoa "hakkaajan vanhemmale myös kuinka huonosti lapsi on käyttäytynyt. Mutta paljon on hoitajissa sellaisia jotka eivät ole ihan sopiviavaativaan työhön lasten kanssa...lyhyt koulutus jostain muusta ammatista josta jäänyt työttömäksi jne.



Kaikki ei kuulu tähän, mutta tiedän omista työkavereistani kokemusta ettei kaikki välitä.



Esim. kerran eräs lapsi tuli aikuiselle ulkloilussa kertomaan kuinka joku toinen löi ja huitoi metallisella lapiolla. Työkaverini sanoi että -Oletko kertonut kuinka täällä ollaan. Sanoi siis lapselle joka tarvitsi apua tilanteen rauhoittamiseksi.



No lapsihan lähti kertomaan ettei saa hosua lapiolla, oli aika isokin lapio. Ei mennyt kauaa kun apua hakenut lapsi tuli itkien ja leuka oli aika verinen. Lääkäriin oli vietävä ommeltavaksi, muutama tikki tuli.



Minä yleensä menen paikan päälle jos joku kertoo varatilanteista, kiusaamisesta jne. Nyt en päässyt erään äidin tullessa pihalle ja huutelin hänen lapselleen hakijasta.



Meillä aikuisilla on se viimeinen vastuu niin pukemisessa, vaaratilanteilta suojelemisessa ym.