Lue keskustelun säännöt.
Raskaana, avomies löytyy, mutta yksin!
12.08.2010 |
Mitä oikein teen miehelle joka oli raskaudestani aluksi kovin innoissaan, suunnittelemassa kaikkea, haki ja aloitti työt, vaihdettiin asunto ja autoa. Suunniteltiin kaikki tulokkaan mukaan.
Nyt syntymään on 2 kuukautta ja mieheni sanoo minulle, että lasta ei ole hänelle, lapsi ei muuta hänen elämäänsä ennekuin se on hänellä sylissä. Hän ei voi sanoa lasta tärkeäksi hänelle itselleen. Ennen oli aina kokeilemassa kun potki, kaikessa mukana. Nyt hän ei "jaksa, ei ylety mahalleni, on kuuma." Syitä löytyy. Kun käyn neuvolassa hän ei edes kysy oliko kaikki ok. Hänellä on aiemmasta suhteestaan lapsi joka on meillä jokatoinen vkloppu. Hän on juomassa kaikki muut vkloput kuin ne milloin hänen lapsensa tulee, silloin myöskään minä en saa lähteä mihinkään vaan pitää olla "perhe". Tästä lapsesta hän muistaa muistuttaa minuakin kuinka tärkeä hänelle on. Kaikki vkloput vietän yksin, ajattelen lastamme yksin. Sittenkun saan hänet jäämään kotiin kanssani hän kehittää riidan siitä ettei päässytkään mihinkään (juomaan), iltaa menee tapellessa. Hän ei kuuntele eikä halua ymmärtää mitään.
Minusta tuntuu että olen yksin vauvan kanssa ja hän ei edes halua koko asiaa enää. Ei minua, eikä lasta. Kun suoraan kysyn hän haluaa, mutta perustelee, että "olisi joskus kiva käydä jossain." Ei itsekkään ymmärrä kuinka usein käy. Olenkin alkanut laittaa kaikki kalenteriini ylös, josta voin hänelle näyttää. Hän ei halua ymmärtää silti. Olen kyllästynyt yrittämään. Kotona on kamala ilmapiiri jatkuvasti ja kohta syntyy vauva! Sen ei ole hyvä tulla tähän elämään tässä tilanteessa, eikä koko tilanne ole vauvalle nytkään hyväksi. Mitä teen? Mikä miehelleni on tullut??
Kommentit (2)
ja anna nyt miehen mennä, sille iski pelko, että elämä "loppuu" nyt ja aika suurelle osalle tulee se pelko, joten anna sen käydä baareissa, usko pois se rauhoittuu kun vauva tulee.
Jos ei rauhoitu niin aseta ehto, jooko sinä ja vauva tai baarit! silloin viimeistään tajuaa!
Kai sulla on ystäviä? vanhemmat? mene niitten luokse vkl:n aikana...
Tsemppiä ja älä jaksa turhista stressata, nyt olet vauvan kanssa etusialla! miehet on kaikki niin yksinkertaisia kakaroita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet kokevat raskausajan ihan eri tavalla kuin naiset, jotka konkreettisesti kantavat lasta sisällään, ja joiden hormonitoiminta auttaa heitä suuntautumaan lapseen. Karu totuus on, ettei lasta todellakaan ole olemassa isälle, ennen kuin se on hänellä sylissä. Isä pystyy myöhemminkin "unohtamaan" lapsen esim. työpäivän ajaksi, kun taas äidillä lapsi on mielessä enemmän tai vähemmän koko ajan. Hormonaalista tämäkin.
Todennäköisesti miehesi ajattelee, että menee nyt kun vielä voi, lapsihan ei ole vielä hänen vastuullaan. Ei mies ymmärrä sitä, että raskaana oleva nainen haluaa jakaa tuntemuksiaan/kokemuksiaan. Ei miehet myöskään kysele neuvolakuulumisia. He ajattelevat, että kaipa nainen kertoo jos jokin on vialla; jos taas kaikki on hyvin, niin mitäpä siitä sitten tarvitsee puhua.
Eli näiltä osin tilanne on aivan normaali. Yritä etsiä itsellesi joku tukihenkilö, oma äiti/hyvä ystävä, joka jaksaa kanssasi miettiä raskauteen liittyviä asioita.
Tuo jokaviikkoinen juominen sen sijaan ei ole normaalia, siitä olisin enemmän huolissani.