Lue keskustelun säännöt.
Miten oppisi sietämään miehen hidastelua?
09.08.2010 |
Meillä on niin erilaiset temperamentit ja toimintatyylit.. mies on hidas jahkailija, minä nopea toimija. Kun olemme lähdössä jonnekin, mies vetkuttelee omissa jutuissaan ja minä laitan itseni, lapset, kodin kaiken kuntoon ja sitten vielä odottelemme etuovella miestä. Jos sanon miehelle, että huolehdi sinä pojan päiväkotikassin jutut tms niin laittaa ehkä jonkun jutun siitä, mutta suurin osa unohtuu ja jää kesken. Jos mennään miehen tahdilla, myöhästytään aina ja varmasti.
Minusta tämä on sietämätöntä, hermostun joka kerta. Inhottaa, että toinen juo aamukahveja rauhassa ja minä touhuan hänenkin edestä. Kun tosiaan jätän miehelle tehtäviä, myöhästymme ja hän kiukuttelee minulle, miksen voi auttaa jne.
Kommentit (25)
mutta lopuksi minä repeän raivosta ja huudan koko perheelle ja paiskon oven niin vitun lujaa kiinni että naapurikin tukehtuu kahviinsa.
Vituttaa, kun toinen heiluu ja häärii kuin pirinsyöjä. Eikä kuule edes ajatuksiaan. Miten siinä aamua suunnitella sitten?
Lopulta tilanne äityy siihen mittaan että halkean raivosta ja usein tyhjennän pöydän lattialle hiljaisuuden merkiksi.
En vain voi kestää mesoamista aamuisin.
T: Raivo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ihan vastaavia ongelmia, mutta odottelemme Vaimoa.
En kattelis päivääkään tollasia ihmisiä. Aikuisen ihmisen on vaan osattava hoitaa asioita eikä olla kuin perässävedettävä uhmaikäinen.
Nooh jos toisella ei ole mitään kiirettä ehtiä kyytiin kun jonnekin ollaan menossa niin jätä se kahvikuppinsa kanssa istuksimaan. Pakkaat lapset autoon ja huikkaat heipat, meette edeltä. Teet ihan joka kerta saman niin eiköhän ala mennä jakeluun että vois muuttaa tapojaan. Mä olen lähtenyt ilman omaa ukkoa seurusteluaikana muutaman kerran. Joko kotoa tai jostain muualta. Joko on ollut tiedossa ja sovittu että mennään tiettyyn aikaan tai lähdetään jonkun jutun/tapahtuman jälkeen. En aikuista muistuttele viiden minuutin välein vaan kerron kun lähden, olkoot valmis tai ei. Se ettei pidä kiinni yhteisesti sovitusta on vallankäyttöä, kiusaamista ja henkistä väkivaltaa.
Meillä ei ainakaan ole kyse siitä, että mies pitäisi turhana niitä mitä minä huolehdin. Päinvastoin kun ollaan jossain, se tuskailee että unohtuiko nyt sekin juttu kotiin! voi hemmetti mukana ei ole sitä tai tätä! eikö lapsella olekaan varavaatteita, mikset ottanut niitä mukaan? tällaista. Ei vaan itse saa aikaiseksi/tajua kotona hoitaa asioita.