Oli muuten viimeinen kerta kun huolehdin kenenkään lapsesta!

Tämän viikon alussa istuskelin rauhassa keittiössämme ja join kahvia kun huomasin naapurin 5-vuotiaan heiluvan takapihallamme (rivari). Menin vähän katselemaan, ettei muksu hajota kukkiani ja samalla yritin kuikuilla naapuriin, onko äiti pihalla että voisin ohjata karanneen lampaan takaisin kotiinsa. Äitiä ei näkynyt, eikä lapsi itse osannut sanoa missä hän on mutta ovet ovat lukossa eikä hän pääse sisälle. Kävin koputtamassa sekä etu- että takaoveen eikä ovea avattu. Alkoi satamaan vettä ja ajattelin että otan lapsen meille sisälle, ettei hän kastu. Meillä ei ole lapsia, eikä siis leluja, joten annoin (hieman levottomaksi käyvän lapsen) pelata Playstationilla autopeliä. Minulla ei ollut lapsen perheen puhelinnumeroita, mutta soitin isännöitsijälle ja sain häneltä äidin puhelinnumeron ja soitin että lapsi on minulla.



Äiti tuli kiireellä hakemaan lasta, sanoi olleensa toisella puolen naapurissa kahvilla eikä huomannut että lapsi hävisi naapurin hiekkikseltä. Antoi selkeästi ymmärtää että olen hysteerikko ja lapsettomana en vain tajua mistään mitään ja syyllistän häntä jostain huonosta äitiydestä (mitä en todellakaan tehnyt). Sanoin että otin tosiaan lapsen sateesta talteen, koska ajattelin että jtoain on voinut satttua jne.



Koko viikon tämä äiti on suhtautunut minuun tosi ynseästi, hyvä kun tervehtii. Tänään kuitenkin tuli soittamaan aamulla ovikelloa ja valittamaan, että olenko antanut lapsen koskea pleikkariin. Sanoin että lapsi pelasi autopeliä noin 15 min sillä aikaa, kun yritin saada häntä käsiini ja tarjouduin näyttämän, ettei pelissä ole mitään lapselle sopimatonta. Äiti oli ihan raivona, etten ollut sanonut hänelle lapsen pelanneen (ei oikeasti tullut edes mieleeni), ja nyt lapsi kuulemma on keksinyt että hänkin haluaa pelikonsolin ja nyt heidän kasvatuksensa on mennyt pilalle ja minä olen pilannut koko lapsen.



Olen hieman hämilläni, sillä en tosiaan tiennyt että vartti autolla ajelua voi pilata lapsen. Mitä teen?