**Keksiviikkona SYYSäidit04**

Hyvin nukuttu yö, tyttö lähes terve ja kahvi tulossa. Voisiko parempaa aamua olla :)



Keksejä ei taida kaapistä löytyä päivän kunniaksi ;)



Pile

Piuden tekstistä tuli mieleen 1) Teen oharin, en menekään Hulluille Päiville ja kampaajalle kun saan lapsenvahdin, vaan tulen sun kanssa kahville. 2) Tulossa olevat aamut Levillä: Juodaan porukalla kiireetöntä aamukahvia ja lapsia kömpii esiin vuoteistaan unisina ja suloisina.



Tuli oikein mukava olo näistä mielikuvista. :)



Nyt kahvi tippumaan tässäkin huushollissa.

Jihuu, sairaudet väistyvät! Nautihan kahvista:)



Miesg: mieheni on älykäs ja viisas, huumorintajuinen, turvallinen, ihana isä, hyvä ruuanlaittaja. Onhan näitä, miksei useammin ajattele hyviä asioita lisäämättä perään negatiivista! Kerppu, ehkä tällainen galluppi pitäisi olla kerran kuussa:D



Aavikselle jaksamista, jaksamista. Mottilaiselle parempaa oloa***>>>



Silloin kun kohdalleni sattuu lääkäri, joka mielestäni ei tee mitä pitäisi, pyrin ensimmäisen ärsytyksen jälkeen muistamaan että ovathan ne sentään ammattilaisia ja nähneet yhtä jos toistakin. kun asuttiin ulkomailla, lastenlääkärimme usein totesi vain " se on virus" ja sitten vaan odoteltiin. Minä olin kauhuissani ja ahdistunut,mutta niin ne taudit sitten menivät ohi, vaikka välillä tuntui että tautiputkelle ei loppua näy.



simam ja ihanat pojat

äh, taidan jättää Mirja Sinkkosen kirjan väliin. juuri kun tuli tieto että töitä olisi tarjolla vuodenvaihteesta lähtien. Ähhhh, tuntuu kamalalta.En haluais viedä hoitoon, mutta me ei tulla miehen tuloilla yksin toimeen, voi P. Ympäristö ei myöskään yhtään tue kotiinjäämistä. siis ainakan mun akateemiset vanhemmat, nytkin jo koko ajan kyselevät et milloin meet KUNNOLLA töihin.

Ei seole tämän päivä äidin rooli todellakaan helppo. Entäs jos vaan ilmottaisin että en mene! Ollaanhan me just ja just näinkin tultu toimeen. sitten ei sais haaveilla lisäneliöistäkään, itsekästäkö?? Voitaisko keskustella eri näkökannoista työhönmenon suhteen. Saanamaria ainakin vaikuttaa maanläheiseltä järkiimmeiseltä, ja eikös teillä hyvin ole mennyt.



aavis ymmärrän sun fiilikset täysin!!! Meilläkin pitkä matka sukulaisiin, ja mökkihöperyys on kolkutellut muutaman kerran etuovella viimeisen vuoden aikana. syysmammat ovat olleet suuri apu höperöitymisen estoon



nyt ei ehdi muuta, kun poju huörii jaloissa.



tiivii ja pikku_v

ja kahvikulaus PiLetyksen tytön lähes terveestä yöstä! Ayap, maalailet suloisia mielikuvia silmiini Levin reissusta...



Sinkkonen sai sanaisen arkkuni auki. Jos olette menossa töihin, jättäkää väliin myös herra Sinkkosen teokset (ehkä se on ymmärrettävää, että heillä on samat mielipiteet, kun ovat samoja lapsia kasvattaneet.) Väliin on syytä jättää myös Tommy Hellstenin teokset. Äitini väitti, että mieskirjoittajilla on vahva asenne kotihoidon puolesta...



Luettuani yllämainittuja herroja ennen Kukkasen syntymää, päätin pitää Poikasen kotihoidossa puolipäiväisen päiväkodin sijaan. Kyllä ne ihan viisaita teoksia on. Ne muistuttavat, että töihin ehtii ja että kaikki ole ohi, jos on muutaman vuoden poissa. Toisaalta en ole yhtään huolissaani oman elämäni järjestelyistä, koska olen niihin niin tyytyväinen. Tiedän, että ne sopivat minulle ja perhekin näyttää voivan aika hyvin.



Tiiviille piti kertoa, että eilen mulla oli varmaan rintatulehduksen oireita. Ratkaisin asian sillä että imetin vielä kerran...



Kukkuu

Mummolassa ollaan. Piti tänään palata kotiin, mutta eipä palatakaan. Inhottava tauti kiusaa meitä kaikkia. Typy on *kopkopkop* vain nuhainen ja yskäinen. Itsellä nuo + mahatauti, samoin mummolla ja papalla. Toissayö meni hilpeissä tunnelmissa istuen pöntöllä ja toisesta päästä tuli tavaraa pottaan - lähin vatia muistuttava esine joka siinä kiireessä löytyi. ONNEKSI ollaan täällä, jossa auttavia käsiä on. Kotona olisin kahden typyn kanssa, mies kertausharjoituksissa tämän viikon.



PiLe, ihana kuulla että tilanne teillä parempi! :)



Älkääkä hehkutelko sillä Levillä kun me ei päästä... nimim. kade ;)



Hienoja keskusteluja olen taustalta seuraillut. Tuo työssäkäynti-aihe herättää ajatuksia, joita puran sitten kun olen tästä vähän voimistunut.

Nyt vaakatasoon siksi aikaa kunnes typy herää.



- tea -

mihin järjestelyihin siis olen tyytyväinen? Teen kotona töitä, joten laskisin itseni rajalla kävelijäksi, puoliksi työelämässä ja puoliksi kotona.



K

Hieno juttu Pile:)



Ja olen unohtanut onnitella Mimmulia ja Ankkista asuntoasioiden selkiintymisestä!



Meilläkin takana hyvä yö, vain kaksi syöttöä ja yleistä käninää vasta viidestä alkaen, nam. Yöunen merkitystä ei taideta sittenkään turhaan korostaa, ihan eri fiiliksellä sitä jaksaa olla tässä päivässä mukana.



Töihin meno, aihe, joka aiheuttaa tuskaista mietintää joka viikko. Loppukädessä ollaan tultu ihan hyvin toimeen, ehkä tähän vaikuttaa se, että ei mun tulot ennen raskauttakaan kovin suuret olleet, kun opiskelin ja tein töitä. Luulenpa että se on aina vaikeampaa kun on ensin tottunut kunnon palkkaan ja sitten täytyisi tulla toimeen muutamalla sadalla. Eniten minua tässä haittaa se, että vaikka rahat ovat yhteiset niin sellainen " oma kivan" tekeminen on vähän nihkeetä, kun sekin pitäisi tehdä miehen rahoilla. Kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta kyllä sitä enemmän ajattelee että tarviikos mun just nyt mennä kampaajalle ja tarvitsenko minä varmasti tuon uuden paidan ym. kun sen periaatteessa toisen ansaitsemilla rahoilla ostaa. Ennen on kuitenkin ollut itsellä se raha noihin juttuihin.



Aikaisemmin oltiin ajateltu että menisin töihin vuodenvaihteessa, jos siis vain töitä löytäisin. En kuitenkaan halua missään nimessä viedä MOttia hoitoon, jos tilanne on muutaman kuukauden päästä yhtä epävakaa kuin se on nyt. Ensisijaisesti haluan edes jonkinmoisen ruokavalion löytää. Ja toisaalta jos lapsi olisi edes parivuotias, niin voisin ehkä paremmin luottaa siihen, että lapsi selviää hoidossa ja ehkä osaa jo sanoa niin paljon, että kommunikoi paremmin. Pitkä matka meillä on siihen, että saadaan MOtti hoitoon totutettua, niin vähän kun on ollut meistä erossa. Niin ja mies on kyllä kanssani ihan samoilla linjoilla, mutta välillä tuntuu sille, että ikävää kun mies joutuu tehdä tosi paljon töitä, kai se kyllä tekisi niitä yhtä paljon kuin nytkin vaikka minä olisin töissä.



Vanhempani kannustavat minua olemaan kotona jos vain taloudellisesti selviämme. Ovat kummatkin akateemisesti koulutettuja ja äitini on aina palannut työelämään heti äitiysloman päätyttyä. Sanoo nyt päälle 45 vuotiaana että katuu sitä todella paljon, töitä kun on kerinnyt tehdä niin paljon sen jälkeenkin ja lapset ovat kasvaneet ihan liian nopeasti. Heidän mukaansa myös nykypäivän työelämän vaatimukset ovat sitä luokkaa, että pienen lapsen kanssa niistä selviytyminen voi olla muutenkin haaste, no he ovatkin johtotason tehtävissä että ehkä se vaikuttaa.



Itse kaipaan työntekoa jollain asteella ja tämä opiskelu tässä kotioloissa on jollain tavalla lievittänyt sitä tuskaa, saa aivoille jotain käyttöä. En tokikaan tarkoita ettei sitä kotona saa,mutta se on minulle sellainen tärkeä maailma jonne vaipan tuoksu ja kiukuttelu eivät yllä. Ihannetilanne minullekin olisi löytää työtä, jota voisin tehdä kotona. Siitä on kokemusta ennenkin ja se sopii minulle. Myös jonkinmoiset pienet iltatyöt kiinnostavat, mutta vielä en ole sopivaa löytänyt. Ehkä vuodenvaihteen jälkeen etsiskelen jotain sellaista, mutta kuitenkin niin että MOtti hoidetaan kotona.



Tässä ajatuksiani, kauhialla vauhdilla ja suodattelematta kirjoitettu.



Nyt katsomaan eläimiä, toivottavasti ovat siellä missä pitääkin;)



Aavis ja MOtti

Meidän ensimmäinen jakso loppuu kohta (koulussa siis), ja parin vkon päästä alkaa uusi, jolloin piti olla tunteja vain 20h/vko. Olin jo asennoitunut siihen, että ehdin tekemään jotain muutakin kuin läksyjä, mutta meillepä olikin lisätty 11 viikkotuntia!!! Siis eihän tuo vielä työviikkoa vastaa, mutta ne läksyt, tentit, raportit, esitelmät joita pitäis koulun jälkeen tehdä. Eilen tehtiin yhtä raporttia 4h koulun jälkeen ja päästiin vasta puoliväliin.... palautuspäivä on perjantai, joten ei turhan ajoissa tässä olla...



No mutta se koulusta. Ida on nukkunut yönsä hyvin, joten taudit on toistaiseksi selätetty. Syysloma on parin vkon päästä, jolloin lähdetään laivalle sekä Espooseen. Ja niitä läksyjä tehdään sitten lomallakin...



Ida on oppinut sanomaan selkeästi HAUVA, hokee sitä koko ajan. On se vaan niin ihana tyttö, niin ja Idalle saa jo pienen ponnarin pään päälle :) mulle sai jo puolvuotiaana oikein kunnon ponnarin, joten Ida on hieman vähähiuksisempaa sorttia.



No mut nyt pitää mennä, englannintunti alkaa. Sori pelkkää omaa napaa.

Petra ja Ida

Pikaiseen tähän, työpaikalla kun olen:D



Nyt siis omia tunnelmia:

- minun on vaikea olla ilman kodin ulkopuolista paikkaa, jossa tehdään jonkinasteista aivotoimintaa vaativia asioita

- työn ja kodin yhdistämisessä hankalaa on se, että työ väsyttää ja kotona haluaisi levätä, mutta se ei ole mahdollista, koska lapset vaativat HETI osansa ja koti odottaa järjestelijää ja päivätyöt yötyötä (kannan siis töitäni kotiin, mikä on useimmiten ihan turhaa, koska nukahdan jo klo 10 lukiessani iltasatua)

- isompi on meillä jo eskari joten päivähoito on hänelle mitä mainioin, mutta pienempää en olisi raaskinut viedä hoitoon vielä kesällä, joten olemme onnekkaita, kun mieheni on kotona - ja taloudellisesti kannattavaa nostaa kotihoidontukea :)

- edelliseen liittyen: erityisesti mieheni on väliin äärimmäisyyksiin asti " antimaterialisti" joten me tullaan jotenkuten toimeen yhden palkalla - tätä ennen miehelläni ei ollut lainkaan säännöllisiä tuloja, joten meille kotihoito on rahallisestikin parempi kuin päivähoito

- lapsen hoitoon viemisestä ei meidän vanhempien enää tarvitsisi ottaa ylimääräistä ahdistuksen taakkaa. Kun lapsella on turvallinen ja viihtyisä hoitopaikka, niin ei pitäisi olla syytä huoleen. Mutta tiedän tämän hyvin: on eri asia sanoa näin ja olla sitten päiväkodin/hoitopaikan oven edessä aamulla jättämässä lasta hoitoon, kun toinen TIETTY mieluummin olisi äidin kanssa vaikka sitten kiukuttelemassa kotona. (Koettu on tuokin, mutta hyvinhän ne päivät ovat sitten hoidossa menneet, ja usein samanlaisen itkun kanssa lähdetään kotiin kun hoidossa olisi niin paljon kivempaa).



nyt jatkan töitä;)



Tealle paranemista. Ällöä mahatauteilu.

s.

että musta tuntuu että teet niin tai näin niin ratkaisu on huono! tai no, tällä hetkellä ahistaa niiiiin paljon tää yhtälö. Ymmärrän Aavis hyvin sua, mulla sama juttu että mietin miten V:n syömisasiat sitten hoidossa menisi. Lisäksi me ollaan jonkin verran mietitty sitä paikkakunnan vaihdosta, eli muuttoa ja sitten ei ole mitään tietoa uuden paikkakunnan hoitopaikoista. Täällä Kangasalla ois itseasiassa tosi kiva pieni 10 lapsen kodinomainen hoitopaikka juuri monilallergisille lapsille. Melkein jo heidät tunnetaan kun puistoillaan samassa puistossa ja tädit antaa mulle aina hyviä ruoanlaittovinkkejä, tosi asiantuntevan oloisia. Tuonne uskaltaisin ehkä V:n viedäkin.



Enpä tiiä, pitää pyöritellä vaihtoehtoja ja yrittää löytää sopiva ratkaisu. Jotenkin on ollut näitten allergioitten kanssa silviissin hankala vuosi että ois kyllä kiva ottaa vielä lisäaikaa. ahdistaa vaan, kun periatteessa mulla on paremmat tulot kuin miehellä, koen sen suhteen paineita et mun pitäis mennä töihin. ehkä pitää miettiä vielä miehenkin mahdollisuutta olla joku pätkä kotona.



JO alkoi tuntua luksukselta kotonaolo kun alkoi työhönmeno tulla ajankohtaiseksi.



tiivii

Meiltä jäi Hullut päivät väliin, kun nukuttiin aamulla 8.00 saakka. Jäi toppapuvut ostamatta, mutta eipä väliä, kun sai nukkua!



Työasioista: Hyvä puheenaihe. Minähän aloitan työt 3 viikon päästä. Kepa menee perhepäivähoitoon, hoitajaa ei olla vielä tavattu. Ainakin tämän vuoden loppuun teen 3 päivää viikossa, katsotaan sitten jatkoa.



Kieltämättä tuntuu todella pahalta viedä Kepa hoitoon. Kun ajattelen, että hän joutuu yht´äkkiä äidin helmoista jonkun vieraan kotiin, niin meinaa sydän haljeta tuskasta. Varsinkin, kun äiti on niin kovin tärkeä tällä hetkellä. Mutta meillä taloudellinen tilanne on sellainen, että pakko on töihin mennä. Juuri ja juuri saatiin kitkuteltua, että tänne asti sain kotosalla olla. Sitten on kaikkea muuta, esimerkiksi asuntoahdistus, joka pahimmin iskee viikonloppuisin, kun ei saa mölyltä nukuttua. Toiveet siitä, että koti olisi paikka, jonne olisi mukava tulla, pakottavat töihin. Kaksi asiaa kilpailee: Ollako kotona Kepan kanssa vai tavoitella hänelle turvallista ja mukavaa kotiympäristöä? Kumpikin olisi hänen vuoksi tehty.



Toisaalta mietin, että Kepalle voi olla ihan hyväkin olla muitten lasten kanssa, oppia hieman sosiaalista kanssakäymistä, rohkeutta jne. Se jää äidin kanssa kotona ollessa melko vähälle. No, tähän joku sanoo, että äidin läheisyys on tärkeämpää, ja tottahan se on.



Onnittelen niitä, joilla on mahdollisuus antaa lapsen olla kotihoidossa. Monellahan lapsen hoitajaksi on jäänyt myös mies tai mummu tmv. Varmasti hyvä ratkaisu sekin.



Välillä tuntuu, että töihin menevät äidit tuomitaan: Kuinka voi hylätä lapsensa? Se tuntuu todella pahalta. Jos se minusta olisi kiinni, olisin Kepan kanssa kotona maailman loppuun saakka!



En nyt voi enää kirjoittaa, ajatukset meni solmuun ja tuli itku,



Leppis

Olen käynyt teitä välillä katsomassa, mutta kaikki aika on menny nyt uusien rattaiden etsimiseen. Tarttis saada toimivat pelit, kun vanhat (1v vanhat) hajoo käsiin.



Oltiin tänään kerhoilemassa, mutta neiti väsähtää siinä touhussa ihan totaallisesti. Tunnin kerhoilun jälkeen tytteli hieroo silmiä, pyytää tissiä ja tietty vilkuttelee kaikille ja näyttää ovea, että nyt riitti. Mitenköhän päiväkotia kestäis, jotenki se melu ja meininki väsyttää tuota ihan älyttömästi.



Aha itkuhälytin käy, taas mennään, palailen.

Ikävyyksien määrä on silti vakio.

Sairaalasta soitettiin eilen, että nyt on vaari viimeisillä voimillaan tässä maailmassa.

Surkufiilikset. Huono omatunto toisaalta, ettei vielä lähdetty hyvästelemään, mutta toisaalta jääkö sellaisesta hyvät vai ikävät muistot...

Typyä en ainakaan haluaisi sinne viedä, viimeksi jo niin pelkäsi vaarin kämppäkaverin yskimistä ja korinaa.



Ei siis ainakaan mennä Hulluille Päiville. Koitan kyllä muutenkin välttää sitä ihmisruuhkaa ja ahneutta mistä tulee jossain vaiheessa paha mieli, vaikka kieltämättä jos jaksaa tungeksia niin mukavia löytöjä saattaa tulla vastaan.



Kovasti onnea Mimmulille ja Ankkikselle asuntoasioiden selviämisestä :-) Niin se asiat ratkeavat.



Hienoa Pile, että teitin tytteli ok!



Keilin & Typy

Olin kaverin kanssa aamupalalla Ikeassa, hyvän aamiaisen sai 2 eurolla ja Lintsu sai letun jota nakersi tyytyväisenä. Siis käytiin me myös myymälässäkin :))



Työ/koti-keskustelu

Joo teillehän täällä olen p..saukisuutta noitunut ja sama tahti jatkuu. Olen oikeutettu liiton työttömyyskorvaukseen (irtisanottiin raskausaikana) ja arvatkaa onko kiusaus suuri ilmottautua työttömäksi paremman rahan toivossa. En uskalla ilmottautua, koska en halua vielä mennä töihin. Kitkutetaan niin pitkälle kuin pystytään/jaksetaan tätä senttien venytystä. Vasta pari kuukautta olen oikeasti nauttinut kotonaolemisesta, Lintsun kanssa on nykyään kiva reissata ja puistoilla niin ei tarvii höperöityä täällä kotona.

Työ ei ole koskaan merkinnyt mulle muuta kuin palkkapäivää, en siis vissiin ole löytänyt vielä omanlaista työtä tai sitten sellaista ei olekaan.



Leppis, hyviä puolia mun mielestä on että Kepa pääsee pph:lle jossa varmaankin rauhallisempi meininki kuin tarhassa ja on pehmeä aloitus kun hoitopäiviä vain kolme viikossa. Kepa voi yllättää sinut iloisesti ja viihtyä hoidossa hyvin. Pääsettekö yhdessä tutustumaan hoitopaikkaan ? Sekin varmaan helpottaa aloittamista.



Jatkan surffinkia, ihkut syys-siskot :o)



Hilu

Kiitän onnitteluista ja tsemppauksista taloprojektin tiimoilta!



Aavis ja Keilin: jaksua ja haleja!



Jaksua myös muille!



-Mimmuli ja Nöösä

Pikaterveiset taas täältäkin.

Meillä myös koko porukka taudin kourissa! Nyt on alkanut mulla ja pojalla helpottaa, mutta mieheen on vasta iskenyt. Kaikenlisäksi hänen työpaikallaan on myös jotain pöpöä liikkeellä kun vähän jokainen sieltä on kipeänä... Kivaa, saadaan kohta jotain uutta tautia taas!



Sitten poika on päättänyt että hän ei tarvitse enää unta päivisin, eikä kyllä paljoa yölläkään! Päiväunet kestää nykyään 20min. Yöunille poika menee n. klo 20.00 ja herää sieltä 24.00 jonka jälkeen valvoo pari tuntia, sitten nukahtaa taas ja nukkuu aamukahdeksaan saakka. Meillä siis rytmi aivan totaalisen sekaisin enkä ymmärrä mistä johtuu kun ei olla tehty mitään uutta mikä voisi vaikuttaa. Toivottavasti tämä on vain nopeasti ohimenevä jakso koska äiti alkaa olla hieman väsynyt!



Ja äidistä puheenollen:

Minä kävin eilen kaverin kanssa kokeilemassa joogaa. Saatiin vapaaliput ja päätettiin lähteä kokeilemaan. Ajattelin ennen että jooga on sellaista rauhallista venyttelyä ja rentoutumista, mutta sehän olikin kovaa työtä! Vaikeita asentoja, tasapainoilua, hengitysharjoitusta, venymistä joka suuntaan, tiukkaa lihastreeniä... Ja kun kaikkia piti muistaa harjoittaa samaan aikaan. Kyllä sai miettiä koko ajan mitä tekee ja ettei päästä vatsaa löysäksi tai selkää notkolle tai hengitystä katkonaiseksi..... Voih, ei ollut ihan mun laji, mutta tuli ainakin kokeiltua! Ja hyvä mieli kyllä jäi!



Olen taas ollut niin kauan pimennossa etten tiedä mistään mitään! Vielä kun kerkeisi edes vähän lukemaan pinoja.



Tänään vaan omaa napaa... Mutta nyt meillä toimii kone taas joten koitan tsempata ja tulla taas vähän useammin vierailemaan...

Tosin se voi olla vaikeaa pojan unien takia! Katsotaan mihin suuntaan ne menee! Noin nyt se sieltä heräsikin, täytyy mennä taas!



Sittis

Eilen en enää illalla jaksanut kirjottaa. Päivällä oli kaveri kylässä ja en sitten ehtinyt. Nyt on taas se ihana hetki, että Nea nukkuu, ruoka on tehty ja saan vaan olla! :) Huomenna pitää siivoilla ja pe tulee vieraita. Vähän hirvittää, ku Nea on uudelleen alkanut vierastamaan. Kai tää on taas jokin vaihe. Olin vaan niin onnellinen kun tytsy rohkeasti ja iloisesti kohtasi tuntemattomatkin. Nyt kirkuu tutut naamat nähdessään, eli kaikki kaverit ja puisto/kerhotutut saa huudon aikaan...ihan naama punasena huutaa! Apua! Eilen jo pohjustin vieraiden tuloa näyttämällä Nealle miehen veljen ja sen tyttöystävän kuvaa ja kertomalla, et ovat tulossa kylään, liekö mitään hyötyä... Tätä tyttöystävää Nea on nimittäin aina pelännyt varmaan eniten kaikista ihmisistä, vaikka tämä on tosi herttainen ja lapsirakas!



Voimia kaikille näiden hoitoonviemisajatusten kanssa tuskaileville! Voin vain kuvitella ahdistuksen..ja mua harmittaa jos joku vielä syyllistää, toivottavasti osaisi sivuuttaa sellaiset kommentit ja ajatukset!! Olen lukenut sen Sinkkosen kirjan ja siinä oli kyllä hyviä ajatuksia. Mulla on sellanen tilanne, että töihin ei mitään aikomusta, kun töitä ei ole. Ja en aio hakea. Mäkin olen vastikään alkanut nauttimaan kotona olosta, kun elämä Nekun kanssa helpottui ja miehen kanssa ollaan sillä linjalla, että ainakin kolmisen vuotta olisin kotona. Ja ehkä pidempään, jos jossain vaiheessa saapuisi toinen lapsi! :) Mulla on parempi palkka, kuin miehellä ja eihän tässä hurjia voi ostella. Mutta tällä hetkellä en kaipaa enempää. Opiskeluaikana oli vähän samanlaista, ei liikoja syöty ulkona ja osteltu vaatteita. Tähän on taas siis sopeutunut. Ja kuitenkin tuntuu, että hyvin pärjätään, eikä mitään puutu.



Sehän siinä tietysti on, että ei voida ajatella mitään oman talon ostamista tms, mutta sellaisella ei nyt ole kiire. Haluan nämä vuodet olla Nean kanssa kun se on vielä pieni. Voi olla, että olisi eri ajatukset, jos olisi ihana työ josta kovasti nauttisin, mutta tällä hetkellä tuntuu, että onko sellaista edes olemassa mun koulutuksella..? Ja ellen olisi ihan väsähtänyt työhöni ja ihmisten auttamiseen. Ei oikeasti innosta ajatus tällä hetkellä setviä ihmisten ahdistuksia ja ongelmia ja kaiken maailman huolia, se on liian rankkaa. Voi olla, et ei oikein jaksais enää kotona paljoa mitään töiden jälkeen..



Ihanaa Pile, että tyttö terve! :)

Keilin, voimia kovasti!!! *halaus*

Lila, pitäsköhän pistää pystyyn mammatapaaminen silloin kun/jos olet Hesaan tulossa!? :)



Mä oon tänään menossa tuulettumaan ystävän kans kaupungille ostoksille, ihanaa päästä kyllä hetkeksi pois kotiympyröistä! En oo muutamaan viikkoon taas käynyt missään yksin! Pitäis ostaa kaverille synttärilahja, 30v synttäreille sitten lauantaina.



Nea nukkui ihanan hyvin pitkästä aikaa, tosin mun omat uniongelmat sen kun jatkuu ja sen huomaa sekä puheessa että teoissa. Yritin toissa päivänä maksaa ostoksia Kela-kortilla, ei onnistunut ei! Nea yrittää paljon sanoa sanoja perässä edelleen, joskin ainoa täysin " puhdaskielinen" sana on kakka! :) Muut on sellasia hassuja versioita. Ja on myös oppinut matkimaan monia eläinten ääniä, kovin on suloinen! :) Nyt sitten nouseekin koko ajan seisomaan, sohvalla tykkäis seistä koko päivän niitä junia kattelemassa..huoh... Ja illalla ei ois malttanut mennä nukkumaan.



Mutta mutta. Nyt loppui pölötys, moikka! :)



Enkeli1 ja Nea

ei ole tosi, eileinen nukutus taas tuskaa. Mikä ihme tota riivaa? Toista tuntia taas huusi ja ei millään rauhoitu ja minähän en ala joka yö leikkimään hänen kanssaan, ei onnistu. Mies jo kirvasi ettei meille tuu enää ikinä yhtään lasta ja häipyi toiseen huoneeseen peittoineen, Noh eihän tuo saanut nukuttua kun poika huusi kitarisat ammollaan. Mä lopussa vaan makasin sängyssä ja annoin huutaa, kun ei kerta mikään herralle kelvannut. Isukki sitten tuli huoneeseen ja laittoi lopulta muka nukkuun lattialle niin poika oli kurkkinut aina välillä, että isi on siellä ja nukahti! Sama peli 4.30 alkoi kauhee huuto, kun ois isukki saanut nukkuu vielä puoli tuntia, mutta epeli päätti herättää taas koko porukan (tai isoveikka ei edelleenkään reagoinut huutoon mitenkään). Lopulta sain tainnutettua sileen, että siirsin pinniksen meidän sängyn päätyyn ja silitin plus runoilin samalle " aa tuuti lasta, kissa se tuli vastaan, kissa se hyppäsi kiikun päälle ja keinutteli lasta..." Vaihtelin elukoita ja niin tuo lopulta simahti uneen. Otin yövalon pois jottei enää herää (yöllä laitoin sen kun en muuta keksinyt, ryskyttipä saunan ovea ainakin hetken itkunsa lomasta). Mikä ihme tota riivaa? Omat teoriat: a) ei väsytä (päikkäriä lyhennettävä alle 2tuntiin) b) ei tykkää uudesta sänkyjärjestelystä vaan kaipaa jonkun lähelleen c) hoksi että huutamalla pääsee viereen tai leikkimään, ennen ei ole ollut ongelmia nukuttamisessa d) nuha kiukuttaa tai hampaat. Oikeesti ei naurata yhtään, mies parkakin on ihan kuitti kun pitää jaksaa olla töissä ja tehä raskaitakin hommia muutaman tunnin unilla ja päikkäreiden voimalla.



Iso huokaus. En ees muista mitä te muut kirjoititte, on niin pönttö sekaisin itelläkin. Ja avuton olo, etenkin kun mä en saa poikaa rauhoittumaan ja mies joka ensin herppaa niin lopulta pelastaa tilanteen kun en vaan jaksa enää suhista tai yrittää laulaa, kun se ei auta kuin hetken ja yskässä ääni pettää heti ja alkaa yskittään enempi. Miten te muut rauhoittelette lasta kun huutaa vaan? Silittely hermostuttaa enempi, sylissä ei ala olemaan vaan tahtoo sitten lattialle leikkimään. En tiiä, täytyy kokeilla tuota että herättää kesken unien päivällä ja kun saa ajoissa unille niin alkaa herätä aiemmin. Niin jos saa unille...



T. Tuttis kera käheä äänisen kirkujan

Pönksy on aika hyvässä voinnissa (kop kop). Nukkui viime yön pitkästä aikaa hyvin. Korvat katsottiin eilen, siistit ovat, eka lääkekuuri kahteen kuukauteen siis puree. Jatketaan varmuuden vuoksi kuuria putkitukseen asti, kun tulehtuneita korvia ei voi putkittaa.



Leppikselle kovasti tsemppiä ja armollisuutta itseä kohtaan. Varsin pehmeän laskunhan saatte lapsoselle, kun pystyt aluksi kolmea päivää tekemään!!! Muutokseen liittyvän stressin jälkeen kaikki menee varmasti hyvin. Älä syyllistä itseäsi, olet lapsellesi juuri paras äiti, ymmärtävä, ajatteleva, huolehtiva, tätä hetkeä ja hyvää tulevaisuutta rakentava. Käykää ihmeessä tutustumassa hoitopaikkaan muutama päivä, jos se on mahdollista... Älä murehdi liikoja, kyllä kaikki järjestyy.



Tuo syyllisyys on kavala vihollinen näköjään, tasapuolisesti kurjia fiiliksiä aiheuttava. Vaanii nurkan takana tai kolkuttaa rinnassa - olivatpa elämän ratkaisut mitä tahansa. Joku tuntee, että erityisesti kotiin jäävää syyllistetään toinen taas että nimenomaan töihin lähtevää syyllistetään. Naisen osa ei ole välttämättä helppo missään, kun aina on kuristava ja puolinainen olo. Jonnekin täytyisi kiiruhtaa ja olla jotain muuta, kun tuntuu, että aina on väärässä paikassa jonkun mielestä... Sisäinen oravani taitaa olla pyörässä? Mites sitä nykynaisen vaativaa osaa luonnehdittiinkaan ammattilaispiireissä... Täytyy hoitaa kolmea kokopäiväistä työtä samaan aikaan: kotityötä, ansiotyötä ja ulkonäkötyötä. Jos jossakin vähän repsahtaa (ja väistämättä joutuukin tinkimään!), on säälittävä luuseri.