Lue keskustelun säännöt.
Korvike & valtava syyllisyys
11.08.2010 |
"Äidinmaito on vauvalle parhainta ravintoa."
Tiedän. Mä oikeasti tiedän, mutta minkäs teet, kun en pysty sattuneesta syystä imettämään. Kaikki ne katseet, kysymyksen, vihjailevat lauseet... ettekö te ymmärrä, että miten paljon ne sattuvat. Mä haluaisin tarjota vauvalleni äisinmaitoa, mutta kun en siihen pysty. Tuntuu, että olen maailman huonoin äiti kuukauden vanhalle vauvalleni vain sen takia, että en voi imettää.
Mun täytyy olla aina antamassa syy siihen, miksen imetä. Olla siitä tilivelvollinen, selittämässä ja anomassa anteeksiantoa. Mulla on tästä jo nyt niin paha ja syyllinen olo, että pyyntönä teille, rakkaat lähimmäiseni, antakaa asian olla. Vauva saa korviketta, mutta ei kuole siihen. Mä lupaan tehdä kaikkeni, että tuo korvikkeen anto jää pahimmaksi asiaksi, mitä olen vauvalleni koskaan tehnyt. Saanhan anteeksi?
Kommentit (52)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 19:16"]
Stressasin ja itkin monesti osastolla kun en saanut poikaa syötettyä. Sairaala, jossa synnytin on todella imetysmyönteinen ja kätilöt vain hokivat tyyliin: "kyllä se imetys vielä onnistuu", "imetä nyt vaan, kyllä se vauva oppii" jne. Olin ihan varma ettei poika saanut tarpeeksi ravintoa, mutta eivät ne kätilöt halunneet lisämaitoa antaa vaan hokivat kuinka täytyy oppia imettämään. Soitin kellosta koko ajan apua imetysasentoon, hoitaja tuli ja lähti heti pois ennen kuin edes näki saako vauva ruokaa. Kuulemma säästösyistä hoitajia ei ole tarpeeksi.
[/quote]
Ihan ohimennen, kun kävelee muutaman metrin siitä imetysmyönteisestä synnytysosastosta keskolaan, saa vähän eri näkökulmaa siihen imetysmyönteisyyteen (eli että äiti jätetään yksin itkemään itkevän vauvan kanssa ja annetaan ymmärtää, että kyllä sitä maitoa vaan tulisit jos et olisi tuollainen heikkoluonteinen reppana). Sinne keskolaan tulee vauvoja, jotka ovat heikossa kunnossa vaikka synnytys olisi mennyt hyvin koska ne vauvareppana eivät ole saaneet ruokaa. Kukaan ei ole tarkistanut, esimerkiksi syöttöpunnituksilla, tuleeko rinnasta maitoa ja meneekö se vauvan vatsaan asti ylipäänsä. On vaan huikattu siinä ohimenneen että hyvin menee, joo, vauvat nyt itkee, vauvat on unisia, vauvat pärjää kyllä olemattomallakin ravintomäärällä, maito nousee kyllä, pitää maltaa odottaa. Ja koko ajan vauvan verensokeri laskee laskemistaan, vauva kuivuu, heikkenee ja kärsii nälän tuomasta kivusta.
On niin paljon lapsia, joilla on oikeasti isoja vaikeuksia, että tuntuu hullulta että vauvaa tahallaan pidetään tilanteessa jossa hän kärsii. Imetys on tärkeää, mutta oishan sillä lapsen terveydellä ja hyvinvoinnillakin kenties jonkinlaista merkitystä.
Imetin lastani 1,5 vuotta ja hänellä oli tosi paha korvatulehduskierre. Ja imetyksenhän muka pitäisi suojella tuollaisilta.
voi että, mä niiiiiiin tiedän tuon!!! kannattaa neuvolassa puhua, mulla niin ihana neuvolantäti sai mut paremmalle mielelle asiasta (mä siis osittais-imetän 5vk vanhaa poikaani, ja siitäkin jo hirvee syyllisyys ku en imetä täysin, eikö ookki typerää) mikä siinä on, että vaikka kuinka toiset sanoo, että älä välitä, niin silti välittää, silti syyllistyy!! se neuvolan akka siis sano, että kun sä annat lempeästi pullosta maitoa, niin se lapsi on saanut rakkautta ja lämpöä mukana, kun taas jos hampaat irvessä imettää, niin se on lapselle paljon pahempaa kun aistii että äiti on pahalla päällä..
Joo, tässä ketjussa on nyt joku sensuuri päällä...:O
Näkyyköhän tämä viesti. ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on nyt 6kk ikäinen vauva ja hän saa korvikemaitoa. Ennen synnytystä ajattelin, että en ota lainkaan stressiä imetyksestä, onnistuu tai ei onnistu. Mutta heti synnytyksen jälkeen tuli vahva tunne, että minähän sitten imetän eikä korvike tule kuuloonkaan. Vauva syntyi imukupin avulla ja oli ensimmäisinä elinpäivinä todella väsynyt, kätilötkään eivät häntä saaneet kunnolla hereille.
Olin todella epävarma imeyksen suhteen eikä sopivaa asentoa edes löytynyt. Maidon nousemiseen meni 3 päivää ja stressasin ensimmäiset päivät, koska luulin ettei sitä nouse ollenkaan. Sitten kun maitoa alkoi nousemaan, poika ei suostunut imemään (ei saanut suulla kunnolla kiinni), vaikka kutsuin jatkuvasti kätilöä apuun sopivan imetysasennon löytämisessä. Kokeiltiin rintakumpia ja vaikka mitä, mutta ei.
Stressasin ja itkin monesti osastolla kun en saanut poikaa syötettyä. Sairaala, jossa synnytin on todella imetysmyönteinen ja kätilöt vain hokivat tyyliin: "kyllä se imetys vielä onnistuu", "imetä nyt vaan, kyllä se vauva oppii" jne. Olin ihan varma ettei poika saanut tarpeeksi ravintoa, mutta eivät ne kätilöt halunneet lisämaitoa antaa vaan hokivat kuinka täytyy oppia imettämään. Soitin kellosta koko ajan apua imetysasentoon, hoitaja tuli ja lähti heti pois ennen kuin edes näki saako vauva ruokaa. Kuulemma säästösyistä hoitajia ei ole tarpeeksi.
Noh, eka kuukausi meni täysi-imetyksellä ja 2-3,5kk ikään osittaisella. Osittain onnistui vain öisin, koska poika sai raivareita päivisin. Harmittaa ja koen syyllisyyttä yhä edelleen kun imetys meni pieleen. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi helpompaa hyväksyä ihmisten imettämättömyys JOS pulloruokkivat ihmiset lakkaisivat tuon väärän tiedon viljelyn. En voi olla tarttumatta siihen jos imetyksestä puhutaan täyttä soopaa koska joku tuore äiti voi sen kuulla ja luulee todeksi ja siksi lakkaa yrittämästä. Näin kävi mulle siis esikoisen aikana ja olen ollut pahoillani siitä jälkeenpäin.
Esimerkiksi: Se maito ei lopu 1-3kk iässä jos se alunperin on riittänyt. Niin ei vaan tapahdu. Monet toki luulee niin tapahtuvan koska siltä se voi tuntua varsinkin jos tuohon soopaan uskoo. Mutta siitäkin on turha syyllistää itseään jos näin kävi koska näin luuli eikä muuta tietoa saanut tuekseen, ne väärän tiedon levittäjät siihen on syypiä.
Joten lopettakaa itse sen selityksen käyttö niin ette aiheuta harmia muille. Sanokaa mieluummin että imetys loppui koska et saanut aikoinaan riittävästi tietoa ja tukea.
Älä murehdi!! Kyllä se vauva korvikkeellakin kasvaa. Minä oon joutunut antaan imetyksen ohella korviketta esikoiselle ja keskimmäiselle. Vasta kolmannen kohdalla on imetys onnistunut niin, ettei ole korviketta tarvinnut antaa. Ja jos jostain syystä tarvisikin niin sitä antaisin. Anna itsellesi vähän armoa ja unohda ne kauhistelijat! Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korvikkeen annosta ei pidä kokea syyllisyyttä tai pahaa oloa!
Ap, ei sinulla ole mitään syytä kantaa syyllisyyttä. Olet paras äiti lapsellesi, vaikket pystyisi imettämään. Oli syy imettämättömyyteen mikä tahansa, se ei kuulu muille ja syyn uteleminen on huonoa käytöstä.
Minä en pystynyt imettämään kumpaakaan lastani, ja ihan terveitä ja normaaleja heistä kasvoi. Yhtään korvatulehdusta ei ole ollut. Kaverini täysimetti kaikkien suositusten mukaan 6kk jne, mutta hänen lapsillaan on paljon allergioita ja toiselle jouduttiin laittamaan putket korviin. Eli ei imetys ole mikään varma keino ongelmia vastaan.
[quote author="Vierailija" time="05.01.2011 klo 21:30"]imetin 3 viikkoa. Sekin osaimetystä. Kun ei onnistu niin ei onnistu, pakko se oli hyväksyä.
[/quote]
Sinänsä joo, imetys boi joskus olla erityisen haastavaa ja hankalaa. Esim. keskosen imetys, sisäänpäin kääntyneet nännit tms. Mutta kolme viikkoa on vielä kovin lyhyt aika. Pari viikkoa menee monella harjoitellessa ja vaikeutuuhan homma, jos lapsi saa koko ajan lisäksi myös pulloa. Oikealla tuella ja neuvoilla tuosta olisi vielä hyvin voinut selvitä!
Ketään ei ole tarkoitus syyllistää, mutta fakta on, että monet jäävät ilman asiallista tukea ja ohjausta. Myös neuvolassa. On erittäin harvinaista, että maitoa ei tule tarpeeksi, mutta moni seikka voi johtaa siihen. Ja onhan se helpoin selitys ulkopuolisille. Ei kenenkään ole pakko imettää, mutta ne, jotka haluavat, heidän kannattaa hakea paljon tietoa imetyksestä ja luottaa omaan maidontuloon!