Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä jotain paniikkihäiriötä?
13.08.2010 |
Olen ennen ollut todella sosiaalinen ja nauttinut siitä että saan olla esillä. Ja tuo ennen oli 2.v sitten, eli ennen kuin aloin odottamaan esikoista.
Olen hyvännäköinen, ja muutenkin, en keksi mitään syytä miksi nykyään menen täysin lukkoon tilanteissa jossa kaikki katsoo minua.
Mun ammattini vaati sitä että olen esillä, vedän ryhmiä, olen kokouksissa ym. Kun palasin äitiyslomalta, en voinut enään tehdä sitä työtä.
Otin lopputilin.
Noissa tilanteissa en saa kasattua itseäni mitenkään. Sama miten yritän psyykata itseäni. Alan hikoilla ja lehahdan tuli punaiseksi. TÄYSIN PUNAISEKSI. Ja hiki alkaa oikein virrata, alan miettimään pakokeinoja miten pääsen tilanteesta pois. Alan täristä ja silmissä sumenee. Tuon tilanne on niin paha ettei sitä voi peittää, se näkyy ja kauas.
Ihmetten suuresti miten tilanne voi kääntyä näin päälaelle siitä mitä se oli ennen. NAUTEIN OLLA ESILLÄ. SE OLI MINULLE MUKAVAA JA MIELEKÄSTÄ. OLIN ENNEN TODELLA HYVÄ TYÖSSÄNI!
Kommentit (7)
mnutta tälle mökkihöperölle nuo tilanteet tulee vain töissä, ei kaupan kassalla. Kaikki muut sosiaaliset tilanteet on kuin ennenkin. Tämä on vain töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tulkitaan aiheetta kiinnostuksen merkiksi. Miehet luulevat, että punastuminen on merkkinä kiinnostuksestani heihin ja he ehdottelevat ties mitä. Naiset saa mustasukkaisuuskohtauksia. Oma miehenikin alussa ihmetteli reaktioitani miesten kanssa, mutta nyt ymmärtää asian.
mutta siihen usein kuuluu myös hirmuinen sydämentykytys, siis paniikki´, että tekee kuolema tms tosi vakavaa.
ei tuo ihan paniikkihäiriöltä kuulosta. Mutta pelko kuin pelko, epämiellyttäviä molemmat. Tuohon on saatavissa apua. Sekä lääkehoitoa että terapiaa. Hae apua, jos asia on liian ongelmallinen.
alkoikin suurin piirtein samalla tavalla.
Nyt yritän rämpiä suosta pois. Olen tarvittaessa turvautunut beetasalpaajaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli pakko tulla kirjoittamaan viestiä kun teksti kuulosti niin tutulta.Itsekkin olen ollut vastaavassa tilanteessa,asiakaspalvelutyössä jossa joutuu koko ajan olemaan esillä ja tekemään tarkkaa työtä.Olen myös hyvin sosiaalinen, mutta keväällä jouduin menemään lääkäriin koska minulle tuli työssäni pari kertaa sydämentykytystä,tärinää,punastumista ja tunne että pyörryn ja hengitykseni tiheni.Aloin jo jännittämään seuraavaa kohtausta ja siksi hain ajoissa apua.Diagnoosi oli paniikkikohtaus ,jonka ilmeisesti laukaisi uudet tilanteet elämässä ja stressi.On kuulemma hyvin yleinen vaiva vaikkei siitä paljon puhuta.Lääkkeitäkin on olemassa jos niitä kokee tarvitsevansa.Toki sinun tapaus voi olla erilainen, mutta ei kannata kärsiä vaan hakea apua ajoissa jottei se hallitse elämää liikaa ja saa itselleen mielenrauhan!niin minäkin sain:)
ja nyt susta on tullut "mökkihöperö"! Valitan, mutta ainoa keino paniikki häiriöihin ja ihmispelkoon on sosiaalinen kanssa käyminen.
Aloita rauhassa juttele vaikka kaupan kassan kanssa. Kyllä se siitä vielä.