Siis mitä ihmettä: 2 km liian pitkä koulumatka ekaluokkalaiselle?

Aamuisin koulumatkaan kuluu noin 20 minuuttia, iltapäivällä vähän pitempään.

Pari ensimäistä ovat pitkiä poikia, joille ei ollut isokaan työ kävellä matkaa. Vetivät reippaasti talvella pulkassa luistimet matkassa ja kantoivat sukset.



Mutta sitten 2 nuorinta olikin hentoinen tyttö ja vielä hentoisempi poika. Vähän kyllä säälitti panna aamulla -20 asteen pakkasessa piemään kantamaan suksia ja monoja tai luistimia ja vielä raskas reppu selässä klo 7 kouluun.



Olivat aika väsyneitä ensimäisenä talvena. Painokäyrä kulki heillä muutenkin alakantissa ja olivat monesti koulusta tullessa tosi väsyneitä (edestakaisinhan koulumatkaa kertyi päivän aikana 5km) ja eivät jaksaneet edes kunnolla syödä.



Hassua, että moni huutaa pää punaisena, että kyllä ekaluokkalaisten pitää kävellä pakkasessa tuo matka ja kantaa reput ja luistimet ja monot ja muut. Mutta itse käydään autolla ruokakaupassa kilometrin päässä kun eihän kukaan hullu nyt kahta kilometriä jaksa kantaa maitopurkkeja.

peesi. satakiloiset kaksimetrieset aikuiset eivät jaksa kantaa ostoksia kilsan päästä, mutta pieni 16-kiloinen 115-senttinen ekaluokkalainen on laiskimus kun on väsynyt käveltyään 2 km ja matka sujuu hitaasti ja on raskasta. helkkarin raskasta noin pienelle. ja joka päivä ja säästä riippumataa.

Pari ensimäistä ovat pitkiä poikia, joille ei ollut isokaan työ kävellä matkaa. Vetivät reippaasti talvella pulkassa luistimet matkassa ja kantoivat sukset. Mutta sitten 2 nuorinta olikin hentoinen tyttö ja vielä hentoisempi poika. Vähän kyllä säälitti panna aamulla -20 asteen pakkasessa piemään kantamaan suksia ja monoja tai luistimia ja vielä raskas reppu selässä klo 7 kouluun. Olivat aika väsyneitä ensimäisenä talvena. Painokäyrä kulki heillä muutenkin alakantissa ja olivat monesti koulusta tullessa tosi väsyneitä (edestakaisinhan koulumatkaa kertyi päivän aikana 5km) ja eivät jaksaneet edes kunnolla syödä. Hassua, että moni huutaa pää punaisena, että kyllä ekaluokkalaisten pitää kävellä pakkasessa tuo matka ja kantaa reput ja luistimet ja monot ja muut. Mutta itse käydään autolla ruokakaupassa kilometrin päässä kun eihän kukaan hullu nyt kahta kilometriä jaksa kantaa maitopurkkeja.

Hyvää pieni liikunta vaan tekee. Itselläni oli aikoinaan 4km ja ihan mukavasti sujui kävellen.

Hassua, että moni huutaa pää punaisena, että kyllä ekaluokkalaisten pitää kävellä pakkasessa tuo matka ja kantaa reput ja luistimet ja monot ja muut. Mutta itse käydään autolla ruokakaupassa kilometrin päässä kun eihän kukaan hullu nyt kahta kilometriä jaksa kantaa maitopurkkeja.

Pyörällä hoituu reilun kahden kilometrin kauppamatka maitopurkkeineen. Pyörällä käyn myös töissä (4km/suunta) kesät talvet, vaikka tallista autokin löytyisi. Sehän on vaan hienoa saada raitista ilmaa ja hyötyliikuntaa! Kiitän siitä vanhempiani, jotka opettivat ja kannustivat liikkumaan pienestä pitäen, eivätkä kuskanneet 3½ kilometrin koulumatkaa kuin harvoissa tapauksissa. Pieni ja hento, 6-vuotiaana kouluni aloittanut tyttö olin minäkin. Pyörässä oli kori ja sinne mahtui luistimet, monot ja reput. Ensimmäisenä syksynä vanhemmat tai jonkun koulukaverin vanhemmat saattoi, mutta ihan omin jaloin jouduin kävelemään. Keväällä sain alkaa kulkea pyörällä.

Minulla kuitenkin oli helppo koulumatka. Aurattua, hiekoitettua ja valaistua pyörätietä koko matka, yksi vaarallinen risteys, siinä koulun portin edessä. Seurana sisaruksia tai luokkakavereita. En minäkään laittaisi ekaluokkalaista yksin valaisemattoman maantien laitaan rekkojen sekaan. Liikkuminen ei kuitenkaan ole pahasta.

aina kävellä työmatkansa 2 km? Taitaa auto hyrähtää joka aamu käyntiin kuitenkin ;)

ainakin jättivät viikoksi sukset kouluun (voihan ne vaikka autolla viedä ma ja hakea pe) ja jos halusivat luistella iltaisin, niin sitten raahasivat luistimet mukanaan. Mutta hiihtämässä eivät juuri koulupäivien jälkeen käynyt, viikonloppuisin vain, jos silloinkaan.

Minä kävelin(70-80luvuilla) koko ala-aste ajan n.3km matkan, eli vajaa 6km/pvä satoi tai paistoi. Muutaman kerran kuset housussa, kun saavuin kotiin!



Lapsillamme 23km matka kouluun, jonne pääsevät taksilla, mutta joutuvat ensin kävelemään 2km matkan hiekkatietä pitkin, jossa ei valaistusta, eli talvella fikkarit kovassa käytössä!

No hmm. Ekaluokkalaiselle liian pitkä? Ite oon 4lk nyt ja joudun talvellakin -20 asteen pakkasissa "luistelemaan" kouluun ja takasin, ei ole kivaa ei..

Tämä mamma kyllä kävelee sydänviastaan huolimatta työmatkansa 2 km edestakaisin. Päivässä siis 4 km.

Lapselle, ekaluokkalaiselle, en kyllä 5 km suosittelisi.

2 km on ihan normaali ja hyvä koulumatka. Itsekin kävelin eka ja toka luokalla 2 km kouluun. Se oli tehty selväksi, että menomatkalla ei jäädä haaveilemaan. Luistimet kannettiin sujuvasti. Suksia ei tietty kannettu vaan hiihdettiin. Matka oli metsätietä, vaikka asuimme taajamassa.

Valintakysymyksiä. Kannattaa kouluikäisen lapsen kanssa katsoa, että hankkii kodin tarpeeksi läheltä ja turvallisen matkan päässä koulusta. Ei ole mikään pakko kenenkään muuttaa paikkaan, jossa koulumatkan varrelle osuu vaarallisia risteyksiä tms.

Meillä n. 2.3 km. Aamulla mies vei molemmat mennessään töihin ja tulivat kotiin bussilla, potkulaudalla tai joskus kävellen. Pyörällä annoin kulkea vasta 5. luokalla, koska matka todella vaarallinen. Nyt vanhemmalla pidempi matka ja kulkevat bussilla.

Oletteko muuten kokeilleet sen koulurepun painoa? Minä en halua lapseni kävelevän kilometrejä sellainen selässä enkä muutenkaan talvipakkasella, jos ei kerta kaikkiaan ole pakko.

Miksi teidän lapset ei kulje pyörällä?

Mul oli kahen kilsan koulumatka ala-asteelle, mutta menin koulutaksilla koska pyörä/kävelytietä ei ole, eikä katuvaloja ja kaiken lisäksi siinä kulkee paljon rekkoja.

[quote author="Vierailija" time="12.08.2010 klo 15:11"]

mutta olenkin lelliäiti kaikkien av-mittareiden mukaan.

Ihan jo siksi, että siihen menee kauan. Ja ei tiedä kuinka kauna, jos koulumatkalla unohtuu ihailemaan oravia ja syksyn lehtiä. Siihenhän saa kulumaan vaikka tunnin. Niin moneltako pitää käskeä lähtemään kouluun?

[/quote]

Kävele lapsesi kanssa se koulumatka lapsen tahdissa, älä siis hoputa, vaan sano vaikka, että näytä äidille kuinka reippaasti jaksat kävellä kouluun. Tuohon matkaan menee korkeintaan puoli tuntia ja tokalla enää vain 20 minsaa, kolmannella luokalla pyörän kanssa 10 minuuttia. 

Muistutat lapselle aamuisin, että koulumatkalla ei pysähdytä katsomaan mitään eläimiä, vaan koko ajan ollaan liikkeessä (eli mikäli pysähtyy siihen täytyy olla hyvä syy esim. kengännauhat auki tms.). Pyydät lasta soittamaan sinulle, kun on koululla, näin varmistut, että muksu on ajoissa koulussa. Mikäli viittä minsaa ennen koulun alkua ei kuulu lapsesta, niin soitat itse, että missä oikein menee.

Älä lelli lastasi, vaan tue ja auta, niin saa itseluottamusta. Vanhemmat itse usein asettavat lapsiinsa ihme pelkoja pärjäämisestä. Kyllä se lapsi pärjää, kun antaa pärjätä. Sitä ennen on miljoonat ja taas miljoonat ekaluokkalaiset taivaltaneet 10 kertaa pidempiäkin matkoja kouluun. Jos matkan varrella on ystävä, jonka mukana voi kulkea joinain aamuina, niin sekin on hyvä. 

Lapsesi on valmis yrittämään, joten sinuun pitää olla valmis antaa hänen yrittää. Älä lelli!

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 23:43"]

2 km on ihan normaali ja hyvä koulumatka. Itsekin kävelin eka ja toka luokalla 2 km kouluun. Se oli tehty selväksi, että menomatkalla ei jäädä haaveilemaan. Luistimet kannettiin sujuvasti. Suksia ei tietty kannettu vaan hiihdettiin. Matka oli metsätietä, vaikka asuimme taajamassa.

Valintakysymyksiä. Kannattaa kouluikäisen lapsen kanssa katsoa, että hankkii kodin tarpeeksi läheltä ja turvallisen matkan päässä koulusta. Ei ole mikään pakko kenenkään muuttaa paikkaan, jossa koulumatkan varrelle osuu vaarallisia risteyksiä tms.

[/quote]

Juupa juu. Mekin katsottiin asuinalue sen perusteella, että se sopi kukkarolle ja että koulu ja päiväkoti ovat lähellä. Tadaa, muutaman vuoden kuluttua muutosta, juuri kun esikoisen piti aloittaa koulu, kaupunki päätti lakkauttaa sekä koulun että päiväkodin. Nyt sitten koulumatkaa tulee kolme kilsaa yhteen suuntaan ja kaupunki ei todellakaan tarjoa kyytejä.

Mulla ja miehellä on monilla vuorotyö ja sovittiin työnantajan kanssa että tehdään eri vuoroja. Kun minä olen aamussa, mies on illassa jne. Näin pystytään kuljettamaan lapsi kouluun. Haittapuolena on se, että miehen kanssa tuskin nähdään ja se on saanut avioliiton rakoilemaan kun yhteistä aikaa ei yksinkertaisesti ole paljoa mitään.