Lue keskustelun säännöt.
PIKKUMURROSIKÄ
14.08.2010 |
Voi plääh tätä elämää. Meillä on eskari-ikäinen tyttö. Ennen hän oli niin iloinen, sävyisä ja kaikin tavoin helppo lapsi. Aina on näyttänyt kyllä harminsa ja kiukkunsakin, mutta se on ollut sellaista tavallista ja ohimenevää, josta on selvitty juttelemalla ihan helposti.
MUTTA NYT. Lapsi rääkyy, kiljuu, uhkailee, irvistelee, kaikki on NIIN huonosti, ja me vanhemmat ei tajuta mitään. Pukeminen saa aikaan usein kauheita kiukkukohtauksia, syöminen on hankalaa, kun taas on pahaa ruokaa, jos ei saa tahtomaansa läpi niin uhkailee jatkuvasti "minä en enää ikinä juo maitoa, tai minä rikon tämän talon tai siirrän kaikki huonekalut mun huoneen oven eteen tms." Huoh.
Onko muilla vastaavaa? Milloin tämä menee ohi??
Tosi paljon keskustelen lapsen kanssa, sanotan tunteita, tarjoan syliä jne. Monesti se auttaakin. Mutta välillä vaan kilahtaa itselläkin, kun lapsi rääkyy kauhealla volyymillä jotain mitätöntä juttua (kuten, ettei osaa laittaa sukkaa jalkaan!). Tämä vaihe alkoi meillä jo aika pian 5 v. synttäreiden jälkeen, mutta milloin tämä loppuu???
Ihana, ja rakas tuo lapsi on tietytysti aina. Ja oikein käy sääliksi välillä, kun on niin hankalaa omien tunteiden kanssa. Haluais päättää ja määrätä kaiken, mutta kun se ei onnistu, niin alkaa tuo irvistely, huuto ja uhkailu.
Kertokaa ihmeessä, miten tähän pitäis suhtautua, kun tämä toistuu välillä monta kertaa päivässä?? sitten lapsi kyllä ihanasti tulee usein pyytämään anteeksi, haluaa syliin jne. Tosi hellyttäväkin siis on. välillä on vaan itsellä keinot vähissä, kun meinaa itsellä alkaa kiristää liikaa.
Kommentit (4)
Sitten on sellaista seesteistä aikaa pari vuotta ja alkaakin jo esimurrosikä.
Ei kai sitä auta muuta kun vetää sellaista äitiroolia, aikuista, ihan näyttelemällä. Muista, että lapsi on itsekin hämmentynyt tunteistaan ja kaipaa paljon ymmärrystä. Koita joskus ottaa sellainen säälivä asenne; voi voi , eikö se sukka mene siihen hassuun jalkaa, ai ai jalka. nooh, harmittaako se noin paljon? tuu tänne saat halin..' ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan se ihan pikkulapsi-ikä loppuu, reviiri ehkä laajenee vähän kun oppii ajamaan pyörällä ja tajuaa paremmin asioita - eskarilainen luulee ykskaks olevansakin jo tosi iso, vaikka samalla onkin vielä pieni. Se todellakin on eräs näistä ihmisen monista murros-i'istä.
Meidänkin "palleroinen" ja herkkä tyttömme muuttui muutama kuukausi sitten joka asiassa vastaanpanijaksi. Isojen tyttöjen fraaseja ilmestyi puheeseen "Hei haloo" "ihan oikeesti" ym.
Ja jo etukäteen ehdottamani elokuva on tyhmä ja mihinkään ei voi mennä kun siellä on tyhmää-
Näinä hienoina aikoina se vanhemmuus punnitaan :o) Iloksemme saamme harjoitella roolia, jossa pysytään rauhallisina mutta peräänantamattomina, ei provosoiduta mutta pannaan loukkaavalle puheelle rajat, opetetaan käytöstavat, esim olemaan keskeyttämättä ja odottamaan vuoroaan ym. Helppoa kuin -----
erityisesti itselleni kolahti nuo, että pitää vaikka ihan näytellä (uskottavasti) aikuista - vaikka miten raivostuttaisi - ja pitää rajat jämäkästi mutta lempeästi. Meillä siis aivan sama homma, ja vaikka tiedän tilanteen ja tämän ikävaiheen tärkeyden sekä arvostan lasta, joka tuon murroksen kourissa nyt elää, niin kyllä tulee huudettua monesti. Pitäisi jaksaa olla lempeämpi, tiedostan joka päivä, että olen turhankin tiukka ja ankara herkälle pikkueskarille.
Tilanne muistuttaa todellakin murrosikää niin paljon, että tunnistan tyttäressä täysin itseni teini-iän kuohuissa. Mutta meillä on tyttö, joka on aika kuuliainen perusluonteeltaan, eikä 2-3-vuotiaana tullut oikein minkäänlaista uhmaa, joten on oikeasti hyvä, että se tulee nyt.
Päiväkodin kanssa on ollut tehokasta. Lapsi kertoo siellä seuraavana päivänä, kuinka edellinen ilta ja iltapäivä ovat kotona sujuneet, varsinkin niiden möykkykohtien kohdalta.
Sitten merkkaa "reissariin" iloiset kasvot, tai surulliset kasvot.
Tietystä määrästä iloisia kasvoja saa palkkion, joka voi olla vaikka leikkihetki parhaan kaverin kanssa ulkoilun aikana. Surullisista naamoista taas tulee sanktio, mutta niitä harvoin joutuu antamaan.
lapsi huomaa, että aikuiset ovat yhtä mieltä sekä kotona, että päiväkodissa, tämä on ollut toimivaa.