Oltiin tänään tutustumassa päiväkotiin : (
Mentiin 2v. lapsen kanssa ulkoiluaikaan päiväkodille, ja voi kun kun tuli paha mieli : ( Monet pienet huusivat, tädit lohduttivat minkä kerkesivät mutta eihän ne sylit kaikille riittäneet. Mitenköhän oman lapsen käy kun torstaina jää ekaa kertaa yksin : (
Kommentit (39)
kun olen ollut siellä töissä, tiedän viiimesen hyviv pidetään . huolta lapsista
Meidän 10kk tyttö aloittaa 1.9. tarhassa :-( Minulla oli vain 2 vaihtoehtoa:
Joko eroan lapsen isästä tai laitan lapsen hoitoon.
Sydäntä raastaa, mutta jompikumpi oli valittava.
Tarkoitan siis ero miehestä tai lapsen hoitopaikka...??
Tutustumassa käytiin ja sen jälkeen päätin, että lastani en tarhaan laita. Vuosi odotettiin ja saatiin maailman paras perhepäivähoitaja.
Olen itse ollut kiertävänä päiväkodeissa muutamia vuosia ja harvaan niistä oman lapseni laittaisin.
yritetään varmasti päiväkodissa antaa kaikille, mutta totuushan on, että mitenkään ei voi ehtiä kaikkia sylittämään, vaikka kuinka olisi itku, toisten on odotettava hetki.
Itse olen pph, ja minulla on usein pari 1v täyttänyttä, lisäksi 2v ja pari isompaa (oma 5v ja pikku koululainen). Kyllähän se on niin, että jos yksi "hoitovauva" on sitä sorttia joka istuu ihan koko päivän sylissä, alkaa huutaa samalla sekunnilla kun edes harkitsee laskevansa maahan, niin väkisin siinä jää vähän toiset vähemmälle.
Tokihan sitä yrittää lohduttaa ja sylittää kaikkia, mutta kun ruokakin on laitettava, ja vaipat vaihdettava, niin parhaansa saa tosiaan tehdä. Onneksi lapset kuitenkin tottuu pian, eikä minun hoidokit ole koskaan kauan äidin perään itkeneet, kyllä ne itkut ja takertumiset vähenee, kun huomaavat, että meillä on turvallista olla.
Päiväkodissa niitä pieniä on vielä paljon enemmän, toki onhan hoitajiakin..on toki niin paljon lapsen luonteesta kiinni, toiset ei "välitä" tuon taivaallista siitä jätetäänkö hoitoon, toisille se on hyvin vaikeaa ja iso juttu.
Ainahan se olisi hyvä, jos pieni lapsi saisi olla kotona äidin luona, mutta kyllä lapset hoidossakin pärjää. Itse haluan tarjota pienille mahdollisuuden kodinomaisuuteen, vaikka hoitoon ovat lähteneetkin :)
Mentiin 2v. lapsen kanssa ulkoiluaikaan päiväkodille, ja voi kun kun tuli paha mieli : ( Monet pienet huusivat, tädit lohduttivat minkä kerkesivät mutta eihän ne sylit kaikille riittäneet. Mitenköhän oman lapsen käy kun torstaina jää ekaa kertaa yksin : (
Ei ne sylit riitä eikä ne myöskään lasta lohduta ennen kuin ollaan kunnolla tutustuttu hoitajiin. Tutustuminen vie keskimäärin 2kk. Alku on pienelle aina hankala, kun vielä niin avuton ja jatkuvan avun tarpeessa. Äitinä voit kuitenkin lastasi aloituksen kanssa auttaa. Tästä on paljon tietoa netissä kannattaa googlata. Tsemppiä.
Kuopukseni 2v 4kk aloitti päiväkodin viime syksynä. Laskelmoin sen verran, että hän aloitti pk:n vasta syyskuussa kun taas suurin osa uusista lapsista aloitti elokuun alussa. Näin ollen lapseni oli ainut uusi silloin syyskuussa ja sai huomiota ja syliä PALJON.
Meidän päiväkotimme pienten ryhmässä on aivan ihanat ja empaattiset hoitajat. Jo tutustumiskäynnillä juttelimme siitä minkä luontoinen lapsi on (= syliriippuvainen äititakiainen) ja miten päiväkodissa hoitajat voivat auttaa lapsen soputumisessa. Lastani ei ikinä jätetty itkemään ja jopa päiväunille käydessä nukkarissa oli hoitajia, jotka ihan oikeasti istuivat siellä ja silittelivät lapsia uneen. En tätä ensin meinannut uskoa kun lapsi sanoi, että "x sivitti seetää kun nukahtin", mutta todella piti paikkansa.
Tottahan se on, että vieraan ihmisen lohdutus ei ole sama asia kuin oman vanhemman lohdutus, mutta minusta on tärkeää, että lasta ei jätetä yksin itkemään vaan ollaan siinä ja lohdutetaan.
olleet myös tutustumassa ja yksi lapsi siellä pihalla vain itki. Kaikki oli oikein tyytyväisiä lapsia. Omani vain vaihtavat hoitoa. Toinen nyt 4v. ja toinen 2v. Entisessäkin päiväkodissa kaikki sujui hyvin. Toivotaan niin tässäkin.
jos teidän alueella on sellainen. Pienille lempeä paikka, ja isommat lapset tykkää helliä pienempiä. Hoitajia on 3. Omat lapseni olivat tällaisessa ja vaihtoivat isomman eskarin myötä varsinaineen päiväkotiin. Suosittelen.
juuri pk:n aloittaneita, kyllä se siitä rauhoittuu parissa viikossa. Ja 2v on jo iso, pärjää varmasti kunhan et itse tartuta huolta ja murhetta häneen!
Itse järkytyin sen verran vakavammin, että irtisanoin koko paikat ja jatkan kotiäitinä (lapset 3 ja 5).
vielä mikään iso ole. Sen ei tarvi pärjätä aina joka paikassa. Olisi lohdullista tietää, että kaikille todellakin syliä riittää tarvittaessa. Näin ei ole useinkaan. Mikset olisi ap kotona vielä yhtä vuotta ?
oma muksu (lähes 3) pärjää, mutta kyllä myös pahaa teki katsoa niitä, joille ei huomiota riittänyt ja niitä, jotka itkivät. Kahdella hoitajalla koko ajan 1-vuotias sylissä, parhaansa tekivät.
aika paljon oli myös muksimista ja tönimistä, mihin hoitajat eivät pystyneet puuttumaan.
Ei ole pienen paikka ei:(
ja kun ne lapset tottuu niin ei siellä joka päivä itketä niin paljon.
että osaa kävellä, käydä vessassa sekä kertoa illalla kotona päivän tapahtumista. Verrattuna vaikkapa 10-kuiseen päiväkotilaiseen ihan eri lähtökohdat pärjätä siis. Tätä tarkoitin.
2
ne ketkä eivät kävelleet (tai näin oletin?) ja jos heidät laski hiekkikselle jotta voisivat lohdutella muitakin, niin kamala huuto iski. Aikamoinen työ hoitajillakin!
ja sitten peruvat koko jutun. Toisin sanoen teillä ei ollutkaan mikään pakottava tarve laittaa sitä lasta sinne, kunhan nyt vain huviksenne kokeilitte.
Ensinnäkin, elokuu on tosi rankka kuukausi aloittaa hoito, koska silloin aloittaa niin moni muukin lapsi ja itku ja ikävä tarttuu. Lisäksi myös työntekijät saattavat olla uusia.
Jos on pakko aloittaa elokuussa, kannattaa aloittaa heti elokuun alussa totuttelu, koska silloin lapsia on vähemmän ja lapsi saa rauhassa totuttautua pienempään määrään lapsia sekä talon tapoihin ja hoitajiin. Aikaakin riittää elokuun ekalla viikolla ihan eri tavalla.
Paras olisi siirtää homma syyskuulle tai vaikkapa esim. marraskuulle. Ihan ekana tietysti kannattaa miettiä tarkkaan, onko se hoitoon vieminen välttämättömyys ja myös se, kuka kärsii siitä: äiti vai lapset. Jotkut isommatkaan lapset eivät viihdy päiväkodissa, jotkut pienemmät taas viihtyvät tosi hyvin, mutta vanhemmat eivät kestä eroa.
Meillä hoitoonvienti 2-vuotiaana oli välttämättömyys. Kaikki keinot ja pari kuukautta mummin apuakin oli käytetty. Mutta eipä sitten aloitettu elokuussa, joten kaikki sujui hienosti!
Ja toinen viikko menossa uusien lasten kanssa. On oma lapsi, yksi jatkaa ja kaksi uutta. Kumpikin uusi alle 1v. Todella vaikeaa, kun syli ei millään tahdo riittää. Koko ajan on jompi kumpi sylissä. On tässä tekemistä. Onneksi tykkään työstäni :)
ei onneksi ole alle kolmevuotiaita.
Tai no, periaatteessa voi tulla pikkusisarus vanhemman sisaruksen kanssa, mutta vain kaksi alle kolme vuotiasta meillä on viimeisen viiden vuoden aikana ollut.
Ja hyvä niin.
En voinut ajatellakaan vieväni itse, vaan mies vei. Jopa silläkin tuli itku silmään, kun pieni huusi, issiiii!! täydeltä laidalta...
nyt on kyllä kotiäidin mielstä aika vähän informaatiota lapsen päivästä!:D Kyllä minä ainakin tiedän lapseni päivästä paljon paljon enemmän! Ja haluan tietää/jakaa lapseni kokemukset, mutta siksipä en ole häntä hoitoon vielä vienytk'ään:) Onneksi on vara valita!!