Te joilla kovia synnytyskipuja - oletteko koskaan ennen kokeneet mitään kivuliasta?

Oikeastaan ottaisin ne vuorokauden synnytyskivut mieluummin kun nämä kuukausien selkäkivut jonka takia en pysty aina edes kävelemään.Kipu on aina huono juttu,se ei ketään jalosta

ei se ole paha juttu lainkaan. Kannattaa jättää omaan arvoonsa nämä kivuilla pätijät. Synnytys on luonnollinen tapahtuma ja nykyään siihen saa niin paljon puudutteita, ettei se tunnu missään.

jos ihan rehellisesti kertoo, että kyllä, synnytys oli elämäni kivuliain kokemus. Eihän se kipu tee synnytyksestä huonoa kokemusta. Kyllä mä kaikesta siitä kivusta huolimatta toivon, että tulisin pian uudestaan raskaaksi ja saisin taas synnyttää alakautta - ja vieläpä mahdollisimman vähin lääkkeellisin kivunlievityksin. Ja mulla tosiaan ainakin tuntui synnytys vaikka ja missä epiduraalista huolimatta.

Ja kyllä mulle ainakin kävi niin, että saman tien, kun sain vauvan syliini, niin kaikki kipu lakkasi ja tavallaan unohtuikin. Se on varmasti jonkinlainen luonnon suojamekanismi, eivät kai naiset tekisi useita lapsia, jos se kipu jäisi synnytyksestä päällimmäiseksi mieleen.

unohtui laittaa äskeisen viestin loppuun.

kesti 50 tuntia. Syynä se, että menin kivusta kipushokkiin ja synnytys pysähtyi. Kuulemma ollut ihan tavallista ennen aikaan, jolloin naiset on synnyttäneet siellä saunannurkassa useita päiviä, seurauksena pahimmillaan äidin ja lapsen kuolema. Entisaikaan naisilla siis on ilmeisesti ollut niin helppo elämä että sellainen pikkuinen nipistely kuin synnytys on saanut heidät heittämään henkensä ihan vaan koska ovat niin herkkähipiäisiä.;)



Mulla on myös ollut murtumia sekä paha sappitulehdus + kaksi kuukautta ennen synnytyksiä pahoja hermosärkyjä jotka estivät liikkumisen ja nukkumisen. Mitään näistä ei voi missään vaiheessa verrata synnytyskipuun silloin kun se oli pahimmillaan.

Ehdin saada hyvin vaikuttaneen epiduraalin ajoissa. Koin kuitenkin kipua ja vertaisin sitä voimakkaan suonenvedon kaltaiseen kipuun/kramppiin. Moninkertaisena toki.

olin nääs neljä senttiä avautunut niin, etten ollut huomannut, ja sitten puhkaistiin kalvot. Siitä parin tunnin päästä alkoi sitten kunnon supistukset, jotka tuntui hetken ajan aika rajuilta. Pyysin epiduraalin, jonka olin päättänyt ottaa jo ennen synnytystä, ja sen jälkeen en tuntenut kipuja, en edes ponnistusvaiheessa. Enkä synnytyksen jälkeen tarvinnut missään vaiheessa kipulääkettä tai kokenut oloani kipeäksi.



Tällä viikolla olen menossa taas käynnistykseen, ja jänskittää, että meneekö yhtä helposti vai ei...



Niin, olen ollut lapsesta asti migreenipotilas, koviakin kohtauksia, joten odotin vähintään yhtä hurjaa menoa, ja olin ihan ihmeissäni, että epiduraali vei kivut pois mutta pystyi toimimaan. Vähän kuin olisi ottanut täsmälääkettä migreenikohtaukseen :)

Mä lähdin hyvin ylimielisenä synnyttään ekaa ja vikaa lastani.

Koko iän kestääneen migreenin takia luulin et mul on korkea kynnys eikä synnytys nyt voi pahemmalta tuntua mut kyl ne loppuvaiheen supistukset vei voiton.Tosiaan vois verrata esim.suonenveto molempiin sisäreisiin samanaikaisesti ja kesto kuudesta kahteentoista tuntia.

olen kokenut todella kivuliaan umpparitulehduksen, pahoja iskiaskipuja ja murtuneen luun joka piti reponoida. Menkkakipuja on ollut mutta siedettäviä.



Silti kivuttomaksi huumatun sektion ja kivuliaan alatiesynnytyksen jälkeen haluaisin alatiesynnytyksen (rv39). Kaksi leikkausta riittää mulle.

joten synnytyskivut ovat olleet lastenleikkiä joka kerta. Synnytyskipu on tervettä kipua, endokivut ei ja se jo ajatuksenakin auttaa kestämään ja toisaalta 10 h synnytyssupistuksia ei tunnu missään jos kuukautisten aikaan on samaa tai pahempaa kipua 7 vrk.

minulla ei epiduraali tehoa ja kohdunsuu aukeaa todella nopeasti. Olen melkein tajuton ja kuulen kätilöiden yms äänet jossain kaukana kaikuvana.

Mutta kyllä ne ekalla kerralla oli ehkä ihan kauheita. Tokalla kerralla kipeetä teki mutta ne kesti.



Mulla oli ennen ekaa menkkakipuja ei pahoja mutta aina piti ottaa särkylääkettä. Kun sit ekan jälkeen kk:t alkoi ei menkkakivuista ollut enää tietoakaan.

joten synnytyskivut ovat olleet lastenleikkiä joka kerta. Synnytyskipu on tervettä kipua, endokivut ei ja se jo ajatuksenakin auttaa kestämään ja toisaalta 10 h synnytyssupistuksia ei tunnu missään jos kuukautisten aikaan on samaa tai pahempaa kipua 7 vrk.

Tai endoa ei ennen ensimmäistä raskautta ehditty diagnosoida, mutta epäiltiin, kun kuukautiskivut oli ihan helvetilliset ( oksentelua, kouristelua, kuumetta ja ihan tolkutonta kipua, mihin ei särkylääkkeet auttaneet mitään). Noiden takia olin esikoisen kohdalla sairaalassa vasta kun olin jo 8 cm auki, koska odotin vaan niitä kuukautiskipuja pahempia kipuja.

kuin aivoverenkierron ahtautumisen aiheuttamat kohtaukset, joiden takia olin menettää henkeni. Synnytyksiä on ollut erilaisia, mutta pahin oli samaa luokkaa tuon valkohehkuisen pään räjähtämisen kivun kanssa. Jos se on kipuasteikossani 10, niin rannemurtuma oli 6. Umpparikipu 5.

joten synnytyskivut ovat olleet lastenleikkiä joka kerta. Synnytyskipu on tervettä kipua, endokivut ei ja se jo ajatuksenakin auttaa kestämään ja toisaalta 10 h synnytyssupistuksia ei tunnu missään jos kuukautisten aikaan on samaa tai pahempaa kipua 7 vrk.

Tai endoa ei ennen ensimmäistä raskautta ehditty diagnosoida, mutta epäiltiin, kun kuukautiskivut oli ihan helvetilliset ( oksentelua, kouristelua, kuumetta ja ihan tolkutonta kipua, mihin ei särkylääkkeet auttaneet mitään). Noiden takia olin esikoisen kohdalla sairaalassa vasta kun olin jo 8 cm auki, koska odotin vaan niitä kuukautiskipuja pahempia kipuja.

kuukautiskivut loppui synnytykseen tai raskauteen, kumpaan vaan. Eivät ole tulleet takaisin, nyt tosin jo 3lasta.

joten synnytyskivut ovat olleet lastenleikkiä joka kerta. Synnytyskipu on tervettä kipua, endokivut ei ja se jo ajatuksenakin auttaa kestämään ja toisaalta 10 h synnytyssupistuksia ei tunnu missään jos kuukautisten aikaan on samaa tai pahempaa kipua 7 vrk.

Tai endoa ei ennen ensimmäistä raskautta ehditty diagnosoida, mutta epäiltiin, kun kuukautiskivut oli ihan helvetilliset ( oksentelua, kouristelua, kuumetta ja ihan tolkutonta kipua, mihin ei särkylääkkeet auttaneet mitään). Noiden takia olin esikoisen kohdalla sairaalassa vasta kun olin jo 8 cm auki, koska odotin vaan niitä kuukautiskipuja pahempia kipuja.

En olisi varmaan ehtinyt esikoisesta ajoissa sairaalaan jos en olisi alkanut vähän vuotaa verta sillä kipujen kanssa pärjäsin hyvin. Synnärillä olin sitten joku luonnonoikku, jota kaikki kävivät katsomassa, että ensi synnyttäjä ja haluaa suihkuun vaikka saliin pitäisi mennä. Tokan lapsen kanssa luulin saavani vielä käännytyksen kotiin, mutta olin täysin auki. Neuvolan th oli vain kehottanut menemään seuraavan kerran näytille kun supistelee säännöllisesti pitempään. (Oli jo viikkoja supistellut 5-10 min välein ja olin väsynyt tilanteeseen)

3 (se aiempi endotar)

Takana kolme normaalisti sujunutta alatiesynnytystä. Muistan kyllä, että ajoittain kipu oli sietämätöntä, mutta jotenkin olen armollisesti unohtanut, millaista se oikeasti oli.



Minulle on jouduttu tekemään pään alueella melko iso leikkaus (yläetuhampaiden kohdalta nostettiin koko ien noin 4cm matkalta ylös ja siirrettiin sinne luuta muualta leukaluusta) ja kyllä se oli kokemuksena paljon kamalampi kuin synnytys, joka tapahtui kuitenkin ihan muualla kuin siellä, missä pitäisi samaan aikaan esim. hengittää.

ei juurikaan ole kk-kipuja, mutta synnytyskivut oli jotain järkyttävää.



Muita isoja kipuja on ollut tulehtuneen hampan juurihoito (ei oikein puutunut, ihan suoraa hermoon poraamista siis). Toinen juurihoidettu meni ihan kivutta, eli tiedän eron. Isoja haavoja on ollut, osa ommeltukin.



minä vertaisin synnytyskipua ison lihaksen täyteen kramppiin ja vielä paljon päälle. Eli jos teillä on joskus vaikka reisi vetänyt todella pahasti kramppiin, siitä voi lähteä kuvittelemaan. Ja se yhdistettynä monen tunnin (esikoisella yli 24, josta todella kipeää n. 6 h...) kestoon on jotain sietämätöntä ja paniikin rajalle vievää.