Lue keskustelun säännöt.
Oltiin tänään tutustumassa päiväkotiin : (
10.08.2010 |
Mentiin 2v. lapsen kanssa ulkoiluaikaan päiväkodille, ja voi kun kun tuli paha mieli : ( Monet pienet huusivat, tädit lohduttivat minkä kerkesivät mutta eihän ne sylit kaikille riittäneet. Mitenköhän oman lapsen käy kun torstaina jää ekaa kertaa yksin : (
Kommentit (39)
Mielenkiintoisen mallin antaa elämästä ja asioiden hoidosta lapsellekin se, että ensin ollaan menossa päiväkotiin ja sitten ei mennäkään. Vähän niinkuin että asiat, jotka eivät heti tunnukaan niin kivoilta, voikin perua. Ihme lusmuilijoita tuolla tavoin kasvaa, mutta taitaa olla muutenkin sukurasite niissä perheissä, joissa äidit vuosikausia kotona, kun eivät töihinkään viitsi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meidän 2v. ainakaan käy vessassa... Ei yksin, kun ei oikeen suostu potalle munkaan kanssa. Eikä se kyllä osais kertoa päivästäänkään. Meidän kaksi vuotias puhuu jo aika paljon sanoja, mutta ei muodosta vielä lauseita, ei edes kaksi sanaisia. Kävelemään poika oppi jo alle 1v. mutta puheen kehitys on alkanut vasta nyt, kun poika täytti 2.
Ymmärrän äitejä, jotka joutuvat viemään lapsensa hoitoon aikaisin. Itsekkin jouduin viemään esikoisen jo 1v4kk, mutta perhepäivähoitajalle.
Nyt kotona kanssani on tyttö kohta 3v10kk ja poika 2v2kk. Me viihdytään kotona! :)
Niin, kai tässäkin eroja.. meillä kaikki olleet 2-vuotispäivänään täysin vaipattomia ja puhuneet pitkiä lauseita, joten päiväkotiin menokin tuntui tuossa iässä sopivalta. Iltaisin aina juteltiin päivän tapahtumat läpi jne.
2
Ei sitä kannata säikähtää, samahan se on joka paikassa, jos lapsen vie vieraalle hoitoon.
2-vuotiaan kanssa ei vielä "voi jutella päivän tapahtumia läpi" ja vaipattomiakin varsin moni (varsinkin poika) on vasta 2.5 vuoden tienoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, kai tässäkin eroja.. meillä kaikki olleet 2-vuotispäivänään täysin vaipattomia ja puhuneet pitkiä lauseita, joten päiväkotiin menokin tuntui tuossa iässä sopivalta. Iltaisin aina juteltiin päivän tapahtumat läpi jne.
2
Ei meidänkään poika 2v iässä vielä "iso" ollut. Syli oli aina tärkeä ja huomio. Vaipoissa kulki ja ei puhunut.
Ymmärräthän että lapsia on erilaisia :)
Nelonen ymmärtää,että lapsia on erilaisia ja onneks meitä aikuisiakin. Kotona meillä kolme poikaa ja pitänee kai kehua, että meilläkin keskimmäinen oli päiväkuiva jo 1v9kk iässä, mahtavaa ! Hyvä minä ! No esikoinen oli jo valitettavasti peräti 2½ vee kun jätti vaipat, mutta hei, oli heti myös "yökuiva." Mitenkähän me saatais tää kuopus kuivaksi viikossa kun on sitten se kaksivuotispäivä ens viikolla ;-)
Ja tää oli todellakin vaan huumoria, vitsi siis sillekin äidille, jolla on kaikki olleet kuivia kaksvuotispäivänä ja rupattelevat päivän tapahtumista illan tullen....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi aloitti hoidon kesäkuussa pph:lla. Eka käytiin muutamana päivänä tutustumassa ja täti tuli jopa meillekin kylään! Mielelläni jätin lapsen, kun työt alkoi.
Ekat 3pv meni ihan ilman itkuja, mutta sitten lapsi tajusi että tätä tämä on nyt 5pv/vko. ja kovat eroitkut alkoi. Itku loppui heti, kun lähdin eikä lapsi nähnyt minua. Iltaisin lapsi oli kiukkuinen, tosi nälkäinen (mietin että saiko hoidossa tarpeeksi syötävää) ja väsy.
Tuli siirto kk ajaksi päiväkotiin varahoitoon, lapsi itki ja raivosi ihan kunnolla aina kun hänet vei sinne. Päiväkodissa hän sai silti aina syliä kun tarvitsii. :) Kova nälkäkään ei ollut heti hoidosta tultaessa, eikä väsymystä tai kiukkuisuutta.
Sitten lapsi alkoi sairastella ja minun täytyi olla paljon töistä pois. Pomo alkoi uhkailemaan ja sanoi etten voi olla töistä pois, vaan lapsi vaikka naapurin tuntemattomalle tädille ja minä töihin. Työnteko tehtiin tedella hankalaksi, ei taukoja, ei apua, ylityöPAKKO. Raivostuin ja otin lopputilin. Nyt olen ylpeä, alle kaksivuotiaan kotiäiti!
Että aina ei voi tietää kauanko lapsi hoitoa tarvitsee ja minulle on tärkeänpää olla lapsen kanssa kotona, kuin tehdä töitä "paskafirmassa".
Ei pystynytkään jättämään lasta 2,5 v. sinne yksin, jäi sit vielä yhdeksi aamupäiväksi lapsen kanssa tutustumaan ja iltapäivällä vasta meni töihin :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi aloitti hoidon kesäkuussa pph:lla. Eka käytiin muutamana päivänä tutustumassa ja täti tuli jopa meillekin kylään! Mielelläni jätin lapsen, kun työt alkoi.
Ekat 3pv meni ihan ilman itkuja, mutta sitten lapsi tajusi että tätä tämä on nyt 5pv/vko. ja kovat eroitkut alkoi. Itku loppui heti, kun lähdin eikä lapsi nähnyt minua. Iltaisin lapsi oli kiukkuinen, tosi nälkäinen (mietin että saiko hoidossa tarpeeksi syötävää) ja väsy.
Tuli siirto kk ajaksi päiväkotiin varahoitoon, lapsi itki ja raivosi ihan kunnolla aina kun hänet vei sinne. Päiväkodissa hän sai silti aina syliä kun tarvitsii. :) Kova nälkäkään ei ollut heti hoidosta tultaessa, eikä väsymystä tai kiukkuisuutta.
Sitten lapsi alkoi sairastella ja minun täytyi olla paljon töistä pois. Pomo alkoi uhkailemaan ja sanoi etten voi olla töistä pois, vaan lapsi vaikka naapurin tuntemattomalle tädille ja minä töihin. Työnteko tehtiin tedella hankalaksi, ei taukoja, ei apua, ylityöPAKKO. Raivostuin ja otin lopputilin. Nyt olen ylpeä, alle kaksivuotiaan kotiäiti!
Että aina ei voi tietää kauanko lapsi hoitoa tarvitsee ja minulle on tärkeänpää olla lapsen kanssa kotona, kuin tehdä töitä "paskafirmassa".
Niin, kai tässäkin eroja.. meillä kaikki olleet 2-vuotispäivänään täysin vaipattomia ja puhuneet pitkiä lauseita, joten päiväkotiin menokin tuntui tuossa iässä sopivalta. Iltaisin aina juteltiin päivän tapahtumat läpi jne.
2
meillä on TODELLA "sanavalmis" 2-vuotias tyttö. On puhunut piktiä lauseita jo kohta vuoden ja tasan tarkkaan osaa nimetä aivan kaikki vastaantulevat asiat/esineet/henkilöt yms, MUTTA siltikään hän ei voi keskutella päivän tapahtumista KUIN SELLAISEN KANSSA, joka on ne tapahtumat elänyt hänen kanssaan!! Saa sinulla melkoinen "runeberi", että ossa 2-vuotiaana kertoa päivän tapahtumat niin kuin ne TODELLISUUDESSA ovat olleet!! En usko että siihen kykenee yksikään 2-vuotias, anteeksi vaan!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen olen pannut merkille, että ikä yksin ei määrää. Meidän taaperon ryhmässä on eräs 2-vuotias, joka itkee koko ajan ja pienempiä, jotka eivät itke.
En epäile, etteikö lapset muksisi toisiaan, mutta kyllä he myös paijaavat ja lohduttavat. Ihan pienetkin osaavat niin tehdä.
Olen nyt muutamana päivänä seurannut ikkunan läpi eteisestä touhuja niin, ettei oma taapero huomaa ja ihan iloisena siellä kaikki leikkivät ja touhuavat.
Jos pieni on hoitoon vietävä, niin tärkeintä lienee, etteivät hoitopäivät veny kamalan pitkiksi ja että on runsaasti lepopäiviä.
ja tosi hyvin meni. Tammikuussa aloittaessa ei juuri ollut muita uusia lapsia, joten hoitajat ehti hyvin huomioida yhden tai kaksi uutta ryhmän lasta.
Harjoittelemassa kävimme joulun alla. Kaikki sujui hyvin, vaikka lapsi alkoi puhumaan enemmän vasta keväällä, ja oli vaipoissa. Mutta poika onkin rauhallinen, iloinen ja luottavainen lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksikään ei ole enää vaipoissa. Pienintä käytän vessassa, mutta muut käyvät itse. Kakkapyllyn käyn kyllä pyyhkimässä, mutta muuten lapset ovat vessassa omatoimisia. Mulla ei ole koskaan yksikään oma tai hoitolapsi ollut enää 2,5-vuotiaana vaipoissa. Ainoastaan pienin ei vielä puhu lauseita, mutta muut osaavat varmasti selittää päivän tapahtumat.
Yksikään ei ole enää vaipoissa. Pienintä käytän vessassa, mutta muut käyvät itse. Kakkapyllyn käyn kyllä pyyhkimässä, mutta muuten lapset ovat vessassa omatoimisia. Mulla ei ole koskaan yksikään oma tai hoitolapsi ollut enää 2,5-vuotiaana vaipoissa. Ainoastaan pienin ei vielä puhu lauseita, mutta muut osaavat varmasti selittää päivän tapahtumat.
"Vireille", siis sellaisille, jotka eivät ole olleet paikalla ei 2-vuotias osaa vielä kertoa päivän tapahtumia OIKEIN! Toki jos se paikalla ollut selventää, että mitä lapsi milläkin tarkoittaa niin se onnistuu, mutta ei lapsen kertoessa yksin päivästään kotona illalla vanhemmille!
Yksikään ei ole enää vaipoissa. Pienintä käytän vessassa, mutta muut käyvät itse. Kakkapyllyn käyn kyllä pyyhkimässä, mutta muuten lapset ovat vessassa omatoimisia. Mulla ei ole koskaan yksikään oma tai hoitolapsi ollut enää 2,5-vuotiaana vaipoissa. Ainoastaan pienin ei vielä puhu lauseita, mutta muut osaavat varmasti selittää päivän tapahtumat.
"Vireille", siis sellaisille, jotka eivät ole olleet paikalla ei 2-vuotias osaa vielä kertoa päivän tapahtumia OIKEIN! Toki jos se paikalla ollut selventää, että mitä lapsi milläkin tarkoittaa niin se onnistuu, mutta ei lapsen kertoessa yksin päivästään kotona illalla vanhemmille!
Lapset kuulemma kertovat kotonaan, mitä ovat syöneet, mitä tehneet (askarrelleet, liimailleet, maalanneet, potkineet palloa, syöttäneet sorsia), mitä jollekin toiselle lapselle on sattunut (esim. kaatunut ja tullut vaikka verta nenästä - tällaistakin voi sattua). Ja tämän kaiken he ovat osanneet kertoa ilman minun paikalla oloa. On se vaikea käsittää, että tuo onnistuu moneltakin 2-vuotiaalta.
Minulla oli vain 2 vaihtoehtoa:
Joko eroan lapsen isästä tai laitan lapsen hoitoon.
Sydäntä raastaa, mutta jompikumpi oli valittava.
Mielenkiintoisen mallin antaa elämästä ja asioiden hoidosta lapsellekin se, että ensin ollaan menossa päiväkotiin ja sitten ei mennäkään. Vähän niinkuin että asiat, jotka eivät heti tunnukaan niin kivoilta, voikin perua. Ihme lusmuilijoita tuolla tavoin kasvaa, mutta taitaa olla muutenkin sukurasite niissä perheissä, joissa äidit vuosikausia kotona, kun eivät töihinkään viitsi..
yli kaksivuotiaana. Huusihan se mutta huuto loppui kun olin lahtenyt, kuuntelin aikani seinan takana.
Miten nama aidit toimivat kun pitaa tehda vaikka haavan puhdistus ja ompelu ja lapsi huutaa viimeista paivaa?
Ei niita lapsia voi silkkipussissa pitaa, maailma tulee vastaan ja pitaa olla valmis parjaamaan.
Kuopus täyttää viikon päästä kaks ja ei käy ite vessassa, käyttää housuvaippoja, eikä todellakaan osaa kertoa vielä mitään, juuri harjoittelee kahden sanan lauseita. Kävellä, juosta ja kiivetä kyllä osaa, suukotella ja rakastaa...niin ja sanoa muutamia sanoja, sekä käy potalla tai pöntöllä ja tekee tarpeensa sinne, jos viedään. terv.4.