Miksi lapsen ylipainoisuutta pitäisi hyssytellä?

Itse en saa omaani edes normaalipainoiseksi vaikka tuputan ja tyrkytän normaalia ruokaa ja herkut päälle.

Ei sinun tarvitse mennä sanomaan että oletpa läski, aletaan syömään jotakin muuta tms.

Liikuntaa voi lisätä lapsen kanssa vaikka yhteisen vanhempi-lapsi harrastuksen kautta. Ruoankin voi vaihtaa terveellisempään ilman että latistaa lasta.

Asiasta ei tarvitse hyssytellä, mutta voi miettiä tarkkaan miten asian ilmaisee. Diih!

Kaikki sanoo ettei saa sanoa, että pitää laihduttaa etc.



Eilen istuin pojan kanssa alas ja sanoin, ettei saa herkkuja enää kuten ennnen. Housut ei mahdu jalkaan ja mahan on pienennyttävä. Sanoin, ettei hän ole nyt vielä lihava, mutta äidi pelkää, että tulee lihavaksi ja sitten muut kiusaavat.



en jaksa enää hyssytellä.

Melki joka ketjussa joku sanoo, että "ei saa huomauttaa, voi tulla anoreksia tai bulimia tai vääristyy kuva omasta kropasta". Höpöhöpö. Onko sitten parempi vaihtoehto antaa lapsen lihoa, kärsiä ehkä kiusaamisesta ja taakkana voi olla koko elämän läskinä oleminen?

että vanhemmat voivat vaikuttaa ruokavalioon - tosin se on myös huono asia, jos vanhemmat eivät välitä.

Noiden välissä on se keino, että lasta ei moitita, vaan ruokavaliota parannetaan ja jos määrät ovat se ongelma, lisätään kevyempää osastoa sen energiapitoisemman kustannuksella.

Yleensä lapset osaavat säädellä normaalin ruoan määrää luonnollisesti jos kykyä ei ole tukahdutettu tuputtamalla tai liittämällä ruokaan jotain tunneasioita (syyllisyyttä jos ei syö, lohtua, palkintoa tms). Herkkujen edessä useimmat meistä ovat aika voimattomia, niitä on syytäkin rajoittaa jo siksi, että ne pysyvät kivoina elämyksinä, eivätkä jokapäiväisenä arkena.

Kaikki sanoo ettei saa sanoa, että pitää laihduttaa etc. Eilen istuin pojan kanssa alas ja sanoin, ettei saa herkkuja enää kuten ennnen. Housut ei mahdu jalkaan ja mahan on pienennyttävä. Sanoin, ettei hän ole nyt vielä lihava, mutta äidi pelkää, että tulee lihavaksi ja sitten muut kiusaavat. en jaksa enää hyssytellä.

Millainen on lapsen normaali ruokavalio? Mitä ja miten paljon päivässä menee ruokaa ja millaista ruokaa?

Melki joka ketjussa joku sanoo, että "ei saa huomauttaa, voi tulla anoreksia tai bulimia tai vääristyy kuva omasta kropasta". Höpöhöpö.

takia. Todella moni syömishäiriöinen sanoo syömishäiriön alkaneen juuri siitä, että heidän painoaan on kommentoitu lapsuudessa ja käsketty laihduttamaan. Onko se sinusta "höpö höpö"?

Mielestäni lapsen ylipainoon pitää puuttua, mutta se pitää tehdä niin, että lapsi ei koe, että hän on vääränlainen ja huono, koska on lihava. Vaikka sinusta ehkä ihmiset saattavat ollakin huonoja, koska he ovat lihavia, niin tämän kertominen lapselle saattaa kuitenkin vaikuttaa todella negatiivisesti hänen minäkuvaansa.

joo-o, lässyn lässyn, mutta on se sitten kivaa, kun lapsi sairastuu syömishäiriöön, joka voi mm. tappaa.

Kaikki ihmiset ovat arvokkaita koosta riippumatta. Jos omalle lapselle sanoo ikävästi, se voi todellakin jättää ikuiset arvet. Ja pahimmillaan johtaa syömishäiriöhin, masennukseen ja jopa itsemurhaan.



Asiat voi ilmaista todellakin toisin. Voi kertoa lapselle terveellisen ruoan merkityksestä sanoa esim. että aloitetaan koko perhe syömään terveellisesti.



Tärkeämpää on opettaa JOKA lapselle ihmisarvo. Kavereita voi olla laihan, normaalipainoisen ja pyöreänkin lapsen kanssa. Toisen ihmisen syrjiminen ja haukkuminen ei ole perusteltua minkään syyn takia.



Pienillä lapsilla ei edes riitä ajatuskyky aina ymmärtämään asioita oikein. Johan päiväkodissa törmää pikkulapsiin, jotka arvostelevat toisen ulkomuotoa ja olemusta. Kotoa on huonot mallit siihen opetettu. Ei se eskarikaveri ole sen huonompi ihmisenä vaikka olisi painavampi tai kevyempi.



Ei tietinkään ole hyvä antaa lapsen lihoa ja kärsiä. Mutta on lapsia jotka lihovat sairauden tai lääkityksenkin takia eikä sille helposti voi paljoakaan tehdä. Silti lapsi on arvokas ihminen ja ansaitsee tulla kohdelluksi kauniisti.



Aikuisen tehtävä on huolehtia terveellisestä ruokavaliosta, liikuttaa lasta tai tarjota liikunnallisia harrastuksia ja omalla esimerkillään opettaa terveitä elämäntapoja.

meillä syödään ihan kotiruokaa. Ei valmiseineksiä, paitsi välillä nugetteja. Ongelma siis on kodin ulkopuolla syödyt herkut (aloitin ketjun siitä miten isoisä ostaa herkkuja). Kotona saa kerran viikossa namia (paitsi ei enää kun pappa ostaa joka pv). Kotona ei ole sipsejä, limua, keksejä.



Annokset eivät ole jättisuuria. ei syö kotona olman, että kysyy saako ottaa ruokaa, leipää.



leipä on ruisleipää, kalkkunaa päälle, rasvattomia tuotteita.

kun 9-vuotias tyttäreni (joka on kesän aikaan vähän pyöristynyt) tunki syliini istumaan heti kun 2-vuotias pikkuveli lähti pois, niin mieheni leikillään (!) tuhahti, jotain tyyliin "..ja sitten toinen lösö menee heti syliin...".



Tyttö meni ihan hiljaiseksi, säntäsi heti vaakalle ja otti todesta isänsä sanat. Sitten tuli takaisin, kertoi paljonko painaa ja kysyi sitten että onko paljon vai vähän..



Kyllä annoin palautta miehelle, mitä sanoja käyttää kun tytölle puhuu. Ei se mies pahaa tarkoittanut vaikka typerää sanaa käyttikin.. Tyttö vaan alkaa olemaan melkoisen tiedostavassa iässä ja herkistyy omaan itseen liittyviin kommentteihin.

meillä syödään ihan kotiruokaa. Ei valmiseineksiä, paitsi välillä nugetteja. Ongelma siis on kodin ulkopuolla syödyt herkut (aloitin ketjun siitä miten isoisä ostaa herkkuja). Kotona saa kerran viikossa namia (paitsi ei enää kun pappa ostaa joka pv). Kotona ei ole sipsejä, limua, keksejä. Annokset eivät ole jättisuuria. ei syö kotona olman, että kysyy saako ottaa ruokaa, leipää. leipä on ruisleipää, kalkkunaa päälle, rasvattomia tuotteita.

Tuo kotiruoka on niin häilyvä käsite... monelle se tarkoittaa keitettyjä perunoita ja jotain lihaa ja meillä taas sellaista harvoin syödään kun ei se kenellekään maistuisi. Oman lapseni annan kyllä oikean ruoan syömisen jälkeen ottaa kakkua, suklaata tai sipsejä, mutta eivät nekään oikein maistu. Meillä ei tosin mitään rasvatonta syödä, sekin makusyistä, jäisivät vain jääkaappiin homehtumaan.

Oma tyttäreni sai muutamalta luokkakaverilta kuulla olevansa läski kakkosluokalla koulun terveystarkastuksen jälkeen. Tyttö oli luokkansa pisin, haukkujina olivat tytöt jotka painoivat n. 3-5 kiloa vähemmän. Lapset eivät vaan yhtään ajatelleet sitä, että tyttäreni oli heistä 10-18 cm pidempi. Eli ei todellakaan yhtään läski vaan hoikahko.

yleensä koko perheen ruokatottumukset on ahterista.

Näkeehän sen monasti kaupassakin, että läskiä äitiä/isää seuraa läskit kakarat.



Normaali lapsi voi syödä kyllä paljonkin päivässä - jos liikkuu. Mutta kun moni lapsi ei liiku muuta kuin ruokapöydästä tietsikan ääreen. Sama koskee varmaan monta av-mammaakin.



Kun itse olin lapsi, ei ollut tietsikoita. Liikuttiin ja urheiltiin ihan mahdottomasti ulkona, enkä kyllä muista kaveripiiristä yhtään ylipainoista lasta. Nyt niitä näkyy joka puolella, kuten vanhempiakin

Ne muutamat ylipainoiset lapset joita tunnen niin ongelmana on yleensä se mitä lapset syövät YKSIN kotona ollessaan. Ovat yleensä ennen kouluikää tukevia, mutta kouluikäisenä paino alkaakin nousta- erityisesti kun vanhemmat eivät ole koko ajan läsnä katsomassa mitä lapsi syö.



Nämä lapset kaivavat kaapista itsekseen keksiä yms. Saattavat syödä kavereilla ja käyvät jopa kaupasta itse ostamassa hyvää syötävää. Tällöin vaikea enää vanhempien "huomaamatta" laihduttaa lasta, koska vanhemmat eivät ole aina lapsen kanssa (yleensä vanhemmat vähintään sen 8h/päivässä töissä ja iltaisin lapsi voi mennä vielä useamman tunnin kavereiden kanssa).



Tällöin itse pitäisi tärkeänä että lapsen kanssa juttelee ja sopii nuo syömisen säännöt. Kouluikäinen lapsi olisi myös hyvä saada motivoitua. Miten ihmeessä tämä onnistuu jos ylipainosta ja sen ongelmista ei voi puhua lapsen kanssa suoraan? Tietenkään ei syyllistetä lasta, eikä haukuta lasta. Mutta asiapitoinen keskustelu faktatietoineen tietyn ikäiselle koululaiselle sopivana olisi minusta tarpeen.



Ihan turha hyssyttää lapsen ylipainoisuutta faktatietojen ja asiallisen käsittelyn osalta, kun samaan aikaan kaverit luultavasti koulussa haukkuvat läskiksi. Lapsi tarvitsee minusta jostain sen oikean tiedon ja oikeat termit, muuten takaraivoon jää se kavereiden käyttämä läski-nimitys. Se että asiasta puhutaan ei tarkoita että lasta vähäteltäisiin tai häntä lytättäisiin. Eikö samalla logiikalla lapsella tulisi ongelmia mistä vaan? Esim. jos lapsi ei opi lukemaan, niin pitäisikö tästä hissutella ja vaivihkaa yrittää saada lapsi oppimaan lukemaan jottei hän tunne olevansa huonompi ja loppuiäkseen oppimisesta traumoja itsetuntoonsa...

Perheeessä saattaa olla hyvinkin terveellisen perusruokavalio ja sitä läskiä äitiä seurata esim. 1 pyöreä lapsi ja pari hoikkaa ja ihan normaalipainoinen isä, kuten meillä. Äiti saattaa olla salasyöppö ja ongelmasyöjä mutta ei se tarkoita, etteikö perusruoka voisi olla tervellistä.



Geeniperimä lapsilla on aina erilainen. Joku lapsista vaan lihoo helpommin kuin toiset. Tai se yksi lapsi voi olla sairas ja siksi ongelmia painon kanssa. Yleistäminen mua nyt vaan ärsyttää ja ulkopuolisten kapeakatseisuus.

Itse en saa omaani edes normaalipainoiseksi vaikka tuputan ja tyrkytän normaalia ruokaa ja herkut päälle.

Eli lapsella pamahti ensin yksi polvi. Se leikattiin, kuntoutettiin jne. Kuntoutus kesti pitkään, koska leikkauksessa tuli hermovaurio (niin käy välillä, osui nyt sitten kohdalle) Ja kas kun toinen polvi saatiin kuntoon, pamahti toinen.

Syynä rakennevika, leikkauksen aikana ikää 12 vuotta.

Yhdistä sitten tämä liikkumattomuus (= vaikka kuntoutetaan polvea ei se vastaa normaalia liikuntaa, usko pois) ja normaalisyönti. Plus ilmeisesti geenit, joilla painoa kertyy sitten helpommin (tällä lapsella, sisaruksensa voivat syödä melkein mitä vaan). Ja kas: saat lapsen jolla on masumakkaroita.

yleensä koko perheen ruokatottumukset on ahterista. Näkeehän sen monasti kaupassakin, että läskiä äitiä/isää seuraa läskit kakarat. Normaali lapsi voi syödä kyllä paljonkin päivässä - jos liikkuu. Mutta kun moni lapsi ei liiku muuta kuin ruokapöydästä tietsikan ääreen. Sama koskee varmaan monta av-mammaakin. Kun itse olin lapsi, ei ollut tietsikoita. Liikuttiin ja urheiltiin ihan mahdottomasti ulkona, enkä kyllä muista kaveripiiristä yhtään ylipainoista lasta. Nyt niitä näkyy joka puolella, kuten vanhempiakin

Voi, että osaat olla sanonko mikä!

Meillä 4 lasta, yksi pyöreämpi kuin muut, kaikki syödään samaa ruokaa ja lapset urheilevat melkein saman verran, miehellä 1.tyypin diabetes,eli ruoka on oltava terveellistä, että sairaus pysyy kuosissaan.

Eli kerro minulle miksi on vanhempien vika, että yksi lapsistamme on tukevampi?

Pysykää nyt muut hiljaa niiden tietämystenne kanssa, jos ette tiedä asioista yhtään mitään!