Pieni kolmasluokkalainen aloittaa huomenna koulun ja pitää pärjätä ip:t yksin. Vinkkejä!!

En jaksa lukea ketjun viestejä, mutta mielestäni tämä homma on tosi raakaa Suomessa. Ei 9-v todellakana ole tarpeeksi vanha pärjätäkseen kaikki iltapäivät yksikseen. Keski-Euroopan joissain maissa olisi rikos jättää tuon ikäinen yksin kotiin. Täällä se on arkipäivää. Täällä Suomessa lasten pitää itsenäistyä ja pärjätä, se on päivän sana. MIksi lapset eivät saa olla lapsia, edes hiukan pidempään? Mutta tämä ei varmaan kauheasti auta ap:ta. Olisiko koululla jotain harrastetoimintaa tai lähistöllä jotain kerhoja, joihin voisi mennä ainakin joinain päivinä, ettei lapsen tarvitsisi olla yksin joka päivä? Toivottavasti keksitte jotain, tsemppiä!

Sano sinä se päättäjille! Yhä useampi perhe elää köyhyydessä, yhä useampi vanhempi käy epätyypillisessä työssä (pätkätyöt, osa-aikainen, työttömyysuhan alla jne). Jos äänestetään sellaisia ihmisiä, jotka ajavat palveluja alas tai tukevat tällaista yhteiskuntarakennetta, ei voi säätää myöskään sellaista lakia "että alle sen ikäisen kotiin jättäminen on rikos". Suomessa valtava rakeentellinen työttömyys ja ihmiset muuttavat useitakin kertoja paikkakuntaa. Ajattelitko, että niitä tukiverkkoja ja auttavia käsiä tipahtaa taivaasta? Ei todellakaan!! Yhä useampi perhe väsyy ja lapset otetaan huostaan kallilla rahalla.

Turha täällä on puhua...

kas kummaa kun olen ymmärtänyt nuo ohjeet luoda turvaverkkoja ihan eri tavalla. esim sllä tavalla että sinä tarjoat ensin apua sille lapsiperheelle, jossa yksi pieni lapsi. eli ehdotat esim. vaihtokauppaa, että sinä hoidat joskus heidän lasta, esim. kaupassakäyntien ajan viikonloppuna, ja sitten teidä poika voisi joskus koulun jälkeen vastavuoroisesti käydä heillä.

toisekseen jos olette molemmat töissä ja vain yksi lapsi, on sinulla myös varmasti esim. varaa tarjota maksua jollekin kotiäidille. ei kai kukaan vain oleta että tukiverkkoja luodaan niin että vain sinä saat? ja kaikki muut antavat?

ja rehellisyyden nimissä, sinun kaltaisesi ihmisen pojasta äiteineen pysyisin kyllä todella kaukana.

täh. et itsekään hoida lastasi niin miksi naapurin pitisi? kukahan tässä on itsekäs kusipää?

Ja samaa mieltä erään kirjoittajan kanssa: ihmiset ovat omaan napaansa tuijottavia itsekkäitä kusipäitä. Koululaisten kesälomien ajaksi aina täällä tarjotaan pelastajaksi naapuria, hehheh. Oma naapuri on itsekäs pariskunta pienen lapsen kanssa, mitään apua ei voi kysyä. En nyt ala erittelemään taustoja...mutta muut ovat iäkkäitä vanhuksia. Mulla ekaluokkalainen, jouluna 7-v täyttänyt poika joutui virumaan yksin aamut (mentiin molemmat seitsemäksi ja pätkätyöläisiä..työnluonne sellainen, ettei voinut olla aamuja poissa = aamut tärkeimmät) Poika valitettavasti joutui opettelemaan ja sydän vuosi verta. Pidimme molemmat kännyköitä taskuissamme ja soittelimme aamulla lapselle. Poika oli stressaantunut ja heräsi usein jo kuudelta, vaikka oli yhdekseään, kymmeneen meno. Ei osannut kelloa, mutta soitettiin, että nyt on kouluunmenoaika. Vaatteet olivat valmiina ja leipiä jääkaapissa. Oppi laittamaan oven lukkoon ja avaimet mukaan. Onneksi on kännykät!

Joka kevät, kesä ja koulujen alkaessa täällä on näitä keskustelun avauksia, miten alaluokkalainen pärjää. 90 vastauksista on sitä, että naapuri aina auttaa, ja jos ei auta, ap:ssa on vika! Että aina turvauduttava naapuriin! Ja lisäksi voivotellaan sitä, miten erehtyi tekemään lapsia ilman turvaverkkoja! Jos isovanhempia ei ole, eivät auta, ovat työelämässä tai asuvat kaukana, niin oma vika! Ja että turvaverkot pitää luoda ennen lastenhankkimista tai viimeistään ennen kouluikää eli siis sysätä kavereille ja naapureille. Eli mene vaikka suohautaan sinä.

kerron oman kokemukseni samanikaisesta. Hanelle oli jarjestetty iltapaivapaikka luokkatoverin kotona, takapihat vinosti vastakkain.

Piti meille vanhemmille puhuttelun ennen koulun alkua ja vakuutti olevansa paljon onnellisempi yksin kotona kuin jonkun muun nurkissa.

Soitti aina minulle toihin kun oli tullut kotiin. Oli kuulema ihanaa kun oli talon valtijatar ja sai soittaa musiikkia niin kovaa kuin sielu sieti.

Tama oli ennen kannykka-aikaa, lankapuhelimet oli sentaan jo keksitty.

Kaikki meni hyvin , mitaan pahaa ei koskaan sattunut.

Onko lähellä ketään kotiäitiä kenellä olisi samanikäistä seuraa. Voisi viettää siellä iltapäivät.

Just toisessa ketjussa nämä hyväsydämiset kotiäidit teilasivat ivallisesti nämä "yksin pärjäävät" jotka sitten notkuvat heidän autuaiden laupeiden äitihahmojen nurkissa ja syövät heidän muronsa!

jos joku syöttäisi ja huolehtisi heidän kakaransa ilmaiseksi.

koko yöksi,

kun äiti lähtee synnyttämään ja isi haluaa tulla viereen pitämään kädestä

En jaksa lukea ketjun viestejä, mutta mielestäni tämä homma on tosi raakaa Suomessa. Ei 9-v todellakana ole tarpeeksi vanha pärjätäkseen kaikki iltapäivät yksikseen. Keski-Euroopan joissain maissa olisi rikos jättää tuon ikäinen yksin kotiin. Täällä se on arkipäivää. Täällä Suomessa lasten pitää itsenäistyä ja pärjätä, se on päivän sana. MIksi lapset eivät saa olla lapsia, edes hiukan pidempään? Mutta tämä ei varmaan kauheasti auta ap:ta. Olisiko koululla jotain harrastetoimintaa tai lähistöllä jotain kerhoja, joihin voisi mennä ainakin joinain päivinä, ettei lapsen tarvitsisi olla yksin joka päivä? Toivottavasti keksitte jotain, tsemppiä!

että ihmeen nopeasti ne oppii huolehtimaan sen avaimen, kännykän yms. Meillä taisi pari kertaa jäädä avain ja känny aamulla kotiin, eli lapsi odotteli pihalla sitten ensimmäistä kotiin palaajaa, oli ihan rauhallisena pysynyt. Tämä on sellainen koheltaja, että oli todellakin pakko kehua, että tajus pysyä pihalla, ettei lähtenyt minnekään etsimään kavereita tms.

kesän aikana nyt 3 lk:lle menevä tyttö kasvoi niin että äiti ei pysynyt perässä :)

Kaksi kertaa hän oli päivän yksin kotona, täysin omasta tahdostaan. Toisella kertaa isoveli oli "kotona", käytännössä kuitenkin menossa koko ajan.

Ruoat olivat mikrovalmiita, vain lämmittämistä vailla. Puhelin piti olla koko ajan mukana jos kävi esim. kaverilla. Päivät sujuivat todella hienosti, vaikka olin itse todella epäileväinen. Mutta koska hän oli todella voimakkaasti vastaan jopa mummulaan menoa, totesin että en sitten väkisinkään häntä sinne vie.



Vanhimman kohdalla aikanaan hän ekan luokan syksyn kävi iltapäiväkerhossa, sen jälkeen ilmoitti että hän ei mene enää, vaan tulee koulusta kotiin. Mitään ongelmia ei hänenkään kanssaan koskaan ollut.



Ja keskimmäinen, poika, on taas ollut sellainen sähläri että hän oli tiukasti vielä kakkosluokankin ajan iltapäiväkerhossa...



Lapset on erilaisia, ja uskon että jokainen äiti kyllä tuntee omansa ja tietää mikä kenellekin sopii. Ja yllättävästi ne lapset vaan kasvaa ja osaavat ja pärjäävät. Monesti se on vain siitä kiinni että me vanhemmat emme uskalla luottaa / uskoa että näin on.

On melkolailla ajattelematonta käyttää kaikista työssäkäyvistä naisista termiä uraäiti! Kaikki eivät tienaa viittä tonnia kuussa, melkolailla moni ei tienaa edes kahtatonnia. 1100 euroa ansaitseva kaupan kassa tai ISS siivojaa 800 euron palkallaan tokkopa on uraäiti...



Me molemmat sairastuimme miehen kanssa vaikeasti. Yritämme pärjätä jotakuinkin keskenämme lasten kanssa. En viitsi apuja pyydellä, koska minulla ei ole mahdollisuutta antaa vastapalvelusta.



Eli tokkopa oletkaan tekemisissä kanssani.

Ihan taatusti jossain, kilometrin säteellä on joku vanhempi henkilö tai kotiäiti.



En tarkoita hoitoavuksi vaan vara-avaimen säilytyspaikaksi.

Meillä vara-avain on kahdellakin naapurilla ja joskus sitä on tarvittu. Ei tuu hätä jos se avain unohtuu...



Ja kai lapsella on koulukavereita? vaikkei ihan joka päiväksi niin välillä vuorottaista kyläilyä.

kesän aikana nyt 3 lk:lle menevä tyttö kasvoi niin että äiti ei pysynyt perässä :) Kaksi kertaa hän oli päivän yksin kotona, täysin omasta tahdostaan. Toisella kertaa isoveli oli "kotona", käytännössä kuitenkin menossa koko ajan. Ruoat olivat mikrovalmiita, vain lämmittämistä vailla. Puhelin piti olla koko ajan mukana jos kävi esim. kaverilla. Päivät sujuivat todella hienosti, vaikka olin itse todella epäileväinen. Mutta koska hän oli todella voimakkaasti vastaan jopa mummulaan menoa, totesin että en sitten väkisinkään häntä sinne vie. Vanhimman kohdalla aikanaan hän ekan luokan syksyn kävi iltapäiväkerhossa, sen jälkeen ilmoitti että hän ei mene enää, vaan tulee koulusta kotiin. Mitään ongelmia ei hänenkään kanssaan koskaan ollut. Ja keskimmäinen, poika, on taas ollut sellainen sähläri että hän oli tiukasti vielä kakkosluokankin ajan iltapäiväkerhossa... Lapset on erilaisia, ja uskon että jokainen äiti kyllä tuntee omansa ja tietää mikä kenellekin sopii. Ja yllättävästi ne lapset vaan kasvaa ja osaavat ja pärjäävät. Monesti se on vain siitä kiinni että me vanhemmat emme uskalla luottaa / uskoa että näin on.

monen kohdalla, mutta lain turvin pitäisi kattaa kaikkien lasten/perheiden tarpeet.

Se olet sinä joka aikuisena päätät ei lapsi. Sinulla on myöskin vastuu kaikesta siitä mikä lastasi koskee. Voit antaa vastuuta lapselle, päävastuu on kuitenkin sinun. Jos jotakin sattuu, voit vain syyttää itseäsi tai järjestelmää jossa ei vaihtoehtoja ole. Lapsi on aina viaton.

Terolle sanoisin että internetti on vielä nuori ja tutkimuksia sen vaikutuksesta lapsen kehittyviin aivoihin ei ole voitu vielä osoittaa.

Tutkijat ovat kuitenkin huolissaan koska lapsi/koululainen istuu yksin tietokoneen ääressä tuntikausia. Hän katselee, ruutua, puhuuu puhelimeen, tekee läksyjä, kirjoittaa meilejä kavereille, joita voi olla kymmeniä yhtäaikaa linjoilla, katsoo tv:tä kaikkea tätä yhtäaikaa.

Lapset jätetään yksin hyvin nuorina kännykkään turvaten. Lasten yksinäisyys ja todellisten sosiaalisten kontaktien puuttuminen huolestuttaa tutkijoita. Tulevaisuuden ihmiset eivät yksinkertaisesti osaa normaaleja sosiaalisia koodeja. Aivot eivät reagoi normaaliin stimuliin esim. puheeseen...

Jälkiviisaus on aina parasta viisautta, mutta jos lapsi on aloittamassa kolmatta ja ei ole ollut pidempiä hetkiä kotona, niin olisi ehkä voinut harjoitella sitä aikaisemmin? Mutta turhapa sitä on enää miettiä. Nyt on elettävä sillä mitä on.



Tee lapselle ohjelista iltapäivän kulusta jääkaapin oveen. Lapsihan on jo iso ja osaa lukea. Kirjoita siihen selkeät ohjeet, jotta tietää mitä tehdä.



Tyyliin



1) kun tulet kotiin, niin riisu vaatteesi ja pistä naulakkoon



2) pese kätesi



3) laita tekstiviesti äidille, että olet tullut kotiin



4) syö välipala (tämä kannattaa olla vaikka aina samanvärisessä rasiassa, jotta löytyy helposti jääkaapista)



5) tee läksyt



5) piirrä, lue, leiki pelaa



jne.



Selitä lapselle, että mitkä on teidän perheen säännöt. Saako mennä ulos? Saako avata oven, jos ovikelloa soitetaan? Mitä tehdä, jos kotona syttyy tulipalo? Mitä jos koulumatkalla tapahtuu jotain ikävää? Mitä silloin pitää tehdä? Mitä jos ulkona tapahtuu jotain ikävää?



Netissä on ainakin aikaisemmin ollut hirvittävän hyvä ohje itsekseen oleville lapsille. Me käytiin sitä läpi, kun poika jäi itsekseen. Nyt en löytänyt sitä, mutta oli minusta Kissanmaan koulun juttu se.

Hae säännöllisesti kirjastosta lapselle luettavaa tai tilaa lehtiä. Esim. Pupu Tupunia, Rasmus-nalleja yms. Ei haittaa vaikka olisivat vähän ikätasoaan pienemmälle tarkoitettuja, siis sopivan helppoja ja hyväntuulisia. Niihin on helpompi tarttua. Aikuinenkin työpäivän jälkeen ennemmin lukee usein kevyttä lehteä kuin romaaninjärkälettä. Pidä luettavaa aina saatavilla. Kirjan maailmaan voi upota, jos pelottaa. Tuleeko teille Aku Ankka.



Kerro, että yksin ollessa kuuloaisti terästäytyy ja aikuinenkin kuulee kotona helpommin rasahduksia. Niitä ei tarvitse pelätä.

Jälkiviisaus on aina parasta viisautta, mutta jos lapsi on aloittamassa kolmatta ja ei ole ollut pidempiä hetkiä kotona, niin olisi ehkä voinut harjoitella sitä aikaisemmin? Mutta turhapa sitä on enää miettiä. Nyt on elettävä sillä mitä on. Tee lapselle ohjelista iltapäivän kulusta jääkaapin oveen. Lapsihan on jo iso ja osaa lukea. Kirjoita siihen selkeät ohjeet, jotta tietää mitä tehdä. Tyyliin 1) kun tulet kotiin, niin riisu vaatteesi ja pistä naulakkoon 2) pese kätesi 3) laita tekstiviesti äidille, että olet tullut kotiin 4) syö välipala (tämä kannattaa olla vaikka aina samanvärisessä rasiassa, jotta löytyy helposti jääkaapista) 5) tee läksyt 5) piirrä, lue, leiki pelaa jne. Selitä lapselle, että mitkä on teidän perheen säännöt. Saako mennä ulos? Saako avata oven, jos ovikelloa soitetaan? Mitä tehdä, jos kotona syttyy tulipalo? Mitä jos koulumatkalla tapahtuu jotain ikävää? Mitä silloin pitää tehdä? Mitä jos ulkona tapahtuu jotain ikävää? Netissä on ainakin aikaisemmin ollut hirvittävän hyvä ohje itsekseen oleville lapsille. Me käytiin sitä läpi, kun poika jäi itsekseen. Nyt en löytänyt sitä, mutta oli minusta Kissanmaan koulun juttu se.

Tämä on hyvää harjoitusta yksin elämiseen.

Muistan kun olin pienenä alakoululaisena kesälomalla päivisin yksin kotona kun vanhemmat oli töissä, mulla oli juuri tuollainen aikataulu jota noudatin :))

Se on vähän niin kuin sota-aikana, että hätä keinot keksii. Lasten on selviydyttävä vuosia yksin lappusia lukien. Eipä ihme että huoneen ovi pamautetaan nenän eessä kiinni ja toivotetaan mamma v*****n.





Veikkaisin ongelmaisten määrän kasvua.

Kolemasluokkalainen ei pärjää yksin? Haloo! tää on provo! Eihän tuo ole normaalia.



Itsekin aikanaan ajelin bussilla 5km päähän kaupunkiin kouluun ja sama ip, yksin olin kotona alusta alkaen iltapäivät - eväät valmiina ja sen jälkeen läksyt. Ei pitäis tosiaankaan olla niin vaikeaa, jos lapsi on ihan normaali.

Se on vähän niin kuin sota-aikana, että hätä keinot keksii. Lasten on selviydyttävä vuosia yksin lappusia lukien. Eipä ihme että huoneen ovi pamautetaan nenän eessä kiinni ja toivotetaan mamma v*****n. Veikkaisin ongelmaisten määrän kasvua.

nerokkaita ideoita, kun päätit tulla pätemään!

Joku pienituloinen pystyykin varmaan hoitajia kotiin palkkaamaan. Viime lamassa lapsiperheiden etuja, tukia ja palveluita leikattiin paljon. Nytkään kaikki ekaluokkalaisetkaan eivät saa ip-paikkaa. Kunnallista kodinhoitajaa ei saa jne.

Sitten Katainen ja Sailas kiljuvat, miten kaikkien täytyy kortensa kantaa ja työtätyötä ja työtä tehtävä.

Onko lähellä ketään kotiäitiä kenellä olisi samanikäistä seuraa. Voisi viettää siellä iltapäivät.

Just toisessa ketjussa nämä hyväsydämiset kotiäidit teilasivat ivallisesti nämä "yksin pärjäävät" jotka sitten notkuvat heidän autuaiden laupeiden äitihahmojen nurkissa ja syövät heidän muronsa!

jos joku syöttäisi ja huolehtisi heidän kakaransa ilmaiseksi.

Just kävin kotona lounastauolla ja siellä oli naapurin tyttö. Ottivat ekan koulupäivän jälkeen välipalaa. Meni litra jugurttia ja muutama leipä että hupsista vaan. Mutta kun seuraavan kerran oma lapseni soittaa ja kysyy voiko mennä xx:lle voin hyvillä mielin suostua. Vastavuoroisestihan tän pitäisi toimia.

Mutta kun nämä mykät itkivät siellä ketjussa että naapurin Jessika syö meidän murot ja viilikset eikä sen vanhemmat tiedä että se on meillä. Ottaa puhelimen käteen ja soittaa tai heittää ne kaverit ulos - kyllä niistä pääsee ihan varmasti sillä eroon muutamassa viikossa. Sit saa olla ihan oman perheensä kesken issekseen ja ihmetellä kun meidän Jukka-Pekka surffailee lukioikäisenä pomminrakennussivuilla kun ei sillä oikeen oo kavereita.

kesän aikana nyt 3 lk:lle menevä tyttö kasvoi niin että äiti ei pysynyt perässä :) Kaksi kertaa hän oli päivän yksin kotona, täysin omasta tahdostaan. Toisella kertaa isoveli oli "kotona", käytännössä kuitenkin menossa koko ajan. Ruoat olivat mikrovalmiita, vain lämmittämistä vailla. Puhelin piti olla koko ajan mukana jos kävi esim. kaverilla. Päivät sujuivat todella hienosti, vaikka olin itse todella epäileväinen. Mutta koska hän oli todella voimakkaasti vastaan jopa mummulaan menoa, totesin että en sitten väkisinkään häntä sinne vie. Vanhimman kohdalla aikanaan hän ekan luokan syksyn kävi iltapäiväkerhossa, sen jälkeen ilmoitti että hän ei mene enää, vaan tulee koulusta kotiin. Mitään ongelmia ei hänenkään kanssaan koskaan ollut. Ja keskimmäinen, poika, on taas ollut sellainen sähläri että hän oli tiukasti vielä kakkosluokankin ajan iltapäiväkerhossa... Lapset on erilaisia, ja uskon että jokainen äiti kyllä tuntee omansa ja tietää mikä kenellekin sopii. Ja yllättävästi ne lapset vaan kasvaa ja osaavat ja pärjäävät. Monesti se on vain siitä kiinni että me vanhemmat emme uskalla luottaa / uskoa että näin on.

monen kohdalla, mutta lain turvin pitäisi kattaa kaikkien lasten/perheiden tarpeet. Se olet sinä joka aikuisena päätät ei lapsi. Sinulla on myöskin vastuu kaikesta siitä mikä lastasi koskee. Voit antaa vastuuta lapselle, päävastuu on kuitenkin sinun. Jos jotakin sattuu, voit vain syyttää itseäsi tai järjestelmää jossa ei vaihtoehtoja ole. Lapsi on aina viaton. Terolle sanoisin että internetti on vielä nuori ja tutkimuksia sen vaikutuksesta lapsen kehittyviin aivoihin ei ole voitu vielä osoittaa. Tutkijat ovat kuitenkin huolissaan koska lapsi/koululainen istuu yksin tietokoneen ääressä tuntikausia. Hän katselee, ruutua, puhuuu puhelimeen, tekee läksyjä, kirjoittaa meilejä kavereille, joita voi olla kymmeniä yhtäaikaa linjoilla, katsoo tv:tä kaikkea tätä yhtäaikaa. Lapset jätetään yksin hyvin nuorina kännykkään turvaten. Lasten yksinäisyys ja todellisten sosiaalisten kontaktien puuttuminen huolestuttaa tutkijoita. Tulevaisuuden ihmiset eivät yksinkertaisesti osaa normaaleja sosiaalisia koodeja. Aivot eivät reagoi normaaliin stimuliin esim. puheeseen...

Tottakai minulla on vastuu lapsestani, ja jos jotain olisi tapahtunut niin itsesyytökset olisivat olleet kovat. Jossain vaiheessa he kuitenkin yhä enemmän itsenäistyvät, toiset ennemmin ja toiset myöhemmin. Vaikka olen kotona se ei suojele lasta vahingoilta.

Väitän kuitenkin edelleen että tunnen lapseni, ja siksi olen uskaltanut nämä ratkaisut tehdä. Ja kuten kerroin, yhden lapsen kohdalla yksin jääminen tässä iässä ei olisi tullut kysymykseen lainkaan.

Meillä ei nuorimmalla ole päivisin tietokonetta käytössä lainkaan, telkkaria hän ei kovin usein viitsi katsella. Tämä nuorin(kin) lapseni on hyvin sosiaalinen, ja jos kotona tulee aika pitkäksi, hän voi luvan kysyttyään lähteä jollekin kaverille. Kunhan on välipala syöty ja läksyt tehty. Ja kotiin tullaan klo 16, koska silloin on ruoka-aika.

Meillä tämä toimii, mutta ei varmasti kaikilla. Ja meillä on vielä se onnellinen tilanne että naapurissa on samalla luokalla oleva tyttö, ja naapuriapu toimii loistavasti, puolin ja toisin.

Kolemasluokkalainen ei pärjää yksin? Haloo! tää on provo! Eihän tuo ole normaalia. Itsekin aikanaan ajelin bussilla 5km päähän kaupunkiin kouluun ja sama ip, yksin olin kotona alusta alkaen iltapäivät - eväät valmiina ja sen jälkeen läksyt. Ei pitäis tosiaankaan olla niin vaikeaa, jos lapsi on ihan normaali.

on jossakin toisessa maassa epänormaalia.

Jos kotona ei ole muita sisaruksia niin kyllä monet kaipaavat kotiin aikuista "millon sä äiti tuut"

Tässä yhteiskunnassa lapset ovat liikaa yksin. Eihän aikuisetkaan pärjää aina yksin. Tarvitaan toista aikuista kaveriksi. Lapselta odotetaan paljon "se on iso ja reipas" Kyse ei kuitenkaan ole siitä. On kyse siitä mitä lapsi tuntee ja kokee. Hän kaipaa että joku tulisi mahdollisimman pian kaikista järjestelyistä huolimatta.

Suomi on ottanut paljon esimerkkiä muista pohjoismaista, mutta paljon on vielä opittavaa.

Usein vanhemmat luovuttavat ja väsyvät kun vaihtoehtoja ei ole. Ei enää välitetä mennään omilla kun on pakko. Se lasku maksetaan sitten myöhemmin huikeina mielentervysongelmaisten lisääntymisenä. Luvut masennuslääkkeiden käyttäjien piirissä on jo huimassa nousussa erikoisesti nuorten aikuisten keskuudessa.

Lapsi saattaa haluta olla yksin, mutta sen ei tarvitse meriktä sitä, että se olisi lapsen parhaaksi.