Paastoan 2-3 päivää viikossa 36 h putkeen koska ruoka on ainoa lohtuni elämässä.

Syötkö sitten niinä päivinä kun lohdutat itseäsi ruoalla niin niiden paastopäivienkin edestä kaloreita? Syötkö lohduksesi normaalia ruokaa vai jotain leivonnaisia ja jäätelöä tai hampurilaisia yms.?

ei niitten keinojen ole väliä, se mikä ittelle sopii. olen kans sinut nälän kanssa välillä väsyneenä ahmin kaiken 

Vierailija kirjoitti:

Syötkö sitten niinä päivinä kun lohdutat itseäsi ruoalla niin niiden paastopäivienkin edestä kaloreita? Syötkö lohduksesi normaalia ruokaa vai jotain leivonnaisia ja jäätelöä tai hampurilaisia yms.?

No ensisijaisesti kehoani kuunnellen mutta sitten kun mukaan tulee se valtava emotionaalinen romahdus (sokeririippuvuus) niin en kykene olemaan ilman, siis tulee ihan itsetuhoisia ajatuksia. Tiedän miten hurjalta se kuulostaa mutta minua sattuu fyysisesti ja psyykkisesti jos en saa välillä eli viikottain syötyä lohturuokaa. 

Syön kyllä pääsääntöisesti naudan luomujauhelihaa, hapankaalia, juureksia, kasviksia, kanaa, kananmunia, oliiviöljyä, voita jne. Ravitsemusasiat minulla on todella hyvin tiedossa ja käytän myös lisäravinteita. Syön paastopäivinä noin 3000 kcal jopa ylikin eli se jakaantuu sitten kyllä noille paastopäiville ihan hyvin eli en näännytä itseäni. Sitten tosiaan saatan syödä joinakin päivinä hampurilaisen tai muuta roskaruokaa, karkkia, leivonnaisia, mitä vain. Eli täysin kaksijakoinen tämä minun ravitsemukseni ja syömismallini. -ap 

siis syön paastopäivien jälkeisinä päivinä yli 3000 kcal*. Paastopäivinä juon vettä ja kofeiinitonta luomukahvia. - ap

Oisko kuitenkin parempi AP että alkaisit tirpomaan tiukkaa viinaa. Se nostaa mielialaa ja pitää hoikkana!

Vierailija kirjoitti:

Oisko kuitenkin parempi AP että alkaisit tirpomaan tiukkaa viinaa. Se nostaa mielialaa ja pitää hoikkana!

Olen alkoholista raitistunut. Se vasta turvotti ja lihotti minut aikamoisiin mittoihin sekä tietenkin vei myös elämänhalun. Lopetettuani laihduin aika paljon mutta edelleen syömisen kanssa täytyy olla tarkkana ja tämä paastoaminen on vaikuttanut aika sujuvalta vaikkakin osin myös ehkä radikaalin kuuloiselta toiminnalta. Kuitenkin tahdon pysyä terveenä, joten tauko kropalle ja insuliinitason laskeminen on hyvin tärkeää. -ap 

Alle 72h ei ole paasto.

Eli välttelet hiilareita, sitten iskee hirveä himo hiilateihin ja mätät niitä ja paastoat huonoon omatuntoon. Ja sitten kierros alusta.

Vierailija kirjoitti:

Eli välttelet hiilareita, sitten iskee hirveä himo hiilateihin ja mätät niitä ja paastoat huonoon omatuntoon. Ja sitten kierros alusta.

Ei ihan näinkään vaan kyse on ruokariippuvuudesta, siitä emotionaalisesta puolesta, johon en ole löytänyt ratkaisua. Minulla hiilihydraatit aiheuttavat mielitekoja ja nälkää (tottakai, joten yritän saada niitä hyvistä lähteistä, joissa olisi myös kuitua mukana. Syön juureksia, kuten vähän perunaa ja bataattia, punajuurta, porkkanaa, erilaisia kasviksia lisäksi. Syön herkullista, todella hyvää monipuolista terveellistä ruokaa ja tyydyttää minua kyllä. Sitten on kuitenkin minussa myös puoli joka menee järjen ylitse ja se on tuo hermoston ja tunnetason tasapainottaminen. Olen käynyt terapiassa, työskennellyt valtavasti itseni kanssa, siis todella paljon yrittänyt auttaa itseäni ja kehittynytkin paljon. Kaikista syvin on kuitenkin tuo kiintymyksen tarvitsevuuden puutos, joka siis jäi minulla jo aivan pienenä puutteelliseksi. Minä koen tarvitsevani lohtua ja hermoston tasapainottamista turvan ja maadoittamisen kautta. Tuohon on auttanut meditointi mutta kyllä se ruoka on minulle paras siihen ja valitettavasti kun se minuun iskee niiin tunnen kuin olisin pieni lapsi hädässä ja tahdon syödä mitä haluan niin paljon kun haluan. En välitä mistään muusta. Tunnen kyllä syyllisyyttäkin mutta nykyään enemmän ymmärrän itseäni. Tämän kokonaisuuden vuoksi minun on tehtävä ratkaisuja ja onneksi paastosta on valtavan paljon tutkimustietoa ja paasto on auttanut minua niin on jonkinlainen ratkaisu tähän asiaan eikä se ole lisännyt ahmimista vaan päinvastoin, nyt en onneksi tee sitä joka päivä ja se on hillitympää niinä päivinä kun syön. 

Samaistun! Tämä kahtiajakoisuus on kyllä merkillistä - olen itsekin sinut nälän kanssa, eli 36 h:n paasto onnistuu ongelmitta. Mutta välillä syön todella paljon. Toisaalta lohduttaa ettei kaloreihin tarvitse kiinnittää huomiota.

Pyrin itsekin syömään terveellisesti ja suosin luomua, mutta pizzapäivänä mm. vedän ison pizzan ja munkkeja.

Vierailija kirjoitti:

Samaistun! Tämä kahtiajakoisuus on kyllä merkillistä - olen itsekin sinut nälän kanssa, eli 36 h:n paasto onnistuu ongelmitta. Mutta välillä syön todella paljon. Toisaalta lohduttaa ettei kaloreihin tarvitse kiinnittää huomiota.

 

Pyrin itsekin syömään terveellisesti ja suosin luomua, mutta pizzapäivänä mm. vedän ison pizzan ja munkkeja.

Kiva, että tähän tuli vertaistuellistakin näkökulmaa. Noinhan se menee ja moni ei ymmärrä, että sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että ahmiiko siksi, että on ollut vajaakaloreilla tai siksi, että siinä on todellisuudessa se hermostollinen ja emotionaalinen puoli. Kun vaikka söisin joka päivä säännöllisesti niin ongelma ei todellakaan katoa vaan oikeastaan pahenee. Niin siksi on syötävä pääosin proteiinia, rasvoja, juureksia ja kasviksia, kuituja ja sitten siihen päälle lisäksi tulee se emotionaalinen tarvitsevuus, ja ruoka tasapainottaa sitä hälytysjärjestelmää sisällä. Sillä ei ole tekemistä tiedon, järjen ja kylläisyyden kanssa. Ongelma on paljon syvemmällä ja toivoisin joskus, että kykenen sen ratkaisemaan. -ap 

Tuon voisi nähdä myös tietoisena tai pakon sanelemana ratkaisuna hedonistiseen adaptaatioon. Eli kun lisäät mielihyvää tuottavaa asiaa, niin yhä vähemmän saat siitä irti. Vähän kuin toleranssi huumeissa, mutta isokaan annos ei enää toimi.

Itse sovellan syömiseen. Olisi varaa syödä vaikka joka aamu kaviaaria ja hanhenmaksapalleroita, mutta lopulta ne antavat saman efektin kuin kaurapuuro tai ruisleipä. Joten arki stoalaista ruisleipää ja juhla-aamiainen silloin tällöin.

up