Ns. lähiönimet vs. vanhat "kauniit" suomalaiset nimet

Supisuomalaiset, suomenkieliset joille on annettu nimiksi Ida Astrid Eriksson jne. joutuvat jatkuvasti selittelemään "Ei, en puhu ruotsia, minulla on vain tällainen nimi", "Ei en ole ruotsalainen jne."

Sukunimet ovat sukunimiä, mutta onhan se kyllä totta, että Sirpa Möttösellä ja Aatu Vesalaisella TULEE olemaan ulkomailla jonkin verran hankaluuksia nimiensä kanssa. Se on fakta.

Mutta jos edes etunimet, joita kuitenkin käytetään huomattavasti enemmän kuin sukunimiä, ovat suht kansainväliset tai helposti lausuttavat, elämä ON helpompaa. Esim. Ada Koskinen tai Ida Sofia Nyström tulevat kiittämään vanhempiaan siellä Ruotsissa/Australiassa/Saksassa asuessaan tai opiskellessaan.

nimeni kanssa ja ulkomaalaisten kavereiden kanssa. Ollaan yhdessä asialle naurettu, ja sitten sovittiinkin, että käyttävät minusta toista nimeäni joka kauniisti kääntyy englannin kielelle. Jos jostain väännetään vaikea asia, siitä saadaan sellainen. Ei niitä tarvitse alkaa vääntämään... väkisin. En miekään osannut sanoa ranskalaisen tuttavani nimeä oikein ekalla kerralla, enkä toisellakaan, ja sillekin naurettiin. Ei siinä hirveesti suututa.. jos ei ota sitä asiaa niin, että pitää suuttua.

Äänteellisesti Jenna-Jessica on oikeastaan todella kaunis. Mielikuvat vaikuttaa kuitenkin niin ettei monikaan tahdo sitä antaa.



Sama se on esim. vaatteista: Tarjoustalon verkkarit ei tulisi kyseeseenkään monen palstamamman perheessä. Kun vaatteessa loistaa tietty merkki niin se on kiva, vaikkei oikeasti olisikaan yhtä kiva kuin se Tarjoustalon vastaava.

Ei tämä ole mikään elämän ja kuoleman kysymys, vaan yksi pikku pointti, jonka voi halutessan otta huomioon, kun lapsen nimeä mietitään. Eivät kaikki muuta ulkomaille, suurimmalla osalla ei ole mitään ongelmaa koskaan nimensä kanssa.

MUTTA. Itse olen joutunut "kärsimään" supisuomalaisesta nimestäni ja kyllä se edelleen ottaa arkielämässä rankasti päähän, kun JOKAIKISESSÄ synttärikortissa, laskussa, pankkikortissa, verokortissa, ym. nimeni on väärin kirjoitettu. Ja kun kaverit ja etenkin puolitutut empivät silminnähden, kun eivät osaa sanoa nimeäni mitenkään päin. Monissa maissa kun sitä etunimeä hoetaan koko ajan normaalikeskustelun aikana tyyliin "John, nice to meet you, John, do you want to go for lunch, how are you doing, John."

Työelämässä varsinkin asia voi olla erittäin hankala, kun tavaat sadatta kertaa puhelimessa duunimeiliäsi saman viikon aikana, eikä silti meili tule koskaan perille. Kyllä ottaa päähän. : / Ja joka kokouksessa pomo vaivaantuneena yrittää lausua nimeäsi. Pikkuharmeja yksinään, mutta kun niitä kasaantuu kasaantumistaan tuhansia vuosien saatossa... : P

En silti missään nimessä muuttaisi nimeäni, koska se on kuitenkin osa identiteettiäni. Silti Jessicana arkielämäni olisi helpompaa.

joka osaisi lausua esim. hepreankielisiä nimiä oikein, siis muitakin Shlomoa ym. "yksinkertaisia" nimiä. Aina löytyy ihmisiä, jotka eivät osaa nimeäsi lausua, oli se nimi minkä kielinen tahansa. Kyllä englanninkielinenkin sen Uolevin oppii kun harjoittelee ellei ole täysin tyhjä kielipää. Ylipäätänsä ajatus, että englanninkieliset ihmiset olisivat jotenkin tyhmiä eivätkä osaisi lausua kuulemiaan suomenkielisiä nimiä on naurettava. Eri kieliryhmän nimet on aina hankalampi lausua kuin oman kieliryhmän/kielen nimet. Mutta nekin voi oppia lausumaan oikein jos haluaa. Suomenkielisille englanninkieliset nimet on ihan yhtä vaikeita lausua kuin englanninkielisille suomenkieliset nimet. Usein vain kuvitellaan että meille suomalaisille ne englanninkieliset nimet on helppoja. Se taas johtuu siitä että suomenkielinen kuulee jatkuvasti näitä englanninkielisiä nimiä ja vieläpä oikein äännettynä, joten ne tulevat tutuiksi.

Miksi kaikkien pitäisi siellä ulkomailla olla samannimisiä Alexeja ja Emmoja? Erittäin tylsää ja mautonta, kyllä ihmisen alkuperä ja kulttuuri saa ja kuuluukin näkyä myös nimessä! Ja nimen kyllä oppii ihmiset kun heille kertoo miten se lausutaan ja kirjoitetaan. Eikä se nyt haittaa vaikka joskus on väärin kirjoitettu tms. Onko sinulle esimerkiksi Giovanni ylivoimaisen vaikea nimi oppia, pitäisikö nyt kaikkien italialaistenkin luopua nimistään että muut osaisivat paremmin lausua? Entä sitten nämä kansainvälisinä pidetyt nimet, ne lausutaan ERI TAVALLA eri puolilla maailmaa! John esittelee itsensä "john", "jon", "zohn" "joon" jne. Eli vaikka antaisit tuollaisen nimen niin lausuminen pitää aina joka tapauksessa varmentaa!

Olympialaisten aikana. Kanadalaiset ja USA:laiset aansivat sen Piito = Pee too = pissaa kanssa. Tihihii kuului monta kertaa kuulutuksen taustalla. Uolevia ei kukaan englanninkielinen pysty sanomaan.

raiteille, kun se olettaa että jotenkin valtaosa suomalaisista olisi jatkossa jatkuvasti ulkomaalaisten ja kansainvälisen toiminnan kanssa tekemisissä. On aika paljon pienempi paha että pari Kerttua tavaa nimeään ulkomailla, kuin että tuhannet Miriahit ja ties mitkä Nico-Petterit tavaavat nimeään joka päivä täällä SUOMESSA käydessään koulua ja hakiessaan työ- ja opiskelupaikkaa.



Ja kuten on todettu, suomalaisilla pitäisi olla sen verran itsetuntoa että arvostaisi omaa kulttuuriaan ja osaamistaan. On täysin sivistymätöntä ajatella, että et pärjäisi ulkomailla vain siksi, että olet saanut oman kansallisuutesi nimen. HALOO! Se ei ole nimestä kiinni ja esim. USA:ssa kaikki tosiaan tavaavat nimiään koska kulttuurien ja nimien kirjo on niin valtava.

on se nyt kumma kun ei enää saisi suomalaisia nimiäkään antaa. mulla on perinteinen suomalainen etunimi ja mieheni sukunimi. mieheni on muualta euroopasta kotoisin, asumme englannissa. kukaan ei osaa lausua mieheni ranskalaista sukunimeä, pitäisiköhän se vaihtaa. etunimeni kanssa ei ole suurempia ongelmia.

ps. kun menee avaaman pankkitiliä ulkomailla, voi tarkastaa sieltä koneelta sen pankkineidin kanssa, että se nimi on siellä oikein kirjoitettu.

Ja SILTI he onnistuvat kirjoittamaan sen väärin. En tajua, en...

Puhelimessa nimeäni tavatessani joudun myös toistamaan sitä niin jumalattoman monta kertaa, etten jaksaisi...

T: Se aikaisempi ulkkis, joka sanoi, että kansainvälisyys on vain yksi näkökulma nimivalintaan, mutta sekin kannattaa pitää mielessä.

on se nyt kumma kun ei enää saisi suomalaisia nimiäkään antaa. mulla on perinteinen suomalainen etunimi ja mieheni sukunimi. mieheni on muualta euroopasta kotoisin, asumme englannissa. kukaan ei osaa lausua mieheni ranskalaista sukunimeä, pitäisiköhän se vaihtaa. etunimeni kanssa ei ole suurempia ongelmia. ps. kun menee avaaman pankkitiliä ulkomailla, voi tarkastaa sieltä koneelta sen pankkineidin kanssa, että se nimi on siellä oikein kirjoitettu.

on kiva törmätä ulkomaalaisiin, joilla on suomalaisen korvaan erikoinen, mutta omassa maassaan tavallinen nimi. ulkomailla kyttään tarjoilijoiden ja kaupan kassojen nimikylttejä.

ihmisten pitäisi olla ylpeitä kansalaisuudestaan, enkä ymmärrä sitä että pitäisi olla kansainvälinen nimi, vain siksi että se on kaikille tuttu ja osataan lausua joka paikassa. aina voi kehittää lempinimiä.

aino paljon eksoottisempi ja mielenkiintoisempi nimi ulkomaalaisenkin korvaan kuin vaikka maria, ja minustakin on hauskempi törmätä ulkomailla alonaan, kuin sarahiin.

Ja nimet tulee oikein. Meilläpäin käytetään vielä shekkejäkin ihan säännöllisesti, joten siitä voimme päätellä jotain... ; )



Pointtini oli siis, että ei kenenkään tietenkään tarvitse päättää lapsensa nimeä sen perusteella, mitä joku ulkkis siitä ehkä ajattelee. MUTTA on myös mahdollista, että lapsi tuleekin asumaan elämänsä ulkomailla ja silloin siitä nimestä voi tosiaan olla ihan päivittäistä "harmia". Eli sellaisenkin näkökulman voi ottaa halutessaan huomioon nimipohdinnoissa.



Faktaa on, että tietenkin Jessicalla ja Adalla ON helpompaa elää ulkomailla, jos nimiasian kannalta asiaa mietitään. Kukin kuitenkin valitsee nimet oman makunsa mukaan.

mikä on tuo outo nimi jota ulkomaalaiset eivät millään opi sanomaan.

ja yhdelle lapselle sattunut erittäin kansainvälinen nimi, joka löytyy samassa kirjoitusasussa ja lausuttuna lähes joka maasta.



Kahdella taas perisuomalaiset nimet ja mitään ongelmia ei heillä ole ollut missään asumassamme maassa.

mutta sama se on suomessakin vaikka nimeni on niinkin tavallinen kuin Niina.



Todella usein suomessakin joutuu sanomaan, että se kirjoitetaan kahdella iillä.



Eipä tuosta ole koskaan liian isoa haittaa ollut.

Kyse ei ole siitä, etteikö omaa kulttuuria arvostaisi; minun mielestäni kyse on enemmänkin siitä, että haluaa pedata omalle lapselleen mahdollisimman hyvät olosuhteet tulevassa elämässä.



Se ei liene mikään salaisuus, että kilpailu kodin ulkopuolella on kovaa - ja yhä kovempaa tulee tulevaisuudessa olemaan, kun työpaikkoja / -aloja kuolee, kaikki haluavat asiantuntija- / johtotehtäviin ja väkimäärä kasvaa maapallolla.



Tämä ei ole mikään provo; ihan oikeastikin olen sitä mieltä, että Nico-Petteri tai Jenna-Jessica on parempi vaihtoehto, kun Kyösti-Uolevi tai Ritva-Marjatta pienelle suloiselle vauvalle. ;-)



Ap.

älä välitä ihmisten puheista, ap. Jessica ja Nico ovat hyviä nimiä, ja pärjäävät kansainvälisessä kilpailussa hienosti.

toi nimi jota kukaan ei opi!



Oikein mielikuvitus laukkaa etta mikahan se vois olla, joku pitka ja paljon vokaaleja:

Nyyrikki, Terttu-Kaisu, Terhikki, Soile-Pihla

Upeita nimiän nuo kaikki...



Tuohon listaan sopisi hyvin myös: Homo-Petteri

kauniina nimenä ulkomailla, petteri italiaa = sinä pieret... Uolevi ei ainakaan tarkoita mitään törkeyksiä.

Uolevi. Ylermi on toinen. Sirpa ei myoskaan ole helppo, onhan naita.

te kv-näkökulmasta huolestuneet muokata lapsillenne sellaiset nimet että ne ovat helppoja ulkomaalaisille lausua. Esim. ei mikään Katja vaan Katia, ei Sonja vaan Sonia jne. Tai Tanya (siinäpä ainesta lähiönimeksi muuten).



Ja Marjo on sitten semmoinen nimi että pitävät mokovat sitä yleensä miehen nimenä (Mario).

mina asun ulkomailla ja minulla on ns kansainvalinen nimi. Kaikki aina kysyy mika minun "suomalainen" nimi on :D

Oletetaan etta olen tehnyt muunnoksen suomalaisesta versiosta, tyyliin suomalainen nimi on Lempi ja enkku nimi on Linda.