Lue keskustelun säännöt.
Asuuko kukaan vuokralla vakituisesti?
08.08.2010 |
Meillä on muutto edessä syyskuun aikana ja mennään ainakin väliaikaisesti vuokralle. Ollaan nyt miehen kanssa paljon keskusteltu, että mikä se meidän tulevaisuuden asumismuoto on.
Tilanne on siis se, että ollaan kolmekymppisiä, opiskeltu pitkään ja sitten saatu kaksi lasta. Omaisuutta ei ole siis ehtinyt kertyä. Jos ostamme oman, joudumme ottamaan koko summan lainaa. Takaajat saisimme kyllä, mutta silti mietityttää... Maksamista olisi lähes koko työuran ajalle, kun asumme täällä etelän suuressa kaupungissa.
Toisaalta täällä olisi tarjolla ihan viihtyisiä vuokra-asuntoja keskustan tuntumasta, siis sellaisia, joita emme pystyisi ostamaan niiden korkean hinnan takia.
Jos ostaisimme oman, sen pitäisi olla kaukana keskustasta. Itse en niinkään kaipaa omakotitaloa, mutta ymmärrän, että se olisi ehkä lasten kanssa mukavin vaihtoehto. Uskoisin kuitenkin muuttavani omakotitalosta heti pois, kun lapset olisivat vähän isompia.
Nyt siis kyselenkin, että onko lasten kanssa "pakko" asua kaukana keskustasta, omakotitalossa ja maksella isoa lainaa? Vai onko joku valinnut toisin, kerrostalon läheltä keskustaa?
Kommentit (68)
Kulut omassa asumisestakin ylittää sen 5% asunnon hinnasta, kun laskee korot, sijoitetun pääoman tuoton puuttumisen, remontit taloyhtiössä ja asunnon sisällä.
http://akamelba.blogspot.com/2010/01/oma-aso-vai-vuokra.html
Lisäksi jos esim. ajattelee, että me maksamme 300t asunnosta vuokraa noin 1300 vesineen ja sähköineen, niin jos ostaisimme tuolla 300t:lla vaikka 6 vuokra-asuntoa, niin veikkaan kyllä, että saisimme enemmän vuokraa kuin 216 euroa asuntoa kohti, vaikka toki 50t asunnoissa oltaisiin pienemmissä kaupungeissa kuin täällä. Eli jos vaihtoehto on vaikka asua yhdessä kalliissa vuokralla ja omistaa samaan aikaan monta pientä, niin luultavasti sekin on kannattavaa.
Meillä ei ole sijoitusasuntoja (vielä), tosin omassa käytössä on yksiö, joka halutessamme sopii hyvin sijoittamiseenkin eli täyttää sijoitusasunnon kriteerit täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka asuu vuokralla ja tuleekin asumaan. Meillä on iso perhe, 5 lasta, ja meillä ei ole varaa ostaa niin isoa asuntoa kun tarvitsemme. Joten asumme isossa asunnossa vuokralla ja vielä aivan ihanassa paikassa, rivitalossa ja hyvällä seudulla. Emme halua muuttaa huitsin nevadaan vain siksi, että saisimme asua omassa omakotitalossa, vaan me arvostamme lähellä olevia kunnollisia palveluita, hyviä kouluja, keskustan läheisyyttä, mahtavia harrastusmahdollisuuksia..lista on loputon. Joten, asumme vuokralla, aina :) Me satsaamme sitten muihin juttuihin; asuntoauto on juuri ostettu...
ihan keskelle kaupunkia ja vuokralle.
Kummallakin on vakituinen työ ja palkka ihan hyvä, mutta ajattelimme, että on hauskempaa olla vapaana ilman lainaa ja asua vuokralla.
Lisäksi pihatyöt rasittivat ja rivitaloelämä muutenkin. Olemme erittäin tyytyväisiä ratkaisuumme. Vuokraan menee suunnilleen sama raha, mitä meni lainaan ja vastikkeeseenkin meni aiemmin eli siinä suhteessa ei tullut muutosta
Ainoa ero vaan siinä, et vuokralla tuo rahasumma menee ikään kuin taivaan tuuliin. Omistusasunnossa sillä samalla summalla kartuttaa omaa omaisuutta.
lähellä Helsingin keskustaa. Tykätään, kun kaikki on lähellä eikä tarvi autoa. Töihinkin voi hyvin kävellä tai bussilla 5 min. Mukavampaa käyttää rahat johonkin muuhun, kun kauheeseen asuntolainaan ja autoon.
omistusasumisesta jää jotain käteen.
Voi tulla lama, avioero, sairastuminen, työkyvyttömyys ja asunto on pakko myydä +-0 tai jopa tappiolla. Tai sitten 20 vuotta maksettu talo paljastuu hometaloksi jonka arvo silleensä on vain tontin arvo.
Lisäksi tähän vaikuttaa kaikista oleellisimmin asuinalue ja asumisen hinta. Jos me ostaisimme vastaavan asunnon missä nyt asumme, emme maksaisi nykyisellä vuokralla kuin pelkän lainaerän maksuajan ollessa noin 25 vuotta. Päälle vielä vastike ja mahdollinen korkotason nousu.
Nyt suh vakaat asumiskulut ja kunhan palaan takaisin työelämään, rahaa jää sijoitettavaksi muualle tai vaikka vaan mukavaan elämään :)
Ainoa ero vaan siinä, et vuokralla tuo rahasumma menee ikään kuin taivaan tuuliin. Omistusasunnossa sillä samalla summalla kartuttaa omaa omaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elämässä mitään ylipäänsä? Mitä vain voi tapahtua muutenkin. Myös vuokralla asumisessa on riskinsä.
Kukaan ei takaa sitä, että omistusasumisesta jää jotain käteen.
Voi tulla lama, avioero, sairastuminen, työkyvyttömyys ja asunto on pakko myydä +-0 tai jopa tappiolla. Tai sitten 20 vuotta maksettu talo paljastuu hometaloksi jonka arvo silleensä on vain tontin arvo.Lisäksi tähän vaikuttaa kaikista oleellisimmin asuinalue ja asumisen hinta. Jos me ostaisimme vastaavan asunnon missä nyt asumme, emme maksaisi nykyisellä vuokralla kuin pelkän lainaerän maksuajan ollessa noin 25 vuotta. Päälle vielä vastike ja mahdollinen korkotason nousu.
Nyt suh vakaat asumiskulut ja kunhan palaan takaisin työelämään, rahaa jää sijoitettavaksi muualle tai vaikka vaan mukavaan elämään :)
Ainoa ero vaan siinä, et vuokralla tuo rahasumma menee ikään kuin taivaan tuuliin. Omistusasunnossa sillä samalla summalla kartuttaa omaa omaisuutta.
Ainoa ero vaan siinä, et vuokralla tuo rahasumma menee ikään kuin taivaan tuuliin. Omistusasunnossa sillä samalla summalla kartuttaa omaa omaisuutta.
Jotka eivät siis käsitä, ettei kaikilla yksinkertaisesti ole varaa omistusasumiseen!
Me olemme kohta neljäkymppisiä ja meillä on kaksi lasta (8v+7v). Asumme myös - yksityisessä vuokra-asunnossa - aivan ihanalla alueella, missä on hyvät koulut, harrastusmahdollisuudet ja muut palvelut. Meillä ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia ostaa omaa asuntoa tältä alueelta, joten näillä näkymin jäämme vuokra-asujiksi.
Jostain lähiöstä voisimme ostaa 70-luvun kerrostalokolmion tai syrjäkyliltä ehkä jopa talon, mutta emme halua asua "jossain" vain sen takia, että omistaisimme asunnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se vuoksra menee tähän meidän kotiin vaikka ollaankin vuokralla ja lapset ei tätä pysty kuoltuamme perimään. Meillä myös eletään elämää tässä ja nyt.
Turha ottaa isoa asuntolainaa kun lapsi on pieni. mkasetaan vuoksraa (jotta saadaan asua tässä, joku kun sai sen käsityksen että sama kuin heittäisi rahat roskiin) ja tehdään loppurahoilla muita kivoja juttuja joita ei olis varaa tehdä kun olisi iso asuntolaina.
Meillä matkustellaan ja rahaa jää joka kuukausi ylimääräiseen hömpöttelyyn. Asumme lähellä palveluja, kouluja, ystäviä. Meille nämä asiat ovat tärkeitä. Jos lapsemme joskus haluaa oman asunnon hän voi sellaisen ostaa, meiltä ei asuntoa perinnöksi tule. Ei lapset sitä arvosta että asui lapsuutensa omassa (pankin) talossa vaan ihan muita asioita esim. yhteitä aikaa (kun ei tarvitse tehdä hulluna töitä), äiti oli kotiäitinä koko lapsuuden (koska siihen oli varaa) ja muita asioita joilla ei ole rahan kanssa tekemistä.
Tietysti varmasti muistaa reissut ja matkat joita on tehty. EN halua omistaa asuntoa omistamisen vuoksi. Liian monta kertaa olen nähnyt lähipiirissä miten unelmatalon valmistuttua liitto rakoilee, tulee avioero, talo myydään pilkkahinnalla ja omaisuus menetetään. Myös tapauksen jossa perheen äiti jäi työkyvyttömyyseläkkeelle yllättäin.. tai pätkätyöläisiä, ainainen stressi ja epävarmuus saako lainaa maksettua.
Ei kiitos meille. Näin on hyvä ja puollan vuokra-asumista.
Me emme halua ostaa omaa siksi, ettei meillä ole varaa ostaa asuntoa/taloa näin läheltä keskustaa kuin missä nyt asumme. Tai jos olisikin varaa, se olisi jokin koirankopin kokoinen luukku, jossa on naapurin kanssa yhteiskäyttöinen keittiö ja vessa.
Meillä on kuitenkin kaksi lasta, joista toinen menee eskariin ja pian kouluun, eikä siihenkään montaa vuotta ole, kun toinenkin menee. Meillä ei ole autoa, joten jos muuttaisimme syrjäkylälle, joutuisimme asuntolainan lisäksi ottamaan autolainan, sekä luultavasti lainan vielä siihenkin, että minä saisin ajettua ajokortin, että saisin ajaakin sitä autoa. Tästä, missä nyt asumme, on päiväkotiin ja eskariin 200 metrin matka, ja 300 metrin matka lasten tulevaan kouluun, toimivat julkiset kulkuyhteydet sekä mun että miehen työpaikoille, harrastuspaikoille, kirjastoon, kauppaan ja niin edelleen. No, voisihan sitä toki ottaa lainaa ja maksaa sitä seuraavat 40 vuotta, jotta saisi ostettua vaikka tuon naapuritalon tälläkin hetkellä myynnissä olevan kämpän, mutta kun ei kiinnosta tippaakaan. Mitä minä sillä omaisuudella tekisin? Kuolen pois ja jätän mahdollisesti lapset ja lapsenlapset tappelemaan siitä keskenään? Minähän en voi tietää, minkälaisissa väleissä he ovat silloin, ja itse satun olemaan siinä tilanteessa, että oman mummoni perinnöstä on riitaa hänen lastensa ja lastenlastensa kesken (vaikkei mummo ole vielä edes kuollut). En halua lapsiani siihen tilanteeseen. Ja mistäs minä sen tiedän, jos meille vaikka tuleekin miehen kanssa ero, ja siitä yhteisestä omasta asunnosta tulee riitaa? Tai jos jompikumpi menettää työnsä, emmekä pysty maksamaan lainaa? Tai jos asunto palaa, satelliitti hyppää ikkunasta sisään tai joku hirmumyrsky Asta heittää sitä sata metriä eri suuntaan? Siinä menisi se omaisuus kankkulan kaivoon, ja ihan varmasti harmittaisi se omaksi lainarahalla ostettu talo enemmän kuin vuokra-asunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melban laskelmista huolimatta sanoisin, että omakotitalossa on edullisempaa asua omistaen kuin vuokralla. Etenkin jos osaa tehdä jotain itse, kuten luoda lumet tai asentaa hanan ja käyttää sahaa ja vasaraa.
Täällä omakotitalojen vuokrat on hinnoissaan, jos nyt edes sellaista vuokralle saisi. eli meille ainut keino saada omakotitalo oli ostaa sellainen. Vielä kun oli taitoa remontoida itse, tuli edullisemmaksi ostaa vanha ja kunnostaa se.
Kerrostaloasuntojen putki. yms. remontit maksaa sikahintaa verrattuna vastaaviin omakotitaloissa.
Tämä oli nyt vähän ohi aiheen, jokainen perhe ratkaisee mikä on itselle parasta.
Sehän on sama kuin vuokra-asunto, maksat vaan sen käsirahan muuttaessa. Meillä se maksu oli 42000e, koska asunto oli uudiskohde, ei se yleensä noin paljoa ole.
Vastike on halvempi kun vuokra vastaavanlaisessa vuokra-asunnossa. Me tykätään, ostettuna tämä olisi ollut 325 000e ja nyt maksetaan 800e/kk vuokraa/vastiketta. Ensi kesänä me ostetaan kesämökki, joten jotakin omaisuutta sentään kertyy kun joku oli siitä niin huolissaan :D
Tuo 42 000 euroa on indeksiin sidottu, eli kun pois muuttaa niin vähän enemmän saa sitten käteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
me päätettiin miehen kanssa ettei osteta omaa asuntoa, koska emme halua ottaa lainaa ja maksaa siitä ilosta pankille mitään (korkoja). Eli asumme nyt ja tulevaisuudessa vuokralla. Vaikka saisimme lainaa (molemmilla hyvät tulot ja vakiduunit, meillä on yksi lapsi), emme siis halua sitä ottaa. Mielestäni ei ole enää nykypäivänä "pakko" omistaa asuntoa, vaan tosiaan toiset asuvat koko ikänsä vuokralla, mun mielestä se on yksinkertaista, ei tarvitse huolehtia mistään ylimääräisistä maksuista (kuten remontit tms), maksat vaan vuokran joka kuukausi ja sillä selvä.
Mitä sitten vaikkei lapset perikkään mitään omaisuuksia?? Mä ainankin elän tätä päivää ja nykyhetkeä enkä kartuta omaisuuksia sen takia että lapset perii mahdollisimman paljon.. Me matkustellaan, syödään hyvin (ja usein ravintoloissa), ostellaan mitä halutaan ja tosiaan jos vaikka tekee mieli muuttaa niin ilmoittaa vaan kuukautta ennnen omistajalle ja pakkaa kamansa, ei tartte jäädä monen asunnon loukkoon.
Me ollaan saatu kaupungin vuokra-asunto hyvältä paikalta pääkaupunkiseudulta vanhasta (remontoidusta) puutalosta eli aivan ihanalta paikalta, vuokraa maksetaan 500 eur/kk (kolmio) ja jos ostettaisiin tältä samalta alueelta, kolmiot maksaa 500000 eur... joten ei mitään järkeä ostaa omaa, miettikää monta vuotta maksettaisiin tota lainaa (jos lyhennettäisiin vuokran verran) - tai jos lyhennettäis enemmän, meidän muu elämäntaso kärsisi ja sitä emme nimenomaan halua.
jotka sanovat, että saisivat lainan, mutta eivät halua maksaa sitä koko työuraansa. Mites sitten vuokran kanssa, loppuuko sen maksaminen joskus? Oma asunto on joskus oma, mutta vuokra jatkuu ihan siihen viimeiseen hengenvetoon asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me asumme vuokralla ja tarkoitus ostaa sijoitusasunto.
Siinä meille sitten se eläkeiän koti :)
Vuokra + sijoitusasunnon kulut jäävät yhteensä alle sen mitä menisi oman asunnon lainaan + asumiskuluihin joten rahaa vielä sijoitettavaksi muuallekin. Ehkä jossain vaiheessa ostamme myös toisen sijoituasunnon? Tai kesämökin?
jotka sanovat, että saisivat lainan, mutta eivät halua maksaa sitä koko työuraansa. Mites sitten vuokran kanssa, loppuuko sen maksaminen joskus? Oma asunto on joskus oma, mutta vuokra jatkuu ihan siihen viimeiseen hengenvetoon asti.
Ainoa ero vaan siinä, et vuokralla tuo rahasumma menee ikään kuin taivaan tuuliin. Omistusasunnossa sillä samalla summalla kartuttaa omaa omaisuutta.
Siinä vaiheessa kun viikatemies tulee vierailulle, on suhteellisen samantekevää onko sitä omaisuutta vai ei, mukaan kun sitä ei kuitenkaan saa.
Ja pelkästään jälkikasvun perinnön vuoksi mun mielestä on ihan turha ostaa asuntoa.
Meillä on samoja pohdintoja kuin ap:lla (ja monella muullakin tässä ketjussa). Ollaan myymässä nykyistä asuntoamme ja muutetaan ainakin toistaiseksi vuokralle. Tarkoituksena on tosin ostaa uusi omistusasunto sitten kun työkuviot asettuvat aloilleen.
Meille tulee jäämään tämän nykyisen asunnon myynnistä rahaa käteen noin 35000euroa muiden säästöjen kera.
Laskin, ettei edullisessa vuokra-asunnossa asuminen tule paljon epäedullisemmaksi kuin oman ostaminen, koska jo pelkän määräaikaistalletuksen avulla voimme tuollaisesta summasta nostaa korkoa n. 400e/kk (esim. Bigbank).
Nykyisen asunnon vastike + lainan korot ovat olleet suuruusluokkaa 300e/kk. TUlemme maksamme vuokra-asunnosta vuokraa noin 650e/kk niin näitä vertaillessa vuokralla asuminen ei vaikuta huonolta ratkaisulta. Saman verran rahaa menee siis kuukaudessa johonkin muuhun kuin pankkitilille/varallisuuden kartuttamiseen.
Olemme asuneet viisi vuotta vuokralla omistusasumispätkän jälkeen ja luulen, että jatkamme samaan malliin.
Jos haluaisimme asua vastaavanlaisessa asunnossa, olisi asunnon ostohinta tällä alueella vähintään 400 000 euroa. Lisäksi niitä ei ole tarjolla. Vaikka meillä on 100 tonnin sijoitukset pesämunana, ei kiinnosta oman osto.
Vuokra on meille elämiskustannus. Samalla lailla rahaa katoaa "taivaan tuuliin" kun ostetaan ruokaa, sehän muutttuu kakaksi. :-)
Ei no, vakavasti ottaen, asunto varallisuutena on tietysti jotain, mutta kuten on todettu, niin ei pidä laskea sen varaan että asuntojen arvot jotenkin koko ajan nousivat ja asunnon arvo nousisi.
Monet muuten vertaavat asuntoa myydessään siitä saamaansa hintaa siihen hintaan, joka itse maksoi. Huomioimatta oman asuntolainansa korkojen osuutta...
Suomessa vierastetaan vuokralla asumista jostain syystä ihan hirveästi. Esim. Ruotsissa kaupungeissa lähes kaikki kerrostaloasunnot ovat vuokra-asuntoja.
Suomessa halutaan "maksaa vain itselle" ja sitten nuoret perheet ottavat käsittämättömiä asuntolainoja ja lapset äkkiä päivähoitoon, että voidaan maksaa se "oma" asunto. Ironista on se että täällä pk-seudulla nämä kaikki "omat" asunnot ovat suurimman osan ajasta tyhjillään, kun "omistajat" yrittävät saada lainaa maksetuksi.
Ja eihän esim kerrostalon "omistaminen" ole muuta kuin seinien sisäpuolisen tilan käyttöoikeus, ei se omistaja omistaa muuta kuin asunto-osakkeen, joka oikeuttaa asumiseen siinä asunnossa.
Itse olen tyytyväinen vuokralla-asuja.
Blogissasi. Kiitos kun pistit linkin tänne! Selkiytti omia ajatuksia paljon.
T. 31
Oman asunon maksaminen on minulle ylivoimaisesti paras omaisuuden kartuttamisen muoto. Jos vuokralla asuisin, omaisuutta ei karttuisi enkä pystyisi laittamaan rahaa säästöön muillakaan tavoin.
Aina näkee niitä laskelmia, joissa verrataan omistusasumisen kustannuksia siihen, että laittaisi saman verran rahaa vaikka korkeakorkoiselle tilille. Mutta minulla pienituloisena ei ole sitä mahdollisuutta. Nimittäin ainoa syy siihen, että pystyn omaa asuntoa maksamaan, on asumistuki + lainan korkojen verovähennysoikeus. Jos asuisin vuokralla, asumistuki menisi vuokranantajalle eikä suinkaan minun säästötililleni, ja verovähennysoikeutta en saisi lainkaan! Rahaa säästämiseen ei yksinkertaisesti jäisi.
Tilannettanne en tiedä, mutta ottakaa tämä huomioon kun mietitte.
eikä ihan heti tästä pois lähdetä. Jossain vaiheessa mietittiin oman asunnon ostamista, mutta kummastakaan ajatus ei oikein tuntunut hyvältä. Nyt sitten ollaan saatu perintönä kesämökki ja ajatus omistusasumisesta (meidän kohdalla kyse olisi okt:sta) tuntuu entistäkin kaukaisemmalta. Mä saan ihan riittävästi nytkin uppoamaan aikaa ja rahaa kesämökin remontteihin ja ylläpitokuluihin, ja olen tullut siihen tulokseen että mä en nauti omistamisesta enkä omaisuuden ylläpidosta ja huoltamisesta. Vuokralla ei koskaan tipahda postiluukusta kaikenlaisia maksuja mitä omistusasumisesta, ja meidän kohdalla vuokralla asuminen on ihan taloudellisestikin ajatellen kaikkein järkevintä.