Ekaluokkalaisen mummola on koulun vieressä. Lähes kaikki tuttavani

Vanhempani viettää kaiken kesän mökillä. Käytännöllisesti asuvat siellä kunnes tulee niin kylmä, että torppa jäätyy.



Enhän minä voi sanoa heille, että ei te ette voi nauttia siitä kesämökistä nyt kun teillä on aikaa, koska minun lapseni tarvitsee teitä nyt.



Herranjestas mitä odotuksia joillakin on omista vanhemmistaan.

Minä hoidan itse lapseni kun niitä olen hankkinut, totta kai välillä on kivaa kun voi äidiltä pyytää että otatko lapsen/lapset hoitoon ja ottaahan tuo ainakun heille sopii.



Mutta mummo kun on vielä itsekint yöelämässä niin en voisi koskaan ajatella että mummon täytyy ottaa lapsi hoitoon, aina lapsen saavat kun itse haluavat mutta kyllä mä oon sitä mieltä että jokainen hoitakoon itse omat lapsensa.



Ap tekee juuri oikein! =)

miehensä kanssa esim. pidennetylle kaupunkilomalle kun pitää olla perjantai-iltana hoitamassa lasta ja taas maanantaina. Mummulla ei ole oikeutta lähteä mihinkään harrasteryhmään keskiviikkona klo 14-16, koska lapsenlapsi on hänellä joka arkipäivä hoidossa. Mummu ei voi viikolla käydä kavereidensa kanssa kaupungilla kahvilla kuin vasta illalla kun lapsenlapsi on joka arkipäivä kylässä. Mummi ei voi mennä vesijumpparyhmään kun lapsenlapsi on joka arkipäivä kylässä. Mummu ei voi sopia mitään menoja kouluaikaan, eikä ottaa halvempaa matkaa ulkomaille lomien ulkopuolella, koska on huono mummo jos ei hoida lastenlastaan joka arkipäivä iltapäisin. Mummu ei saa harrastaa villiä iltapäiväseksiä miehensä kanssa kun lapsenlapsi on joka iltapäivä hoidossa.

Tällainen mummin ja lapsenlapsen välinen iltapäivähetki olisi molemminpuolinen mahdollisuus, näissä tilanteissahan sitä läheisyyttä ja sukupolvien välistä arvostamista synnytetään! Vai miten ja millaisena itse tahtoisit mummosi muistaa: lämpöisenä, avosylin vastaanottavana vanhempana ihmisenä vai vaihtoehtoisesti joka jouluisena vieraaksi jääneenä allekirjoituksena ruskean kirjekuoren sisällä?

Miksi ihmeessä isovanhemmat suhtautuisivat seurusteluun lapsenlapsensa kanssa kuin johonkin vastenmieliseen velvollisuuteen, joka estää heitä tekemässä elämän tärkeimpiä asioita, esim. lähtemään kavereiden kanssa kaupungille kahville? Tässähän on ihan perustavanlaatuinen arvomaailman kierouma!

Kuinka itsekäs ja kieroutunut täytyy isoäidin olla, että asettaa esimerkiksi kahvilassa käymisen ja läyhäämisen kavreidensa kanssa tärkeämmäksi kuin lapsenlapsensa kanssa olemisen? Voihan se mummo mennä kahville kavereidensa kanssa esim. päivällä tai illalla, vaikka pari tuntia iltapäivästä sattuisikin lapsenlapsensa kanssa olemaan. Tai voihan sen lapsen ottaa mukaan kahvilaan: samallahan siinä oppisi lapsikin käytöstapoja ja sosiaalisuutta! Ei sen lapsen kanssa tarvitse neljän seinän sisälle lukittuna kököttää!

Se ekaluokkalainen ei ole ekaluokkalainen kauaa. Parin vuoden päästä ja jo paljon omatoimisempana ei sen mummon tai papankaan seura enää varmaan lasta niin paljoa kiinnosta. Silloin on turha haikailla lapsenlasta kylään ja luulisipa vesijumppaankin riittävän kosolti aikaa.

on parasta kun se tehdään mummon ehdoilla. Jos säännöllinen iltapäivähoito on mummolle ok, niin mikäs siinä. Mutta ei lapsenlapsi saa olla mummolle velvoite millään muotoa ja mummoa on turha "ei se enää kauaa ole pieni" -mantralla syyllistää.



Mummokaan ei ikuisesti ole nuori. Kahvittelut, vesijumpat ym. on parasta tehdä silloin kun mummon fysiikka kestää. Ei sitten kun lapsenlapset ovat isoja.



Ja miten helvetissä tää on taas käännetty niin, että mummo ei viettäisi lapsenlapsen kanssa aikaa OLLENKAAN mikäli ei ota lasta joka arki-iltapäivä hoitoon?? Ikään kuin olisi vain nämä kaksi vaihtoehtoa.



Ihme putkinäköistä joko-tai -ajattelua.

Kuinka itsekäs ja kieroutunut täytyy isoäidin olla, että asettaa esimerkiksi kahvilassa käymisen ja läyhäämisen kavreidensa kanssa tärkeämmäksi kuin lapsenlapsensa kanssa olemisen? Voihan se mummo mennä kahville kavereidensa kanssa esim. päivällä tai illalla, vaikka pari tuntia iltapäivästä sattuisikin lapsenlapsensa kanssa olemaan. Tai voihan sen lapsen ottaa mukaan kahvilaan: samallahan siinä oppisi lapsikin käytöstapoja ja sosiaalisuutta! Ei sen lapsen kanssa tarvitse neljän seinän sisälle lukittuna kököttää! Se ekaluokkalainen ei ole ekaluokkalainen kauaa. Parin vuoden päästä ja jo paljon omatoimisempana ei sen mummon tai papankaan seura enää varmaan lasta niin paljoa kiinnosta. Silloin on turha haikailla lapsenlasta kylään ja luulisipa vesijumppaankin riittävän kosolti aikaa.

[/quote]

Ai mummu ei saa viettää omaa vapaa-aikaansa ystäviensä kanssa, vaan on hoidettava lastenlapsiaan? Entä äitin omat ystävätapaamiset? Ne ovat varmastikkin niin tärkeitä henkireikiä, että mummun on silloin kyllä otettava lastenlapset hoitoon..



Meillä mummo on eläkkeellä. Samoin hänen ystävänsä. Mummo herää aikaisin, lukee lehden rauhassa aamukahvin kanssa, lenkkeilee sitten pitkän lenkin, tulee kotiin ja käy suihkussa, käy kaupassa ja hoitaa kaupunkiasioita, laittaa ruuan. Sitten onkin jo iltapäivä. SIinä vaiheessa mummoa jo väsyttää. On päivätorkkujen aika. Sitten on mukava heräillä rauhassa, ja nauttia iltapäiväkahvista. Sitten hän tekee pihahommia/kotihommia tai vain on. Kerran viikossa hän ja ystävät kokoontuvat iltapäiväkahville jonkun ystäväpiiriin kuuluvan luokse. Lapsia mummu kyllä hoitaa, kun pyydetään, mutta olen huomannut, että hän väsyy hyvin nopeasti. Ei jaksa kuunnella, on omissa ajatuksissaan. Lapsemme ovat vilkkaita ja puhua pälpättävät paljon. Vaativat huomiota: mummu katso, mummu näetkö, mummu sitä, mummu tätä. Ei mummu jaksa... vai varmasti tahtoisikin.Ja ymmärrän sen kyllä täysin. En tahdo aina itsekkkään jaksaa. Ja olenhan sentään kolmekymmentä vuotta nuorempi!



Miksi mummujen pitäisi jaksaa, jos eivät lasten äidit itsekkään jaksa lasten kanssa olemista?

tekstistä, jota kommentoin. En ymmärrä, miksi se ei näy lainattuna tekstinä.



t.57

Meillä kaksostytöt aloittivat nyt koulun. Meillä myös mummola lähellä koulua. Hain kuitenkin tytöille Ip paikkaa, koska en osannut edes kuvitella että voisin olettaa vanhempieni hoitovan tyttöjä joka iltapäivä!!

Vahempani eivät vielä ole vanhoja vaan ovat molemmat vasta jääneet eläkkeelle. He tapaavat tyttöjä mielellään useamman kerran viikossa, joskus viikolla iltapäivisin, joskus viikonloppuisin. Heillä on kuitenkin oma elämänsä. He hoitavat puutarhaansa, käyvät sukulaisissa kaukanakin nyt kun on aikaa, äitini saa vihdoin ajan kanssa toteuttaa itseään ja maalata, isäni metsästää ja kalastaa. Ymmärrän että he haluavat nyt varata aikaa myös näille omille harrastuksilleen joille ei ole ollut aikaa heidän töissä ollessaan. Siksi ei mieleeni tullut edes olettaa että he hoitaisivat lapsiani joka iltapäivä. Ei vaikka lapseni ovat heidän ainoat lastenlapsensa.

Tiedän kuitenkin että jos tytöt ovat sairaana ja minun ja mieheni on vaikea olla töistä pois saan apua heiltä. He hoitavat tyttöjä mielellään että saamme joskus mieheni kanssa omaa aikaa yms.

Mielestäni isovanhemmat eivät ole jatkuvia ilmaisia lastenhoitajia vaan heilläkin saa olla oma elämänsä. Tietysti minusta olisi outoa jos vanhempani eivät haluaisi tavata laspiani viikottain kun kerran asuvat lähellä, mutta en oleta että he tahtovat viettää kaiken vapaa hetkensä lasteni kanssa.

Toki lapsi tapaa häntä muulloinkin. Käymme kylässä puolin ja toisin, mummo hoitaa lasta joskus viikonloppuna tai illalla jne.



Osa vastaajista näyttää unohtaneen sen, että monilla mummoilla ja papoilla on paljon lastenlapsia. Mikäs siinä on sanoessa että kerrankos se lapsenlapsi on ekaluokkalainen, jos oma lapsi on mummonsa ainoa lapsenlapsi.



Meillä sen sijaan piisaa serkussarjaa, on omaa lastamme vanhempia ja nuorempia. Tietenkin mummo haluaa olla tasapuolinen. Jos hän ottaisi meidän lapsemme hoitoon joka iltapäivä, eikö hänen pitäisi ottaa muutkin kouluikäiset lapsenlapset (3 serkuista on pieniä koululaisia)? Ja mikä ettei mummo samantien hoitaisi kaikki 2-6-v. lapsenlapsensa, ettei heitä tarvitsisi viedä päiväkotiin...?



ap

Lapset kasvaa niin nopeasti, että harrastaa voi sen jälkeenkin.

Onko tullut mieleen että sekin mummo on jo omat lapsensa kasvattanut? Nyt on HÄNEN aikansa harrastaa, vai olenko kovin väärässä?

Mummot voi mummuttaa viikonloppuisin tai silloin kuin heille sopii, kyllä isovanhemmatkin on oikeutettuja omaan elämään, vaikka asuisivatkin ihan naapurissa. Se tietysti on eri asia jos mummo itse haluaa hoitaa, eikä hänellä ole omia harrastuksia kyseisenä aikana. (jos luoja vain suo että hänellä sellainen on, ettei vain höperry kotonaan yksin)

Lapset kasvaa niin nopeasti, että harrastaa voi sen jälkeenkin.

Minun äitini on 80-v. siinä vaiheessa, kun nuorin tämänhetkisistä lapsenlapsista alkaa olla 10 ikävuoden paremmalla puolella. Silloinko pitäisi harrastukset aloittaa?

miehensä kanssa esim. pidennetylle kaupunkilomalle kun pitää olla perjantai-iltana hoitamassa lasta ja taas maanantaina. Mummulla ei ole oikeutta lähteä mihinkään harrasteryhmään keskiviikkona klo 14-16, koska lapsenlapsi on hänellä joka arkipäivä hoidossa. Mummu ei voi viikolla käydä kavereidensa kanssa kaupungilla kahvilla kuin vasta illalla kun lapsenlapsi on joka arkipäivä kylässä. Mummi ei voi mennä vesijumpparyhmään kun lapsenlapsi on joka arkipäivä kylässä. Mummu ei voi sopia mitään menoja kouluaikaan, eikä ottaa halvempaa matkaa ulkomaille lomien ulkopuolella, koska on huono mummo jos ei hoida lastenlastaan joka arkipäivä iltapäisin. Mummu ei saa harrastaa villiä iltapäiväseksiä miehensä kanssa kun lapsenlapsi on joka iltapäivä hoidossa.

Tällainen mummin ja lapsenlapsen välinen iltapäivähetki olisi molemminpuolinen mahdollisuus, näissä tilanteissahan sitä läheisyyttä ja sukupolvien välistä arvostamista synnytetään! Vai miten ja millaisena itse tahtoisit mummosi muistaa: lämpöisenä, avosylin vastaanottavana vanhempana ihmisenä vai vaihtoehtoisesti joka jouluisena vieraaksi jääneenä allekirjoituksena ruskean kirjekuoren sisällä?

Miksi ihmeessä isovanhemmat suhtautuisivat seurusteluun lapsenlapsensa kanssa kuin johonkin vastenmieliseen velvollisuuteen, joka estää heitä tekemässä elämän tärkeimpiä asioita, esim. lähtemään kavereiden kanssa kaupungille kahville? Tässähän on ihan perustavanlaatuinen arvomaailman kierouma!

Kuinka itsekäs ja kieroutunut täytyy isoäidin olla, että asettaa esimerkiksi kahvilassa käymisen ja läyhäämisen kavreidensa kanssa tärkeämmäksi kuin lapsenlapsensa kanssa olemisen? Voihan se mummo mennä kahville kavereidensa kanssa esim. päivällä tai illalla, vaikka pari tuntia iltapäivästä sattuisikin lapsenlapsensa kanssa olemaan. Tai voihan sen lapsen ottaa mukaan kahvilaan: samallahan siinä oppisi lapsikin käytöstapoja ja sosiaalisuutta! Ei sen lapsen kanssa tarvitse neljän seinän sisälle lukittuna kököttää!

Se ekaluokkalainen ei ole ekaluokkalainen kauaa. Parin vuoden päästä ja jo paljon omatoimisempana ei sen mummon tai papankaan seura enää varmaan lasta niin paljoa kiinnosta. Silloin on turha haikailla lapsenlasta kylään ja luulisipa vesijumppaankin riittävän kosolti aikaa.

Eli mummon pitää olla valmis hoitaman lapsenlapsiaan oli tilanne mikä tahansa. Jos hän haluaa tehdä eläkkeellä ollessaan myös omia juttujaa, kuten käydä ystäviensä kanssa kahvilla, torilla, kaupassa tai vaikka bingossa se ei onnistu. Tai oletetaan että mummon kyllä pitää olla valmis ottamaan lapsenlapsi mukaan noihin tilanteisiin. Minä ainakin äitinä haluan tavata ystäviäni ihan ilman lapsianikin, toiki lasten kanssakin, mutta joskus kaipaan omaa aikaa ystävien kanssa. Mummollako ei tähän ole oikeutta??

Tuskin monellekkaan isovanhemmalle oleminen lapsenlapsen kanssa on mikään vastenmielinen velvollisuus!! Kuitenkin heillä on omat lapsensa kasvatettuaan ja pitkän työuran jälkeen mielestäni oikeus nauttia myös eläkkeellä olemisestaan, omasta ajasta ja kiirettömyydestä. Lastenlasten tapaamisen tulisi mielestäni tapahtua isovanhempien ehdoilla. Toki jos mummo itse sanoo haluavansa lasta koulun jälkeen hoitaa ja on hyvä kuntoinen, ei asiassa ole mitään ongelmaa. Kuitenkin se ei ole mikään mummon velvollisuus, vaan hänellä on myös oikeus omaan aikaansa, sitähän me äiditkin välillä haluamme vaikka olemme ne mummojen lastenlapset hankkineetkin.

ja säästä hoitopaikan rahat. Jotkut on hommanneet sellaisen ammatin itselleen, että on varaa maksaa ip-hoitopaikka. Ymmärrän kyllä, että rahaton ja velallinen mielellään käyttää läheisiä hyväkseen kun on sössinyt itse omat asiansa.

Onko se mun syy jos mutsis on niin sairas että ei voi hoitaa lapsia? Ottaako sua jotenkin pattiin että toisilla on asiat paremmin tai erilailla? On se nyt kumma kun ei saa nykymaailmassa edes olla tyytyväinen siitä että on läheiset välit perheeseen. Siinä sulle vähän lässytystä tissiposki!

Mihinkään muuhun mä en edes vaivaudu vastaamaan! Oot lääkityksen tarpeessa oleva harhainen "ihminen".

Lapset kasvaa niin nopeasti, että harrastaa voi sen jälkeenkin.

Minun äitini on 80-v. siinä vaiheessa, kun nuorin tämänhetkisistä lapsenlapsista alkaa olla 10 ikävuoden paremmalla puolella. Silloinko pitäisi harrastukset aloittaa?

Onks sillä joku vamma?

on parasta kun se tehdään mummon ehdoilla. Jos säännöllinen iltapäivähoito on mummolle ok, niin mikäs siinä. Mutta ei lapsenlapsi saa olla mummolle velvoite millään muotoa ja mummoa on turha "ei se enää kauaa ole pieni" -mantralla syyllistää. Mummokaan ei ikuisesti ole nuori. Kahvittelut, vesijumpat ym. on parasta tehdä silloin kun mummon fysiikka kestää. Ei sitten kun lapsenlapset ovat isoja. Ja miten helvetissä tää on taas käännetty niin, että mummo ei viettäisi lapsenlapsen kanssa aikaa OLLENKAAN mikäli ei ota lasta joka arki-iltapäivä hoitoon?? Ikään kuin olisi vain nämä kaksi vaihtoehtoa. Ihme putkinäköistä joko-tai -ajattelua.

Nää jotka huutelee että "minä hoidan itse lapseni", ovat ilmeisesti sitten kotiäitejä? Toisten on pakko käydä töissä ja silloin pikku ekaluokkaisellekin tarvitaan vielä koulun jälkeinen hoito, oli se sitten mummi tai iltapäiväkerho mutta hoitopaikka kuiteski. En mä voi tehdä töitä vaan muutaman tunnin päivässä.

Toisekseen vielä se että ei kaikki mummit ole mitenkään hyperaktiivisia menijöitä ja kyllä, ihan omasta halustaan ne lapsenlapsia hoitavat, jos eivät niin sitten se on heidän oma häpeä kun eivät suutaan saa auki.

käytännössä homma tuli kuitenkin sen verran raskaaksi että yksi vuosi riitti. nyt koululaiset ovat ip-hoidossa ja mummi hoitaa yhtenä päivänä viikossa iltapäivän, tämä on paljon parempi järjestely.

jotta lapsi ei joutuisi niin nuorena tarhaan. Puhe oli neljästä kuukaudesta ja puoli vuotta meni varmisteluun, että jaksaako varmasti ja haetaanko kumminkin hoitopaikkaa. Mummi vakuutti, että jäisi eläkkeelle ja tylsistyisi hengiltä (oli hyväkuntoinen, energinen ja varsin nuorekas mummi) ja halusi siksi tuon neljä kuukautta hoitaa, jotta lapsi olisi isompi tarhaan mennessään.



No, ei jaksanut mummi, vaikka ei sitä tänä päivänäkään myönnä. Ei jäänyt eläkkeelle vaan osa-aikaeläkkeelle (toisin kuin oli sovittu), ja monesti jätti lasta ystävilleen, naapureille ja tyttärensä työpaikalle, jos pappa ei ehtinyt töistä hoitamaan (mummilla oli iltatyö). Oli kyllä tosi paha mieli koko neljä kuukautta, ja kaduin ankarasti, miksi olin koko järjestelyyn suostunut. Olin hyväuskoisena ajatellut, että mummi oli tosissaan ja haluaisi eläkepäiviinsä vaihtelua (vaikka oma äitini kyllä varoittikin), mutta sen sijaan sain kännykkääni päivittäin tekstiviestejä, mistä lasta voisi hakea ja sukulaiset soittelivat paheksuvia puheluita, kuinka kehtaamme mummiparkaa tuolla tavallaa kuormittaa. Totta, mummihan teki kahta työtä.



En ikinä missään olosuhteissa suosittele isovanhemman sitouttamista päivittäiseen hoitovastuuseen. Isovanhempi itse ei ehkä tajua, mitä kaikkea se vaatii tai haluaa kenties päteä ystäväpiirissään. Onnistunutta lopputulosta siitä ei voi tulla, vaikka minkälaisia pelisääntöjä olisi alun perin sovittukin.



Meillä on opittu kantapään kautta.

jotta lapsi ei joutuisi niin nuorena tarhaan. Puhe oli neljästä kuukaudesta ja puoli vuotta meni varmisteluun, että jaksaako varmasti ja haetaanko kumminkin hoitopaikkaa. Mummi vakuutti, että jäisi eläkkeelle ja tylsistyisi hengiltä (oli hyväkuntoinen, energinen ja varsin nuorekas mummi) ja halusi siksi tuon neljä kuukautta hoitaa, jotta lapsi olisi isompi tarhaan mennessään. No, ei jaksanut mummi, vaikka ei sitä tänä päivänäkään myönnä. Ei jäänyt eläkkeelle vaan osa-aikaeläkkeelle (toisin kuin oli sovittu), ja monesti jätti lasta ystävilleen, naapureille ja tyttärensä työpaikalle, jos pappa ei ehtinyt töistä hoitamaan (mummilla oli iltatyö). Oli kyllä tosi paha mieli koko neljä kuukautta, ja kaduin ankarasti, miksi olin koko järjestelyyn suostunut. Olin hyväuskoisena ajatellut, että mummi oli tosissaan ja haluaisi eläkepäiviinsä vaihtelua (vaikka oma äitini kyllä varoittikin), mutta sen sijaan sain kännykkääni päivittäin tekstiviestejä, mistä lasta voisi hakea ja sukulaiset soittelivat paheksuvia puheluita, kuinka kehtaamme mummiparkaa tuolla tavallaa kuormittaa. Totta, mummihan teki kahta työtä. En ikinä missään olosuhteissa suosittele isovanhemman sitouttamista päivittäiseen hoitovastuuseen. Isovanhempi itse ei ehkä tajua, mitä kaikkea se vaatii tai haluaa kenties päteä ystäväpiirissään. Onnistunutta lopputulosta siitä ei voi tulla, vaikka minkälaisia pelisääntöjä olisi alun perin sovittukin. Meillä on opittu kantapään kautta.

ps. äitini ei ole hoitanut lapsiani työkseen.

Kirjoitin:

Jos säännöllinen iltapäivähoito on mummolle ok, niin mikäs siinä.



Tämä siis tarkoittaa sitä, että mikäli mummo tahtoo säännöllisesti hoitaa lapsenlastaan, niin eipä siihen muilla (kuin lapsen vanhemmilla) ole sanomista.



Ja missä kohtaa kritisoin ylipäätään hoitoon laittamista??

Kirjoitin: Jos säännöllinen iltapäivähoito on mummolle ok, niin mikäs siinä. Tämä siis tarkoittaa sitä, että mikäli mummo tahtoo säännöllisesti hoitaa lapsenlastaan, niin eipä siihen muilla (kuin lapsen vanhemmilla) ole sanomista. Ja missä kohtaa kritisoin ylipäätään hoitoon laittamista??

Vaan noin ylipäätään moni kritisoi sitä että kun äidit ei itse hoida lapsiaan! Ja oletetaan että ne lapset vaan viedään mummille vaikka mummin ei jaksa ja sillä olisi muuta tekemistä.

Ikään kuin olisit siihen kommentoinut.