Minä kyllä vähän loukkaannuin noista kommenteista

eli nykyajan naiset ovat itsekkäitä ja luonnottomia

Niin

...meidän lapsellisten ihmisten itsepetoksesta... ei suostuta näkemään niitä lasten mukanaan tuomia rajoitteita elämään, joten halutaan korostaa muille, ja erityisesti itselle sitä miten "luonnotonta" on olla saamatta lapsia. Mukana tietysti aimo ripaus kateutta. t. kolmen lapsen äiti, jonka mielestä lapset eivät matkustellessa ole mukana "siinä sivussa" vaan vaikuttaa ja rajoittaa huomattavasti matkakohteen valinnassa.

Raittiille perheelle ei ole ongelmia. Lapset seuraavat mukana. Lapset osaavat ilmoittaa itse jos jokin ei ole kunnossa esim nälkä tai pahoinvointia. Nämäkään eivät ole ongelma. Kiinnostaisi kuulla millaisia ongelmia teidän poikasilla on, kun matkustatte? T: 5 lapsisen perheen pirtsakka äiti

5-lapsisen perheen äiti, väitätkö että lapsesi mielellään lähtevät joka paikkaan minne te vanhemmatkin? En puhu nyt mistään ryyppyreissuista, vaan oletko tosissasi sitä mieltä että kaikki lapsesi haluaisivat lähteä katsomaan jotain aikuisten taide-elokuvaa? Tai taidenäyttelyyn? Etkö varmasti matkakohdetta tai hotellia valitessa mieti soveltuuko myös lapsillesi? Rajoittavat tai vaikuttavat lapset päätöksiin. Jos eivät vaikuttaisi, olisi jotain vialla. Ensimmäisen lapsen synnyttyä ei vain voi elää tasan samanlaista elämää kuin ennen raskautta ja synnytystä.

2 vilkkaampaa poika jotka voivat juoksennella museossa tai leikkiä musen/taidegallerian lapsinurkassa joita löytyy monilta kansainvälisiltä taidenäyttelyiltä. Lapset voidaan myös sijoittaa omaan elokuvaan vanhimman lapsen seuraan. No problem.

Meillä matkailu muuttui lasten myötä ihan sen vuoksi että lapset:

a) eivät jaksa kävellä niin pitkiä matkoja kuin aikuiset

b) tarvitsevat ruokaa ja juomaa säännöllisemmin kuin aikuiset

c) eivät jaksa kantaa omia matkatavaroitaan (etenkään nuorimmat)

jotka eivät ole halunneet lapsia. Sitten siinä viidenkympin tietämissä ollaankin sitä mieltä, että olisi pitänyt sittenkin..



Mut (ainakin naisilla) juna meni jo.



Tosin varmasti moni on tyytyväinen elämäänsä, sinne hautaan asti, ilman omia lapsia.

...meidän lapsellisten ihmisten itsepetoksesta... ei suostuta näkemään niitä lasten mukanaan tuomia rajoitteita elämään, joten halutaan korostaa muille, ja erityisesti itselle sitä miten "luonnotonta" on olla saamatta lapsia. Mukana tietysti aimo ripaus kateutta. t. kolmen lapsen äiti, jonka mielestä lapset eivät matkustellessa ole mukana "siinä sivussa" vaan vaikuttaa ja rajoittaa huomattavasti matkakohteen valinnassa.

Raittiille perheelle ei ole ongelmia. Lapset seuraavat mukana. Lapset osaavat ilmoittaa itse jos jokin ei ole kunnossa esim nälkä tai pahoinvointia. Nämäkään eivät ole ongelma. Kiinnostaisi kuulla millaisia ongelmia teidän poikasilla on, kun matkustatte? T: 5 lapsisen perheen pirtsakka äiti

5-lapsisen perheen äiti, väitätkö että lapsesi mielellään lähtevät joka paikkaan minne te vanhemmatkin? En puhu nyt mistään ryyppyreissuista, vaan oletko tosissasi sitä mieltä että kaikki lapsesi haluaisivat lähteä katsomaan jotain aikuisten taide-elokuvaa? Tai taidenäyttelyyn? Etkö varmasti matkakohdetta tai hotellia valitessa mieti soveltuuko myös lapsillesi? Rajoittavat tai vaikuttavat lapset päätöksiin. Jos eivät vaikuttaisi, olisi jotain vialla. Ensimmäisen lapsen synnyttyä ei vain voi elää tasan samanlaista elämää kuin ennen raskautta ja synnytystä.

2 vilkkaampaa poika jotka voivat juoksennella museossa tai leikkiä musen/taidegallerian lapsinurkassa joita löytyy monilta kansainvälisiltä taidenäyttelyiltä. Lapset voidaan myös sijoittaa omaan elokuvaan vanhimman lapsen seuraan. No problem.

Meillä matkailu muuttui lasten myötä ihan sen vuoksi että lapset:

a) eivät jaksa kävellä niin pitkiä matkoja kuin aikuiset

b) tarvitsevat ruokaa ja juomaa säännöllisemmin kuin aikuiset

c) eivät jaksa kantaa omia matkatavaroitaan (etenkään nuorimmat)

Lasten matkatavarat eivät paina paljoakaan eikä myöskään aikuisten. Tarvitaan vain yhdet vaatteet tai ehkä korkeintaan kolmet. Loput voi ostaa paikanpäältä. Pyykkiä voi myös pestä paikanpäällä.

Näin kokenut matkusteleva lapsiperhe tekee.

Ruokaa saa kyllä kadulta tai kahviloista. No problem.

jotka eivät ole halunneet lapsia. Sitten siinä viidenkympin tietämissä ollaankin sitä mieltä, että olisi pitänyt sittenkin..

Mut (ainakin naisilla) juna meni jo.

Tosin varmasti moni on tyytyväinen elämäänsä, sinne hautaan asti, ilman omia lapsia.

Minäkin miehenä olen käytännössä sanonut etten tahdo lapsia. Jos myöhemmin tahdon niin sitten muutan mieltäni. Vaimo saa ja voi olla erimieltä kanssani se ei estä minua siittämästä lasta jonkun nuoren parikymppisen kanssa.

Näin minä sen olen ajatellut.

T: Jari

Omalla päätöksellään lapseton henkilö lähipiirissäni on seuraavanlainen:

- peilaa itseään ja sanoo että hänen kroppaansa ei lastenteolla pilata

- kysyy lapsista, että pitääkö niille puhua tosiaan koko ajan

- ei ole millään tavalla kiinnostunut lasten asioista

- ikää kohta keski-iän verran, jotkut käytösmaneerit kuin 17-vuotiaalla

Joskus siis tullut mieleen, että josko lapsensaaminen kehittäisi, ja tulisi oman navan tuijottelun ja korostamisen sijaan tilalle jotain muuta.

sillä käytännössä ole väliä, elääkö ensin 50- vuotiaaksi vuotta onnellisesti ilman lapsia, ja sitten seuraavat 20 vuotta katuu ettei niitä tehnyt, vai onnettomasti 50- vuotiaaksi lasten kanssa, kunnes alkaa niistä iloita. Yhtä monta hukkaan heitettyä vuotta.

Osa hyvistä ystävistäni on vapaaehtoisesti lapsettomia.



Mutta kas: he ovatkin ihmisiä, jotka puolestaan hyväksyvät minun valintani (suurperhe). Jotka eivät kyseenalaista minun tapaani elää jne.



Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Jos antaa ylimielisesti perheellisen ymmärtää tämän olevan "breederi" ja lasten takia elämänsä kadottanut, niin vastauksena voi olla vastareaktio :).



Minua esim. puolestani loukkaavat yleiset oletukset suurperheen äidistä. Suurperheen äidithän ovat rupsahtaneita, itsestään huolehtimattomia otuksia, joita kiinnostavat vain lapset ja lapsiin liittyvät asiat. Toki joku näin ehkä onkin :), osaa meistä nyt vaan ei kiinnosta esim. muodikkuus tms, tai muu kuin ne lapset - ja se heille sallittakoon. Minua siis loukkaa se, että suoralta kädeltä oletetaan minusta jotain siksi, että minulla on N kpl lapsia.

Mulla on lapsia ja olen todellakin heidät halunnut, olisin ollut tosi surullinen jos en olisi heitä saanut, mutta ymmärrän täysin että kaikki eivät lapsia halua. Haluavathan ihmiset muutenkin elää eri lailla. En itsekään käsitä miksi lapsettomia haukutaan ja syyllistetään.

Mulla on lapsia ja olen todellakin heidät halunnut, olisin ollut tosi surullinen jos en olisi heitä saanut, mutta ymmärrän täysin että kaikki eivät lapsia halua. Haluavathan ihmiset muutenkin elää eri lailla. En itsekään käsitä miksi lapsettomia haukutaan ja syyllistetään.

Etkö voisi pysytellä sielä suomi24 vapailla sivustoilla?

miksei joku halua elämältään niinkin luontaista asiaa. Tunnustan itsekin joskus ihmetteleväni. Vaikkakin sitten ne vapaaehtoisesti lapsettomat, joita tunnen hyvinkin, ovat kyllä niin jollain tapaa kylmiä ja tylyjäkin lapsia kohtaan, eivät todellakaan osaa käsitellä lapsia. Siitä sen sitten huomaa, että he eivät vain ole millään tapaa lapsirakkaita. Ja tämä siis mun kokemus muutamasta ihmisestä, ei voi tokikaan yleistää.



Mä ainakin uskon, että lapsettoman elämä on kaikkea muuta kuin yksinäistä ja surkeaa. Silloinhan on vapaus mennä ja matkustella aivan kadehdittavalla tavalla läpi elämän =)

Eipä täällä ole mikään pakko jutella vauvoista jos ei halua, ja suurin osa keskustelusta onkin aivan muuta.



En ole koskaan ollut missään suomi24 sivulla

elämän tarkoitus on elää.

Ja jatkaa elämää.

Tämä tehtävä on suoritettava.

Etkö voisi pysytellä sielä suomi24 vapailla sivustoilla?

Täältä saa vaivoja.

Suoli24.. Parempi että pysyttelet täälä.

Olin pitkään lapseton ja erilaisia hoitomuotojakin kokeiltiin myös keinohedelmöitystä. Tuttaville perustelimem lapsettomuuttamme tyypillisesti.

- Se on valintamme (ei edes ollut)

- Maailmassa on jo liikaa väestöä (ei suomessa)

- Tahdomme nauttia elämästä, matkustaa ja bilettää sekä nauttia vapaasta seksistä (olimme jo kurkkua täynnä matkustelua ja biletystä sekä erilaisia perversioita jotka vääristivät parisuhdettamme vaikkemme itse sitä myöntäneet)

Valehtelimme suruumme. Tärkeintä olisi olla itselleen rehellinen. Minä epäilen rehellisyyttänne lapsettomat. Vain pieni osa lapsettomista on tyytyväisiä elämäänsä. Kirjoitin väittämäni pitkällä aikavälillä. Se katumus tulee vielä eläkeiässä, silloin kun on liian myöhäistä.

en kai niin hullu ole että teen lapsia ja elän koko aikuiselämäni (ennen vanhuutta) siten mistä en pidä. Se vasta hullua olisi.



Mieti vähän

Omalla päätöksellään lapseton henkilö lähipiirissäni on seuraavanlainen:

- peilaa itseään ja sanoo että hänen kroppaansa ei lastenteolla pilata

- kysyy lapsista, että pitääkö niille puhua tosiaan koko ajan

- ei ole millään tavalla kiinnostunut lasten asioista

- ikää kohta keski-iän verran, jotkut käytösmaneerit kuin 17-vuotiaalla

Joskus siis tullut mieleen, että josko lapsensaaminen kehittäisi, ja tulisi oman navan tuijottelun ja korostamisen sijaan tilalle jotain muuta.

Onko sinulla itsetunto ongelmia? Vai olisiko sittenkin niin, että (jossain alitajunnassa vähintään) ehkä sitten kuitenkin haluaisit olla äiti?

Älä tästä loukkannu. Minä ihan vilpittömästi tätä kysyn. Jos olet ylpeä, täysin varma elämäsi suunnan päätöksestä niin miksi ihmeessä loukkaannut???

kanssa. Osaan käyttäytyä, en ole teini.

Itsellä kokomus on aivan päinvastainen. Ystäväni on valinnut lapsettomuuden. Hän on avoin, empaattinen ja sosiaalinen ihminen. Hänellä on myös neljä kummilasta, joiden kanssa matkustelee, ottaa heitä (pienempiä) säännöllisesti hoitoon luoksensa ja kyläilee lasten luona säännöllisesti. Lisäksi hän tekee erityislasten kanssa päivätyötänsä ja on siinä erittäin hyvä. Perheiltä hän saa paljon kiitosta. Hänen kohdallaan kyse on siis todellakin lapsirakkaasta ihmisestä vaikka onkin itse valinnut lapsettomuuden.

miksei joku halua elämältään niinkin luontaista asiaa. Tunnustan itsekin joskus ihmetteleväni. Vaikkakin sitten ne vapaaehtoisesti lapsettomat, joita tunnen hyvinkin, ovat kyllä niin jollain tapaa kylmiä ja tylyjäkin lapsia kohtaan, eivät todellakaan osaa käsitellä lapsia. Siitä sen sitten huomaa, että he eivät vain ole millään tapaa lapsirakkaita. Ja tämä siis mun kokemus muutamasta ihmisestä, ei voi tokikaan yleistää. Mä ainakin uskon, että lapsettoman elämä on kaikkea muuta kuin yksinäistä ja surkeaa. Silloinhan on vapaus mennä ja matkustella aivan kadehdittavalla tavalla läpi elämän =)