Naiset jotka olette kotona miehen rahoilla, onko teillä sananvaltaa perheessä?

Jos perhe on perustettu ja on yhteisiä lapsia, ovat rahatkin yhteiset. Kukin tekee oman panoksensa perheensä eteen ja kaikki työ on yhtä arvokasta ja perheen parhaaksi, myös kotona tehty työ.

Oon aivan tismalleen samaa mieltä, mutta on jostain syystä ollu suuria ongelmia kiteyttää tuo ajatus sanoiks. Nimenomaan: "kaikki työn on yhtä arvokasta ja perheen parhaaksi". Kiitos tästä! =)

Ite oon aatellu niin, etten ikinä hoitais meidän yhteistä lasta "ilmaseks" kotona. Kun minä luovun hetkellisesti omasta työelämästäni ja säännöllisistä tuloista hoitaakseni meidän lasta, tulee miehen osallistua myös taloudellisesti minun elättämiseen. Jos näin ei olis, voisin helposti alkaa laskuttamaan lastenhoidosta, taloudenpidosta jne puolet, koska muutenhan tämä olis kaikki hänelle täysin ilmaista. Ei lapsen päivähoitoonkaan vieminen ole ilmasta, eikä talousasiatkaan yksin hoidu, jos minä menen töihin.



Onneks miehesi kaltaiset onnettomat muinaisjäännökset lienee nykyään jo melko harvassa. Onnittelut siis loistavasta päätöksestä lähteä, siinä annoit maailman parhaan esimerkin lapsellesi tasa-arvoisuudesta!

Eiköhän esim. hoitovapaa tai kotiäiti/-isä ura ole ihan ko perheen sisällä yhdessä päätetty koko sen perheen parhaaksi. Ja jos on hoitovapaalla, saa siitä aika pientä rahallista korvausta, niin eikös se silloin ole ihan perusmatematiikkaa, että toinen "joutuu" suhteessa maksamaan enemmän perheen YHTEISIÄ menoja. Tätä on tietysti vaikea käsittää jos lähtökohtana on täysin "sun rahat, sun laskut ja mun rahat, mun laskut". Meillä raha-asiat hoidetaan yksinkertaisesti niin, että talouteen tulee rahaa summa x ja siitä maksetaan ihan kaikki laskut ja muut menot. Meillä ei eritellä laskuja, saati maksella osuuksia toiselle asumiskuluista yms. Isoista ostoksista neuvotellaan, mutta pieniä omia juttuja kumpikin ostaa oman harkinnan mukaan. Kumpikin meistä kun on vastuullisia aikuisia eikä raha polttele tilillä niin, että on pakko tuhlata järjettömästi, tämä yhteistili onnistuu oikein hyvin. Nyt kun olen taas töissä tuo summa x on paljon isompi kuin hoitovapaalla, mutta systeemi ei ole muuttunut.

Isommat ja tärkeät asiat päätetään tietysti yhdessä, mutta mä pääasiassa pyöritän huushollia, joten vastuu on mulla.

- tuskin muuten saisivat olla kotona...

Tehtäväni on siivota koti, hoitaa lapset, valmistaa miehelleni iltaruoka ja antaa pillua.



Tämänkö halusit kuulla?

Joskus kysyn miehen mielipidettä johonkin ostokseen, mitä en tekisi jos itse tienaisin, mutta olen huomannut sen turhaksi, koska ei hän osaa juuri mitään sanoa. Ei mun luonto sallisi minun menettää sananvaltaa. Tämä on meidän molempien päätös.

Olen äitiyslomalla osa-aikatyöstä. Miehen tulot on yleensä n. 4x omani (silloin kun olen töissä), tekee keikkaduunia joten tulot vaihtelee. Maksetaan vuokra ja lasten (tulevat) päivähoitomaksut puoliksi. Ruoan maksaa mies jos käydään yhdessä kaupassa, minä jos menen yksin. Mies maksaa suurimman osan muista laskuista, mutta joskus autan.



Mies on hyvin avokätinen, ostelee helposti tavaroita ja esim. lapsille vaatteita vaikka ei olisi tarvetta ja minulle lahjoja. Sitten hänelle tulee paniikki aina parin kuukauden välein kun onkin tullut tuhlattua enemmän kuin aikoi. Itse olen tarkempi, ja on pakkokin kun tulot on pienemmät. Ollaan omissa rahoissa, mutta yhdessä pidetään huolta että kaikki maksetaan ajallaan. Olen huomauttanut, että ei ole reilua että minä maksan puolet kaikesta, varsinkin koska lyhyempien työpäivien vuoksi lastenhoidosta ja kodinhoidosta jää minulle leijonanosa. Nyt alkaa mennä perille.



Mies ei tosiaan ole mikään kusipää, joksi se varmaan täällä leimataan, mutta jotenkin avuton välillä raha-asioissa. Olen oppinut elämään asian kanssa ja olemme onnellinen perhe. Eniten stressaa se, että mies hankkii kaikenlaista kamaa kodin täyteen, vaikka ei olisi varaa / tarvetta. Itse tykkäisin vähän vähemmästä roinasta.



Olen yrittänyt puhua asiasta, varsinkin kun joskus ostaa luotolle ja kun lasku tulee maksetaan puokkiin, etten varsinkaan halua osallistua sellaisten hankintojen maksuun, joita vastaan olen ollut. Kun yritän sanoa, että ei osteta nyt tai mietitään vähän, odotetaan ensi vuoteen yms. mies ei pysty vaan hänen on mentävä tavara hankkimaan heti vaikka olisi sovittu ettei osteta. Kyse on enemmästä kuin rahasta.