Lue keskustelun säännöt.
Olenkohan joku yli-ihminen?!
13.08.2010 |
En ole uupunut vaan nautin elämästä. Elämäni on päivästä toiseen samanlaista.
Minulla on 1v, 2v ja 2x4v lapset ja 4 koiraa.
Mieskin minulla on. Hän tekee paljon töitä jotta pärjäämme taloudellisesti.
Viime aikoina silmiini on osunut usein ketjuja joissa kirjoitellaan nykyajan äideistä jotka ovat uupuneita.
Mistä se johtuu, että toiset jaksavat pikkulapsiarkea ja toiset ei?
Enkä kuittaile kellekkään, ainoastaan mietin asiaa.
Kommentit (25)
Pakko kyllä myöntää, että omilleni en ole joutunut mitään sadatta tai tuhannetta kertaa sanomaan, ja varsin nopeasti oppivia ovat ulkopuolistenkin arvioiden mukaan. Mutta siis vertailukohtaa halusit omiin lapsiini: Instrumentin soiton opiskelusta on kokemusta (viulu, on vähintään yhtä haastavaa kuin pianon soiton opiskelu...), ei ole mistään asiasta kovin montaa kertaa täytynyt sanoa ja lapsi edistynyt hyvin (opettajan sanojen mukaan). Lapset oppineet lukemaan suhteellisen varhain ja itsekseen. Pystyvät keskustelemaan monenlaisista asioista ja ymmärtävät hyvin abstraktejakin käsitteitä. Testasin huvikseni pari päivää sitten yläkoulun matematiikan eräiden käsitteiden ymmärtämistä, hyvin onnistui jo 5-vuotiaalta. Puhuvat kahta kieltä. Liikunallisesti taitavia ja innokkaita, osaavat monia urheilulajeja. Sosiaalisesti taitavia tai "tavallisia". Koulumenestys erinomaista. Mitähän vielä. Eivät hirmuistesti haittaa minun "älyllisiä haasteitani" :) eli jos oma aivotoimintani on jotenkin puutteellista, niin lasteni syytä se tuskin on. En heidän saavutuksiaan erityisemmin omina ansioinani pidä, mutta en siis oikein ymmärrä sellaistakaan väitettä, että lapset jotenkin aiheuttaisivat vanhempien aivojen surkastumisen... Ihan järkeviä heidän kanssaan voi jutella jo varsin nuoresta, ja tosiaan pohtia vaikka maailmankaikkeuden syntyä ja avaruuden rajattomuuden problematiikkaa. Tuo onnistuu oman kokemuksen mukaan jo ennen eskari-ikää. Ajattelukykyhän kehittyy harjoittelemalla, joten minusta lasten kanssa nimenomaan kannattaa pohtia "vaikeita". Nuorin lapsistani tällä hetkellä 3-vuotias, kolme lasta kaikkiaan, joten hieman kokemustakin uskon omaavani.
Heh, sulla on vaan tyhmiä lapsia... :)
Noh, rehellisesti sanottuna on tullut tutustuttua aika moniin lapsiin, ja harvassapa ovat älyn jättiläiset alle kouluikäisten ikäryhmässä. Sinänsä se, että omat lapsesi ovat oppineet pianonsoiton ja tavaran hinnan määrityksen ensimmäisellä yrityksellä, selittää paljon. Lastenhoitohan on varmasti tosi miellyttävää jos lapset aina tajuavat kaiken helposti. Sinulla on hyvin erikoiset lapset ja kuulisin mielelläni mitä taitoja olet onnistunut opettamaan heille pikkulapsiaikana, koska itse ilmeisen epäpätevänä vanhempana en ole onnistunut opettamaan omilleni juuri muuta kuin aivan perusasioita maailmasta ja yhden ylimääräisen kielen. Joten pliis nerojen äiti, jaa meidän normaali-ihmisten kanssa kokemukseni niistä älyllisistä haasteista, joita lastesi kasvatus on sinulle tarjonnut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Siivoaisin oksennuksen. Miksi desinfioida? -
Sairaanhoitajaäitini oppeja: eritteiset (= oksennus, uloste) pinnat desinfioidaan sopivan vahvuisella klooriliuoksella. Näin estetään taudin leviäminen :). Samoin jos joku perheenjäsenistä sairastaa esim. vatsatautia, desinfioidaan pintoja sopivan vahvuisella klooriliuoksella. Tällä estetään taas se taudin leviäminen. Tästä johtuen viisi lapsisessa perheessämme on mm. useampi vatsatauti sairastettu siten, että vain se ekana sairastunut perheenjäsen on sen sairastanut. (Ts. on saanut sen kodin ulkopuolelta.)
t. se oksennusjälkiä lattialta desinfioinut äiti :)
tai jopa tylsämielinen, etkä edes kaipaa älyllistä haastetta tai itsemääräämisoikeutta omiin tekemisiisi. Jos pystyt pitämään aivosi tyhjäkäynnillä vuositolkulla siinä samalla kun alaikäiset despootit määräävät päiviesi kulun, olet täysin oikealla alalla.
Kaikille tämä ei kuitenkaan sovi. Ehkä sinä et nauttisi esim. vaativista asiantuntijatehtävistä samalla tavalla kuin toisenlaisella luonteella varustettu kanssasisaresi.
kirjoitusesi oli sen verran ilkeä. Puratko jotain pettymystäsi tällaiseen.
Narisevan naisen kanssa se taas oli yhtä helvettiä. Kysymys on todellakin omasta asenteesta.
Hänellä oli syöpä. Aluksi syöpä kuihdutti. Loppuvaiheessa hänestä tuli taas pirteä ja matkusteli paljon. Elimistö ilmeisesti veti viimeisen henkäyksen. Kummastelimme hänen voimiaan.
Tätä kesti noin viikon kunnes energiapiikki katosi ja hän kuoli pois.
Onkohan sinulla syöpä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdella kirjoittajalla on ilmeisesti lahjakkaat lapset, joillakin on. Omat lapseni ovat kylla ihan rehellisesti aika tavallisia, vanhin oppi lukemaan (englanniksi, asumme ulkomailla) "vasta" 7 -vuotiaana, joskus joudun sanomaan joistakin asioista sen satatuhatta kertaa, harrastavat yhta lajia vain ja kyselevat ihan ikatasolleen normaaleita asioita.
Itse alan kylla todella pikkuhiljaa puutumaan ja uupumaan tahan kotiaitiyteen. En mitenkaan pysty vaantamaan tasta alyllista haastetta itselleni, vaikka olen todella yrittanyt. Luen sitten ihan suosiolla kirjoja vaan, mutta kaipaan kyyla jo jotain todellista ponnistelua rutiininien vastapainoksi. Joku satunnainen helmikysymys (Kuinka monella planeetalla on elamaa ja miksi? Miksi tuossa kalliossa on monia eri vareja ja kerroksia? Miten vilja puitiin ennen kuin keksittiin puimuri?) antaa sellaisen viiden minuutin ahaa -hetken, kun paasen hetkeksi patemaan.
Haluaisin kuitenkin jo patea jossain muuallakin kuin kotona ja tosiaan hyodyntaa sita ihan kohtuullista alya, joka minulle on suotu, vaikka tata kotiaitiaikaa en vaihtaisi MIHINKAAN. Nyt vaan alkaa riittamaan puuduttavat rutiinit.
Mainitsin viela, ettea emme edes seuraa muita rutiineita kuin ruoka- ja uniaikoja. Muuten mennaan ihan ex temporeella. Mutta se jokapaivainen ja JATKUVA ruoka-siivous-ruoka-siivous-ruoka... Vaippa-pesu-vaippa-pesu-vaippa... Vuodesta toiseen aina ja ikuisesti sita samaa. : P
lasten kanssa. Ei se silti kenestäkään yli-ihmistä tee.
Itseäni harmittaa, että en oikein ole osannut nauttia kotona olosta. En muutenkaan tykkää huushollaamisesta, ruoanlaitto ja siivoaminen yms. kotityöt ovat vähän pakkopullaa, ja kotona lasten kanssa ollessa tuntuu, että kaiken aikaa pitäisi näitä kotihommia tehdä. Ja kyllä pikkulasten kanssa puuhailu minusta ainakin on älyllisesti tylsää, jos sitä tekee kaiket päivät, vaikka kuinka fiksuja lapsia olisivatkin.
Nautin paljon enemmän vapaa-ajasta lasten kanssa, kun saan käydä töissä.
Ihmiset vaan ovat erilaisia, eikä kai näiden mieltymysten perusteella ketään voi luokitella toista paremmaksi tai huonommaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset nauttivat kiireestä ja arjen haasteista, toiset ei :).
Minä joskus aikoinani nauroin, että suurperheen äiti -testi on katsoa, miten reagoi seuraavaan tilanteeseen:
Aamupalan aika. Aamupalapöydässä 3 lasta, vauva vielä pelkällä tissillä. Kesken aamupalan vanhin ryhtyy oksentamaan - ohjaat hänet vieressä olevaan vessaan jatkamaan oksentamista ja siivoat oksennukset pöydän läheltä. (Desinfioit lattian jne)
Siivoat vessan lavuaarin, viet sairastuneen lapsen sohvalle, vuoraat sohvan pyyhkeillä jne. Tällä välin kolmesta vanhimmasta lapsesta nuorin, aikaansaava 2-vuotias, on mennyt sinne vessaan, laittanut lavuaariin tulpan ja laskenut sen täyteen vettä. Vesi pulppuaa iloisesti lavuaarista pitkin vessan lattiaa.
Ryhdyt kuivaamaan vettä vessan lattialta. Vauva kiljuu, otat hänet kantoliinaan. 2-vuotiaasta tämä on kiva leikki, koska kyykit lattialla. Hän hyppää niskaasi ja hihkuu. Samaan aikaan toisaalla vanhin ryhtyy uudestaan oksentamaan.
Jos tämä ei ole mielestäsi mikään biggie, vaan osa normaaliarkea, niin onneksi olkoon. Olet suurperheen äidi ainesta ;-). Mua ryhtyi itse asiassa tilanteen totaalinen absurdius naurattamaan kyykkiessäni siinä veden keskellä vauva sylissä, kaksivuotias niskassa, viisivuotiaan kiljuessa olkkarista "N oksentaa hei äiti taas"...
Meille tuli tuon episodin jälkeen vielä yksi lapsi :-). Ja mä olen aina nauttinut kotona olosta ja lapsista. Tosin en ole ollut varsinaisesti kotiäiti, olen liki aina palannut töihin siinä kohtaa kun lapset ovat olleet vähän yli vuoden.
ihmiset tykkäävät rutiineista ja yleensäkin siitä, että asiat pysyvät samanlaisina.
En minä heitä miksikään yli-ihmisiksi määrittelisi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai jopa tylsämielinen, etkä edes kaipaa älyllistä haastetta tai itsemääräämisoikeutta omiin tekemisiisi. Jos pystyt pitämään aivosi tyhjäkäynnillä vuositolkulla siinä samalla kun alaikäiset despootit määräävät päiviesi kulun, olet täysin oikealla alalla.
Kaikille tämä ei kuitenkaan sovi. Ehkä sinä et nauttisi esim. vaativista asiantuntijatehtävistä samalla tavalla kuin toisenlaisella luonteella varustettu kanssasisaresi.
tai jopa tylsämielinen, etkä edes kaipaa älyllistä haastetta tai itsemääräämisoikeutta omiin tekemisiisi. Jos pystyt pitämään aivosi tyhjäkäynnillä vuositolkulla siinä samalla kun alaikäiset despootit määräävät päiviesi kulun, olet täysin oikealla alalla.
Kaikille tämä ei kuitenkaan sovi. Ehkä sinä et nauttisi esim. vaativista asiantuntijatehtävistä samalla tavalla kuin toisenlaisella luonteella varustettu kanssasisaresi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sinä et nauttisi esim. vaativista asiantuntijatehtävistä samalla tavalla kuin toisenlaisella luonteella varustettu kanssasisaresi.
Toki vastauksesi on tarkoituksella provoisoiva :), mutta vastaanpa kuitenkin.
Mitäs sitten sanot minun kaltaisistani? Minä viihdyn kotona tosi hyvin äitiys- ja vanhempainvapaan ajan sekä myös pienen pätkän hoitovapaata siihen päälle. Lapsi on viisi ja nautin reilusti heidän seurastaan.
Mutta kas: samaan aikaan toisaalla teen noita mainitsemiasi "vaativia asiantuntijatehtäviä". Ja nautin niiden tarjoamista älyllisistä haasteista ihan kybällä.
Hitaanlainen persoona ja toisenlaisella luonteella varustettu kanssasisar samassa persoonassako olen?
Lisäksi ihan vaan FYI, että kyllä kotona oloonkin saa älyllistä haastetta ja itsemääräämisoikeuden, jos vaan on riittävän pätevä siinä mitä tekee ;-)
Jotenkin oli paljon helpompaa venyttää itseään fyysisesti ja henkisesti äärirajoille juuri noiden oksennustautihetkien kanssa, kuin vaan olla. Olen ihminen, joka nauttii tietynlaisesta kriisin ja kiireen tunteesta työssään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai jopa tylsämielinen, etkä edes kaipaa älyllistä haastetta tai itsemääräämisoikeutta omiin tekemisiisi. Jos pystyt pitämään aivosi tyhjäkäynnillä vuositolkulla siinä samalla kun alaikäiset despootit määräävät päiviesi kulun, olet täysin oikealla alalla. Kaikille tämä ei kuitenkaan sovi. Ehkä sinä et nauttisi esim. vaativista asiantuntijatehtävistä samalla tavalla kuin toisenlaisella luonteella varustettu kanssasisaresi.
Minä olen töissä vaativissa asiantuntijatehtävissä mutta kotona olo hoitovapaalla kahden pienen ja kolmen isomman kanssa oli paljon haastavampaa sekä älyllisesti että luovassa mielessä. Ja ihan vinkkinä, kotona ei tarvitse tylsistyä, lapsille voi opettaa vaikka mitä, heidän kanssaan voi keskustella aivan ihanan absurdeistakin asioista ja kotona ollessa voi mainiosti perehtyä vaikkapa kommunismin historiaan, politiikkaan, verimetalleihin, EU-säädöksiin ja muihin mielenkiintoisiin asioihin ja keskustella hiekkalaatikolla tai miehen kanssa niistä.
Miksi alkoholistiperheen lapsista tulee erilaisia aikuisina: joku juo, joku ei juo ollenkaan, joku on kohtuukäyttäjä? Miksi hakkaajaperheen lapsista toinen lyö omia lapsia ja toinen ei käytä mitään väkivaltaa? Miksi joku sietää valtavaa työstressiä ja painetta, toinen taas ahdistuu pienestäkin kiireestä?
Siinäpä kysymys...
Minä olen töissä vaativissa asiantuntijatehtävissä mutta kotona olo hoitovapaalla kahden pienen ja kolmen isomman kanssa oli paljon haastavampaa sekä älyllisesti että luovassa mielessä. Ja ihan vinkkinä, kotona ei tarvitse tylsistyä, lapsille voi opettaa vaikka mitä, heidän kanssaan voi keskustella aivan ihanan absurdeistakin asioista ja kotona ollessa voi mainiosti perehtyä vaikkapa kommunismin historiaan, politiikkaan, verimetalleihin, EU-säädöksiin ja muihin mielenkiintoisiin asioihin ja keskustella hiekkalaatikolla tai miehen kanssa niistä.
tai jopa tylsämielinen, etkä edes kaipaa älyllistä haastetta tai itsemääräämisoikeutta omiin tekemisiisi. Jos pystyt pitämään aivosi tyhjäkäynnillä vuositolkulla siinä samalla kun alaikäiset despootit määräävät päiviesi kulun, olet täysin oikealla alalla.
Kaikille tämä ei kuitenkaan sovi. Ehkä sinä et nauttisi esim. vaativista asiantuntijatehtävistä samalla tavalla kuin toisenlaisella luonteella varustettu kanssasisaresi.
asiantuntijatehtävissä - stressaantumatta ja turhaa huolehtimatta. Kun osaa sietää kaikenlaista mitä elämä eteen tuo, pärjää missä vaan.
Lisäksi ihan vaan FYI, että kyllä kotona oloonkin saa älyllistä haastetta ja itsemääräämisoikeuden, jos vaan on riittävän pätevä siinä mitä tekee ;-)
Pätevä kotiäiti? Tosiaan, siinä hommassahan voikin olla tosi epäpätevä... Ja kun vaan on pätevä (mistä niitä papereita muuten saa?) niin käsipareja kasvaa korvista ja polvista ja joka paikasta niin että tuollaiset neljän lapsen oksennusten siivoamiset samalla ruokaa tarjoillen sujuvat kuin leikki vain. Asiantuntijuutta vaaditaan erityisesti sohvakankaan puhdistamiseen ennen seuraavaa laadunvarmistuspalaveria, jonka suorittanee alalla vieläkin pätevämpi anoppi.
(sille on vissiin ihan oma määritelmänsäkin jossakin filosofiassa) vaan ihan tavallinen maanläheinen aikuinen. Nää jotka ei kestä sitä lapsiperheen arkea eivät ole vielä kasvaneet aikuisiksi.
Jos ollaan aamupalalla ja vanhin alkaa oksentamaan: Lähettäisin sairaan sohvalle, ämpäri seuraksi.
* Muut ipanat siirtäisin pois keittiöstä samalla olkkariin.
* Siivoaisin oksennuksen. Miksi desinfioida?
- Jos vauva huutaa, se huutaa.
* Terveet ipanat syömään. Kysyn ottaako sairas jotain, annan juotavaa, maitohappoja ja otan vauvan syliin.
Hoitamalla tilanteen viileästi ja ilman että kantaa vauvaa tai nelinkontin kyykkii lattialla
-ja kipeyttää itsensä vaan hyvällä siivoustarvikkeilla (jotka on nopeasti saatavilla) saa nopeasti ruokailun jatkumaan.
Itse en ottaisi vauvaa syliin tai jättäisi taaperon ulottuville pesuaineita: niitä voi taapero laittaa suuhun, kaataa saavin. Pesuvettä läikkyä vauvan päälle..
Kaikki lapset pois huoneesta on nopein ja vaarattomin tapa.