Nyt se on tehty. Poistin treffipalstalta profiilini. Meni usko koko touhuun.

pitää varmaan alkaa käydä jossain suviseuroissa tms. :D

No onpahan kumma juttu, kun teillä on ollut noin huono tuuri. Itse en etsinyt miestä, mutta tutustuin úseaan mieheen netissä ja mielestäni kaikki ne miehet, joihin tutustuin olivat erittäin mukavia ja fiksuja. Ehkä sitten oma kirjoitteluni karkoitti alkuunsa kaikki ne ällötykset, mutta omat kokemukseni netistä ja miehistä ovat erittäin positiivisia. Olin aivan häkeltynyt minkälainen markkina-arvo oli yksinhuoltajaäidillä fiksujen miesten keskuudessa.

ehkä minulla on rima liian korkealla. Fiksuja, hyvätapaisia ja kivoja miehiä olen tavannut, mutta "se jokin" heistä on puuttunut. Kaikista. Kovasti perään soittelevat, eli ei ole kyse siitä etteikö yh kelpaisi - omasta kranttuudesta se kenkä puristaa. Ja mitä asialle voi tehdä? Käsitykseni mukaan ei mitään.



Ne ihanat ja upeat miehet, jotka ovat saaneet sukat pyörimään jaloissa, ovat olleet tahoillaan varattuja.



ap, *nielee katkerana kohtalonsa*

-vaatimuksista ja avoimin mielin kävisit tapaamassa IHMISTÄ sellaisena kuin hän on.

Että annat treffikaverille vähän enemmän aikaa. Kovinkaan moni mies ei ole parhaimmillaan ensitreffeillä. Miehiäkin jännittää, pelottaa, hirvittää (niin muakin, jos pitäisi mennä NAISEN kanssa treffeille).



Joten jos vielä päätät kokeilla tai jos näissä tapaamissasi miehissä olisi jo joku, jota voisit harkita, niin menkää toisille treffeille. Viettäkää aikaa ihan tavallisissa ympyröissä.



Minä huomasin oman mieheni kelvolliseksi vasta kun näin, miten hän tuli toimeen lapsensa kanssa. Oli siis eronnut ja lapsen isä. Minä sain tavata lapsen n. vuoden kuluttua kun aloimme tapailla. Muutti kyllä käsitykseni koko miehestä ihan kokonaan.

niin tuttua. Symppaan sua, ap! Olin samassa tilanteessa aiemmin itsekin; sinkkuäitinä (mikä sana!) ravasin treffeillä, joitakin tapasin useammankin kerran, mut aina jotain puuttui. Ja toden totta, mieluummin olen yksin kuin jonkun kanssa odottamassa syttyiskö se "joku". Kun kokemuksesta tiedän, että se voi olla jo alkumetreillä olemassa!



Ja sama juttu, miehet soittelivat perään ja ehdottelivat uusia treffejä, ja jokainen oli järestään mukava, fiksu ja miellyttävän näköinenkin. Enkä epäile, että mä olisin kerralla tehnyt niin suurenmoisen vaikutuksen ja vienyt jalat alta (vaikka kävihän niinkin...), mutta luulen että miehet ovat armeliaampia. Eivät odota sitä helvetin "jotain", vaan aidosti haluavat tutustua ja antaa mahdollisuuden. Mutta minä naisena en. Pöllöä. :(



Mut mut... Onneksi mä sentään pääsin baareissa käymään, siellä tapasin tuhannen tuiterissa ihanan jampan (tuhannen tuiterissa sekin), joka pakotti numeronsa mulle valomerkin jälkeen. Seuraavalla viikolla viestiä "mahdatko muistaa mut"... :p Muisti, ja mentiin ekoille treffeillemme... Tämä tammikuussa, siitä asti ihanaa suhdetta.



Tsemppiä, en mä muuta voi sanoa! :)

Ongelmasi on se, että luot mielessäsi ihannekuvan tuntemattomasta ihmisestä ja päällimmäisin tunne ensitreffeillä on pettymys, ettei hän olekaan sellanen kuin kuvittelit. Lopeta tuollainen! Lähde nopeasti, yhden-kahden sähköpostivaihdon jälkeen treffeille vaikka kahvilaan tai muualle julkiseen paikkaan ilman mitään ennakko-odotuksia. Näin sinulla on mahdollisuus tutustua ihmiseen itseensä, ei haavekuvaan!



Toimin tällä tavalla ja löysin kolme vuotta sitten mieheni netistä, ja meillä on nyt pieni vauvakin! Aikaa meni useampi kuukausi, ja tapasin kymmeniä miehiä. Pari lyhyempää suhteenpoikastakin oli ennen miestäni. Olin aivan yllättynyt, kuinka fiksuja miehiä netissä pyörii!



Tietenkin ihmiset ovat erilaisia, mutta ihmettelen, että aikuiset naiset etsivät baarista kaatokännissä olevia miehiä puolisoikseen kuten joku tässä kertoi tehneensä. Jokainen tyylillään!

Mä lähinnä väsyin alati tutustumaan uusiin ihmisiin. Samankaltaiset kiinnostuksen kohteet tai pitkäkään viestittely eivät loppujen lopuksi takaa sitä miten tulee juttuun ihan oikeassa elämässä. Tai edes sitä, onko toisen kanssa lopulta mitään yhteistä...



Ja lopulta, vaikka nuo kaksi yllämainittua kriteeriä täyttyisivätkin, ei hommasta silti tule mitään jos se kuuluisa kemia tai kipinä puuttuu..



Sitten poistin profiilini ja hyväksyin ajatuksen, että loppuelämä menee yksin. Ja onhan sitä yksinolemista harjoiteltu jo monta vuotta, mikäs tässä ollessa.. *huoh*

ja rakentelemaan omia mielikuviasi. On aivan turhaa vaihtaa kuukausi viestejä, koska sinä aikana ehdit kehittää kenestä tahansa ruusuisen mielikuvasi.



Toinen vaihtoehto - ja itse asiassa se ainoa - on se, että opettelet antamaan ihmisille hieman anteeksi heidän virheitään. Täydellistä puolisoa ei ole.

Miehet eivät tapaa kymmeniä naisia. Itse olen pitänyt maksullisella matchilla ilmoitusta viisi kuukautta, ja olen käynyt kolmilla treffeillä.



Jokainen nainen tahtoi tavata myös uudestaan. Itse en.



Naiset nimenomaan tahtovat kirjoitella viikkotolkulla, ja sitten lopettavat yhtäkkiä kirjoittelun aivan yllättäen.



Minä menisin mieluummin treffeille saman tien, niin ei ehdi kehittyä vääriä mielikuvia. Jostakin syystä todella harvat naiset ovat valmiita tähän.

ja rakentelemaan omia mielikuviasi. On aivan turhaa vaihtaa kuukausi viestejä, koska sinä aikana ehdit kehittää kenestä tahansa ruusuisen mielikuvasi.

Toinen vaihtoehto - ja itse asiassa se ainoa - on se, että opettelet antamaan ihmisille hieman anteeksi heidän virheitään. Täydellistä puolisoa ei ole.

Itse asiassa olen kokeillut näitä eri vaihtoehtoja. Joidenkin kanssa olen mennyt treffeille jo seuraavana päivänä "kohtaamisesta", joidenkin kanssa vasta viikon tai parin kirjoittamisen jälkeen. Sama lopputulos; ei vaan tunnu missään.

Ehkä minä sitten haen sitä täydellistä miestä. Miestä, jonka sekä fyysinen olemus että ajatusmaailma vetäisivät minua magneetin lailla puoleensa.Ikävintä on, kun tiedän sellaisiakin miehiä olevan olemassa, mutta ovat perskules varattuja.

Baareissa olen tässä vuosien varrella (säälittävää... jo lukuisien vuosien...!) käynyt jonkin verran, eikä sieltäkään mitään helmeä ole löytynyt.

Onneksi on sentäs lapset tehtynä, ettei ihan vanhanpiian rooliin tarvitse tyytyä.

ap

"Ongelmasi on se, että luot mielessäsi ihannekuvan tuntemattomasta ihmisestä ja päällimmäisin tunne ensitreffeillä on pettymys, ettei hän olekaan sellanen kuin kuvittelit. Lopeta tuollainen! Lähde nopeasti, yhden-kahden sähköpostivaihdon jälkeen treffeille vaikka kahvilaan tai muualle julkiseen paikkaan ilman mitään ennakko-odotuksia. Näin sinulla on mahdollisuus tutustua ihmiseen itseensä, ei haavekuvaan! Toimin tällä tavalla ja löysin kolme vuotta sitten mieheni netistä, ja meillä on nyt pieni vauvakin! Aikaa meni useampi kuukausi, ja tapasin kymmeniä miehiä. Pari lyhyempää suhteenpoikastakin oli ennen miestäni."



eli täällä toinen, jolle kävi täysin samoin kuin 8:lle.



nykyinen aviomieheni oli kolmas, jonka tapasin. useamman kanssa kyllä txt-viestejä läheteltiin ja puhelimessa puhuttiin. tavattiin ekaa kertaa lenkillä (eli sovittiin koiranulkoilutuslenkki), pakkasta oli ja tuuli kovasti, silti oltiin kävelyllä puolitoista tuntia ja juteltiin. nyt oltu yhdessä reilut 3,5vuotta, reilut 2vuotta omistettu yhteinen talo, 2vuotta oltu naimissa ja ollaa 6kk pojan vanhemmat!



eli ihmiseen kannattaa mielummin tutustua kasvotusten jutellen kuin vain s-postilla..

mies kertoi ennen minua tavanneensa 2 tyyppiä, toinen oli kuulema ollut aivan kaatokännissä.. :( ei miestä oikein houkuttanut tutustumaan, kun käyttää alkomahoolia aikas harvakseltaan enään nykyisin.

ihmettelen, että aikuiset naiset etsivät baarista kaatokännissä olevia miehiä puolisoikseen kuten joku tässä kertoi tehneensä. Jokainen tyylillään!

En mä mennytkään baariin kaatokännissä miestä etsimään, hyvänen aika... :D Se vaan sattui tapahtumaan, mitä sitä estelemäänkään!

Ja se, että molemmat satuttiin samana iltana olemaan kaatokännissä, ei (tässä tapauksessa) tarkoittanut sitä, että ollaan alkkiksia...

Lapseni isä eli eksäni etsii kauhialla vimmalla uutta naista.Minua huvittaa kun mies on saanut kyllä ihan ok kuvia itsestään,mutta luonnossa hän ei ole yhtä komea ja lisäksi on epäsiisti,hampaita puuttuu kun ei pese ikinä hampaita,haisee hielle kun ei käytä mitään deodoranttia jne...

Ja lisäksi hän on ns. pummi eli kun pääsee mahdollisesti naisen elämään niin nainen saa kustantaa jopa ruuat hänellekkin.Hän on eläkkeellä mielenterveyden takia.Ikää on himpun yli 30v.Lisäksi mies on aluksi miellyttävä herrasmies,mutta auta armias,kun paljastuu se väkivaltainen puoli kun yhdessä oltu muutama kuukausi...

Itse en enää uskaltaisi tavata miehiä joiden kanssa netissä juttelen...t. tälläisestä sankarista eronnut onnellinen yh.