Äitini ei tiedä vieläkään että lapsemme kertaa tokaluokan.
En vain pysty sanomaan kun tiedän äidin asenteen oppimisvaikeuksiin ja mitä mieltä hän on "apukoululaisista" (tuota sanaa hän käyttää erityisluokkalaisista).
Kommentit (12)
Ehkei muista mikä se nykynimitys on.
En vain pysty sanomaan kun tiedän äidin asenteen oppimisvaikeuksiin ja mitä mieltä hän on "apukoululaisista" (tuota sanaa hän käyttää erityisluokkalaisista).
kun mummo pitää häntä vähäjärkisenä idioottina?
Miltähän lapsestasi mahtaa tuntua kun äitiä hävettää noin kovasti tämä asia... Voi raukkaa :(
ja sanottu että on hyvä asia ja sitten kolmannella on helpompaa. Emme häpeä lastamme vaan haluamme suojella äitini voivottelulta ja huonoksi oppilaaksi tms. haukkumiselta. Sinä et tiedä millainen äitini voi olla.
Miltähän lapsestasi mahtaa tuntua kun äitiä hävettää noin kovasti tämä asia... Voi raukkaa :(
ja sanottu että on hyvä asia ja sitten kolmannella on helpompaa. Emme häpeä lastamme vaan haluamme suojella äitini voivottelulta ja huonoksi oppilaaksi tms. haukkumiselta. Sinä et tiedä millainen äitini voi olla.
t.3
Jos asia on niin vaikea äidillesi, niin samapa tuo, kerrotko _sinä_ sen vai et. Asia selvinnee hänelle kuitenkin ajan kanssa. Kenties lapsesi kertoo itse.
Eihän äitisi oikeastaan ole millään tavoin velvollinen tietämään asiaa ja toisaalta, sinä ja perheesi ette vastavuoroisesti ole velvollisia kuuntelemaan hänen vanhanaikaisia mielipiteitään nykypäivän koulunkäynnistä ja morkkauksia "apukoululaisista".
Jos ja kun asia selviää äidillesi, niin sanot vain, että kertaus on opintojen äiti ja ettei sinua tai ketään muutakaan perheenjäsentäsi mitenkään nolota tai hävetä kyseinen tilanne.
Äitini ei tiedä vieläkään että lapsemme kertaa tokaluokan. En vain pysty sanomaan kun tiedän äidin asenteen oppimisvaikeuksiin ja mitä mieltä hän on "apukoululaisista" (tuota sanaa hän käyttää erityisluokkalaisista).
(ollaan muuten tänä kesänä taidettu aiemmin jo täällä jutellakin) ja mä olen kyllä ihan suoraan sanonut sukulaisille asian. Tai lapsi itsekin on kyllä kertonut. Osa on kauhistellut ja mm. äidilläni on tosiaan ollut sulatettavaa asian kanssa, mutta itse tiedän, että se on lapselleni paras ratkaisu ja syyt siihen ovat sen verran hyvät, että mua ei se kauhistelu hetkauta.
Toisaalta myös ymmärrän, että tietämättömänä asiaa saattaakin kauhistella.
jos asia tulee ilmi lapsen puheista tai muuten niin, että lapsi on läsnä, niin reaktio saattaa olla aika järkky. Ja se saattaa loukata lasta mikäli aikuinen ei osaa asiaan suhtautua.
Ota sinä se ryöppy vastaan, älä anna lapsen ottaa. Ehkä hän osaa sitten lasta kohtaan suhtautua järkevästi kun on saanut käsitellä asian. Tai ainakin teette hänelle selväksi, että lasta ei saa haukkua.
Ei sun tarvii välittää omasta äidistäsi mitään, eihän se äiti sitä koulua käy.
kuin että kuulisi sen sitten "vahingossa" vaikka lapselta itseltään, tilanteessa jossa sinä et esim. olisi läsnä lainkaan. Minä kertoisin ja sanoisin äidilleni että kaikki epäasialliset ja ilkeät huomautukset voi jättää sanomattä ääneen.
Mun anoppi uskottelee vieläkin itselleen, että ysiluokan lopettanut poika menee lukioon, että valitsi ihan vahingossa (!!!) amiksen. Pojalleen oli sanonut, että varmaan se käy vaan vuoden sitä amista ja menee sitten lukioon. Hohhoijaa.
Niin ja meilläpäin amikset alkoi tänään, että varmaan olis jo sitten vähitellen anopinkin aika sopeutua ajatukseen.
pakko hyväksyä osa asioista kun olen sata kertaa sanonut, että meidän lapset käy jo eskarin 2x. Ja että tuplaamisia voi tulla myös koulussa mutta tähän alkuun nyt panostetaan. Se on ihan oikeasti kova paikka mummulle ja papalle. Neurologisista testeistä ovat sitä mieltä, että ihan humpuukia kun heidän mielestään pojat vaan ovat poikia.
Miltähän lapsestasi mahtaa tuntua kun äitiä hävettää noin kovasti tämä asia...
Voi raukkaa :(