Mä olen niin katkera kun miehellä alkaa työt

oli mulla, onneks pääsin töihin muutama viikko sit kun muksu jo sen ikänen. Helpotti, mut nyt ollaan kipeenä.

paskavaipat? Vai tupsahtiko lapset jotenkin ihan yllätyksenä ehkäisystä huolimatta? Vai mikähän akateemisen ihmisen sai tällaiseen epämieluisaan tilanteeseen?



T: Akateeminen, jolla myös ns. maalaisjärkeä sen verran, että tajusi ottaa etukäteen, monelta kantilta selvää, mihin on lähdössä mukaan ja on aivan helvetin onnellinen, että saa olla vielä vuoden kotona kahden lapsensa kanssa miehen lähtiessä töihin rahaa ansaitsemaan.

Tahdon Asiaa kotosalla.

Mun "päteminen" tällä hetkellä on paskavaippojen vaihtoa ja saan vaan kuulla huutoa ja kiukuttelua. Ja joo, ei voi tehdä niin päin että mies hoitovapaalle, tienaa ehkä kolme kertaa enemmän kuin minä paska-liksa-akateeminen. Vuosi pitäisi vielä sinnitellä, kun pienempää ei haluta tarhaan laittaa. Ahdistaa tuleva vuosi niin hemmetin paljon, koko entinen minäkuva kadonnut jonnekin vaippavuoren taakse.

ja kun tekstiäsi lukee, vaikuttaa kovasti siltä, että teidän perheelle olisi kaikin puolin parasta, jos sinäkin palaisit töihin. Miksi turhaan kiduttaa kaikkia kotona, jos siellä ei viihdy eikä halua olla. Kirkkaampaa kruunua et saa, vaikka kärsisit kuinka.

paskavaipat? Vai tupsahtiko lapset jotenkin ihan yllätyksenä ehkäisystä huolimatta? Vai mikähän akateemisen ihmisen sai tällaiseen epämieluisaan tilanteeseen? T: Akateeminen, jolla myös ns. maalaisjärkeä sen verran, että tajusi ottaa etukäteen, monelta kantilta selvää, mihin on lähdössä mukaan ja on aivan helvetin onnellinen, että saa olla vielä vuoden kotona kahden lapsensa kanssa miehen lähtiessä töihin rahaa ansaitsemaan.

No ei tullu ei yllätyksenä. Yritettiinkin lasta pitkään ja lopulta hoidoilla saatiin. Että ihan niin. Meinaatko todella, että ensimmäisen lapsen saava nainen pitäisi tietää pari vuotta etukäteen, miten tulee reagoimaan jokaiseen tilanteeseen lapsen kanssa? Kyllä tiesin, että vauvat valvottaa. Kyllä tiesin, että tulee paskaa. Kyllä tiesin, että tulen väsymään. Silti, yllätys oli, kuinka katkeroidun siitä, että ammatillinen minäni tuntuu katoavan ja aikuiskontaktien määrä on vähentynyt, vaikka yritän jatkuvasti tavata ystäviä.

Mun "päteminen" tällä hetkellä on paskavaippojen vaihtoa ja saan vaan kuulla huutoa ja kiukuttelua. Ja joo, ei voi tehdä niin päin että mies hoitovapaalle, tienaa ehkä kolme kertaa enemmän kuin minä paska-liksa-akateeminen. Vuosi pitäisi vielä sinnitellä, kun pienempää ei haluta tarhaan laittaa. Ahdistaa tuleva vuosi niin hemmetin paljon, koko entinen minäkuva kadonnut jonnekin vaippavuoren taakse.

ja kun tekstiäsi lukee, vaikuttaa kovasti siltä, että teidän perheelle olisi kaikin puolin parasta, jos sinäkin palaisit töihin. Miksi turhaan kiduttaa kaikkia kotona, jos siellä ei viihdy eikä halua olla. Kirkkaampaa kruunua et saa, vaikka kärsisit kuinka.

mahdollista, niin laittaisin heti hoitoon, mutta kun töihin jo ilmoitettu, että olen vielä vuoden poissa, ja minut on siksi ajaksi korvattu. Töihin ei ole paaluta siten vuoteen.

"ammatillinen minä katoaa" parin vuoden kotona olon aikana.



Minä ainakin ehdin enemmän kuin koskaan seurailla alani julkaisuja ja pitää itseäni ajan hermolla äitiysloman / hoitovapaan aikana. On ihmisiä, jotka vääntää väitöskirjoja lastenhoidon ohella. Minäkin olen suorittanut yli 100 opintoviikkoa lasten kanssa kotona ollessa yliopistossa. Skarppaa nainen, äläkä ole noin avuton.

oli ihanaa mennä töihin

Etsi muita töitä tai hommia siksi aikaa, kunnes pääset omiisi. Ja laita se lapsi hoitoon. Tuollainen katkeruus ei tule olemaan itsellesi, parisuhteellesi eikä myöskään suhteeseesi lapseen hyväksi. Lähde menemään, kodin ulkopuolelle siis.

..mietin tuota katkeroitumista, mistä ap kirjoittaa. Ymmärrän kyllä kaiken tunneskaalan mitä kotiäitiyteen liittyy, ja varsinkin sen, että ihminen ei voi tietää ennakkoon omaa reagointiaan elämänmuutokseen. Ajattelen silti, että katkeroituminen on ihmisen omassa vallassa. Oman ja läheisteni elämänlaadun kannalta katkeroitumiseen ei ole varaa. Katkeroitumista voi estää etsimällä mielekkäitä ja onnea tuottavia asioita elämään, ja ap:n tilanteessa esim. miettiä, mitä kotiäitiydessä on positiivisia asioita verrattuna työelämään. En tiedä, toivottavasti ei kuulosta liian yksinkertaistavalta..