Muita 1v jotka kommunikoivat "kirkumalla"?

Puhu lapsellesi paljon, ehkä lopettaa huutamisen vähitellen. Ei mitään kokemusta tuollaisesta.

Meillä tenava tosin kirkuu vaan, kun on tosi kivaa (vaikka sisarusten kanssa leikkiessä) tai joku juttu nyt ei mennyt ihan niinku hän ajatteli...



Isommista kumpikaan ei ole kirkunut, mutta muuten ovat kokeilleet kyllä kaikenlaisten äänten päästelyä. Aika aikaa kutakin... Kyl se siitä.



Sen verran voi asiaa avitella tietysti, että mieluusti antaa halutun jutun vasta, kun pyytää sitä vähän pienemmällä volyymillä. Eikä mee mieluusti kauppaan kirkuvan lapsen kanssa kovin usein, jos ei oo pakko ;P Siellä kaikuu kivasti ja joskus ipanat kirkuu ihan huvikseen. Sattuu muuten korviin vähän kauempanakin...

Annat kirkua sen minkä jaksaa ja reagoit vasta sitten kun osaa kommunikoida normaalilla äänellä.



Toinen vaihtoehto on tiukka ein sanominen ja vaikkapa pinnasänkyyn vieminen. Toistat tuota aina ihan heti, kun aloittaa kirkumisen ja haet pois vasta sitten kun hiljenee.

Hienoa että osaa sanoa anna.



Itse opetin tänään 4 uutta sanaa. Vartalo nenästä varpaisiin jo käyty läpi ja osan osaa jo sanoa.



Eli opetin huoneen sanastoa

katto, lattia, seinä ja ikkuna. Lattian osaa jo tavata.

Meillä esiintyi kirkumista ennen 1v synttäreitä. Terkkari neuvoi opettamaan sanastoa jotta kommunikaatio onnistuisi paremmin.

Jos hyväksyt kirkumisen, niin tulee kirkumaan ja komentelemaan myöhemminkin.



Näistä sitten kasvaa juuri niitä huonosti käyttäytyviä tenavia.

Hienoa että osaa sanoa anna.

Itse opetin tänään 4 uutta sanaa. Vartalo nenästä varpaisiin jo käyty läpi ja osan osaa jo sanoa.

Eli opetin huoneen sanastoa

katto, lattia, seinä ja ikkuna. Lattian osaa jo tavata.

Meillä esiintyi kirkumista ennen 1v synttäreitä. Terkkari neuvoi opettamaan sanastoa jotta kommunikaatio onnistuisi paremmin.

Eli lapsi on turhautunut kun ei osaa tarpeeksi sanastoa. Opettakaa niitä sanoja että keskustelu onnistuu! 1 vuotias oppii kymmeniä sanoja päivässä. Kehitys on nopeaa jos viitsitte nähdä vaivaa.

keskustelkaa ja opettakaa lapsianne. Tulee mieleen että kuinkahan paljon nämä kirkuvien lasten vahemmat viettävät aikaa lastensa kanssa.



1v:han on käytännössä kokoajan näköpiirillä ja vanhemman tehtävänä on opastaa ja kertoa asioille nimiä ettei sitten tule hätä kun pitäisi jotain vanhemmalle kertoa.

Muitakin sanoja tulee jo mutta tuo "anna" liittyy nimenomaan tuohon kirkumiseen / huutamiseen. Ja ilmeisesti juurikin turhautumiseen / huomion hakuun :) Muuten leikkiikö muiden 1v koskaan itsekseen? Sisaruksia kun ei ole... Kaikki aika tuntuu menevän pojan viihdyttämiseen :) Vinkkejä pliis????

Laita vaikka kippoja lattialle ja yhteen kippoon vettä. Sitten otan mukilla vettä kiposta ja siirrät sitä toiseen kippoon.



Kärsivällisyys ei ole pitkä ja monesti saa keksiä uuden leikin, mutta sillä voittaa minuutteja joskus jopa puolituntiakin.

meillä myös kuopus 1v. 1kk kirkuu usein halutessaan jotain. samalla välillä hokee "anna" tai "tätä". osaa myös jo paljon nimetä asioita. kyllä menee ohi sitä mukaa kuin sanoja tulee lisää ja oppii niitä kunnolla käyttämään. esikoinen meillä oli samanlainen mutta pian meni kirkuminen ohi ihan itsestään. en usko, että kieltäminen ja pinna sänkyyn eristäminen juuri auttaa..aika rajulta kuulostaa yksi vuotiaalle noi keinot

Sulla on kirkuvainen poika, niin mullakin. Koitetaan kestää. Luulisin, että se on vaan sitä, että lapsi haluaa kokeilla erilaisia ääniä, ja on huomannut kirkunan tehokkaaksi. Meillä ensimmäinen lapsi ei kirkunut tällä tavoin, vaikka on muuten voimakastahtoisempi kuin tämä toinen. Ensimmäinen ei myöskään leikkinyt itsekseen kuin vasta joskus pari-kolmevuotiaana, ja herra kirkuja taas on osannut viihdyttää itseään jo ihan vastasyntyneestä. Näin ne lapset ovat erilaisia, kuten aikuisetkin. Jos keksit, miten kirkumisen saa loppumaan, niin tule ihmeessä tänne palstalle kertomaan ;). Itse ajattelin odotella, että aika tekee tehtävänsä.

Lapset ei voi niin vaan opettaa puhumaan, jos motoriikka ei vielä mahdollista tiettyjä artikuaatioliikkeitä. Toisilla puheeseen vaadittava kontrolli kehittyy toisia nopeammin. Tietenkin asia erikseen on se, että lapsen kanssa ollaan vuorovaikutuksessa, mutta ei sanoja voi pakottaa. Ja kirkuminen (niin raivostuttavaa kuin se onkin välillä) on sikäli hyvä merkki, että lapsesi pyrkii viestimään ja haluaa tulla ymmärretyksi. Mun mielestä on vaan viisasta venyttää omaa pinnaa ja reagoida kärsivällisesti esim. sanomalla että "joo äiti ymmärtää kyllä että haluat sitä tai tätä" tms.

Kirkuminen on ihan normaali vaihe, jonka osa lapsista käy läpi, ihan niinkuin pureminen tai lyöminen. KAIKKI lapset eivät käy KAIKKIA näitä vaiheita läpi, jotkut käyvät vain osan, jotkut eivät mitään niistä. Kaikki on normaalia ja kuuluu lapsen kehitykseen.



Kun oma ääni ja oma minä löytyy, moni lapsi myös haluaa kokeilla sitä kaikissa muodoissaan. Se ei missään nimessä tarkoita sitä, että lapsi olisi tulevaisuudessa jotenkin taipuvainen "tuhmuuteen", se on ihan höpöä. : )



Omista lapsistani kaksi kommunikoi kirkumalla juuri 1 v täytettyään ja se vaihe jäi pois sanaston kehityttyä tarpeeksi. Kirkumiseen ei kannata kiinnittää huomiota ollenkaan, ole kuin et kuulisi sitä lainkaan. Puhu lapselle paljon, pian kirkuminen unohtuu, kun sanastoa on riittävästi.



Muista kuitenkin, että jokainen lapsi oppii sanat omassa tahdissaan. Lapselle kannattaa toki lukea, puhua ja lorutella mahdollisimman paljon, mutta loppujen lopuksi on lapsesta, ei vanhemmasta kiinni, missä tahdissa asiat opitaan. Relax. : )



T:Psykologi

Noin kaksivuotiaana lapsi alkaa jo ymmärtämään syy-seuraussuhteita hieman syvällisemmin. Silloin voi tosiaan jo pitää vähän kuriakin ja opettaa lasta käyttäytymään eri tilanteissa niiden vaatimalla tavalla. Yksivuotiaalla ei ole hajuakaan mistään, ennenkuin sanasto riittää ymmärtämään, mistä se äiti oikein vouhkaa taas...



Toki lapsi oppii ymmärtämään "ei" sanan jo yksivuotiaanakin, mutta itsesäätelyn puuttuessa lapsi silti saattaa toistaa kiellettyjä asioita ihan päivittäin. Parempi vaan jättää kirkuminen huomiotta ja esim. puremistilanteessa sanoa napakasti "ei" ja siirtää lapsi sallittujen puuhien pariin. Siitä se pikkuhiljaa lähtee.

se vaan oli ainoaa mitä osasi, pitkään, liian pitkään meidän muiden mielestä.



Thtonainen on nykyäänkin, yläkouluun juuri menee.



Toivottavasti teillä se menee ohi.