Vanhemmilleni ei voi jäädä yökylään - onko muilla sama tilanne?

Jos he ovat väsyneitä ja kyllästyneet passaamaan teitä.

Ja jos suhteissa vanhempiin ei ole ongelmia, miksi ihmeessä ei voi kylästellä pidempään toistensa luona?

Kaikki ovat tervetulleita koska vaan yökylään, vaikka viikoksi. Tai jos tilanne vaatisi niin vaikka vuodeksi!

vielä pidempäänkin. Vanhempani ottivat teini-ikäisen sukulaistytön (jota eivät ollet ikinä nähneetkään, lapsen vanhemmatkin jotain 20v sitten viimeksi!)luokseen asumaan 2 vuodeksi muutaman viikon varoitusajalla! T.olinkohan nro 24

Kaikki ovat tervetulleita koska vaan yökylään, vaikka viikoksi. Tai jos tilanne vaatisi niin vaikka vuodeksi!

vielä pidempäänkin. Vanhempani ottivat teini-ikäisen sukulaistytön (jota eivät ollet ikinä nähneetkään, lapsen vanhemmatkin jotain 20v sitten viimeksi!)luokseen asumaan 2 vuodeksi muutaman viikon varoitusajalla! T.olinkohan nro 24

mamman helmassa.



Kuuluvatko vanhempasi suureen ikäluokkaa? Tuossa joukossa on paljon vain omaa mukavuuttaan ajattelevia isovanhempia.

Paria vieraspatjaa tai edes yhtä? Ap kai uskallat puhua omille vanhemmillesi?

ja olen kysynytkin miksei heillä ole vuodesohvaa tai varavuodetta. Eivät kuulemma tarvi sellaisia. Periaatteessa jos menisimme omat patjat kainalossa saisi sinne varmaan jäädäkin yöksi mutta pointti on se että vanhempani EI HALUA että heillä yövyttäisiin. Se, että he ovat vieneet sängyt pois vanhoista makuuhuoneista osoittaa sen aika hyvin. Jos sinne menee kylään niin ei siellä mitään kahveja keitetä eikä ruokaa laiteta vieraita varten. Tunnelma on niin kalsea että ymmärrän kyllä lähteä.

ap

Hekään eivät sitten varmaan vieraile teillä yöpymismielessä? Ja jos niin tekevät, eivät odota saavansa kahveja, ruokaa tms?

Meillä kaksi lasta ja toivon myös omien lasteni jäävän luokseni yöksi.

Sitä se rakkaus on!!

Meillä myös ovat vanhemmat siivonneet vanhat lastenhuoneet uusiokäyttöön - onneksi :D - mutta heillä voi kyllä yöpyä. Harvoin tosin me lapset joudumme heillä yöpymään tai edes haluamme. Mutta omien lasteni kohdalla en voi ymmärtää sitä, että kuinka joku vanhempi olisi niin kauhean onnellinen "päästessään eroon" heistä iäksi siten, että koskaan ei voisi edes yöpyä kotona.



Taitaa olla taas jotain suomalaista hössötystä, jossa ylikorostetaan itsenäisyyttä, tunteettomuutta ja kavereiden - ei perheen - merkitystä. Kyllä minusta olisi ihanaa pitää läheiset välit lapsiini myös aikuisena ja siten, että olisivat tervetulleet aina käymään kun vain haluavat.



Ihmisillä on kuitenkin vain yksi elämä, eikä yleensä läheisten kanssa saa olla liikaa.

Anteeksi. En osannut sitten ilmaista, että yritin ironiatyylistä kirjoitustaKai kaksioonkin vuodesohva mahtuu tai täytettävä ilmapatja komeron nurkkaan?

vanhempani ensin muuttivat siskoni ja minun huoneeni työhuoneeksi ja kodinhoitohuoneeksi. Ne olisi pitänyt ehdottomasti jättää entiselleen.

Sitten ne meni ja osti keskustasta kaksion ja nyt meillä ei ole enää kotia ja emme mahdu sinne viettämään joulunpyhiä siskoni ja minä perheinemme.

Hävyttömät vanhemmat. En anna ikinä anteeksi sitä, että elävät nyt omaa elämäänsä. Heidän velvollisuus olisi ollut pitää 200 neliön lapsuudenkoti sellaisena kuin se oli ja juuri siksi, että saisimme olla siellä pari kertaa vuodessa yötä. Menevät ryökäleet ja ostivat läheltä palveluita kaksion, missä viihtyvät hyvin.