Miksi joku ihminen jää mieleen..haikeana..

Olimme viime talvena reissussa miehen ja parin kaveripariskunnan kanssa, ihan täällä kotisuomessa, mutta eri kaupungissa. Illalla käytiin syömässä ja iltaa istumassa, olin tilaamassa juotavaa baaritiskillä kun joku mies tuli jutustelemaan..Juteltiin tovi niitä näitä, ihan viattomasti, ymmärsin kyllä heti, että mies olisi halunnut tutustua ja jutella kauemminkin, mutta sanoin kyllä, että olen naimisissa.



Juteltiin ehkä 15min, mutta sinä aikana jo huomattiin, kuinka ihana oli jutella, kuinka helppo oli puhua ja jotenkin vaan uppouduttiin toistemme silmiin..kun olin juomani saanut ja lähdössä, mies ei olisi halunnut päästää minua, ja varmisteli, että olenko oikeasti naimisissa, vai sanoinko vaan, jotta pääsen hänestä eroon helposti..No lähdin takaisin oman seurueeni pariin, mutta jäi vaan niin mieleeni se, kuinka helppo vieraalle ihmiselle oli puhua.



Näin vielä myöhemmin samana iltana miehen pari kertaa vilaukselta, miten syvälle silmiin vieras ihminen voikaan katsoa?

Vaihdettiin vielä muutama sana, kun törmättiin vessaan mennessä, tai lähinnä mies kävi sanomassa, että harmittaa, kuinka ei voida koskaan enää jutella, eikä nähdä, koska kuinka harvoin tuntee sellaista vetovoimaa ensiminuuteista asti, ja että sotkin hänen ajatuksensa..



Pointti on vaan siis se, että mistä sen tietää missä päin maata, tai maailmaa, olisi se täydellinen ihminen, jonka kanssa olisi hyvä olla, mutta ei vaan koskaan tule löytämään sellaista..Ja juu, olen naimisissa, mutta en koe, että mies olisi minulle se paras puoliso, vaikka häntä rakastankin..



Tylsistyneen äidin haaveita ja mietteitä, mutta jos joku on kokenut samanlaiset hetken, tietää varmasti miltä se tuntuu, sitä vaan jää miettimään, että millaista elämä voisi olla..