Uusi miesystäväni ja poikani, poikani ei pidä miehestä..

on paremmalla tasolla parin vuoden kuin parin kuukauden päästä.



Jos on tyrinyt niin totaalisesti aiemman suhteen, että on totaaliyksinhuoltaja, kannattaisi olla entistä varovaisempi. Ja ainahan voi hankkia lastensuojelun kautta tukiperheen, jos ei lastaan muualle saa.

on paremmalla tasolla parin vuoden kuin parin kuukauden päästä. Jos on tyrinyt niin totaalisesti aiemman suhteen, että on totaaliyksinhuoltaja, kannattaisi olla entistä varovaisempi. Ja ainahan voi hankkia lastensuojelun kautta tukiperheen, jos ei lastaan muualle saa.

Ei tarvitse olla tyrinyt mitään ollakseen totaaliyh; melko kärkevästi kyllä kommentoit. On olemassa leskiäkin, ja osa eronneistä etäisistä nyt vain on sellaisia, että eivät välitä olla lastensa kanssa syystä tai toisesta. Omassa tapauksessani aikoinaan lasten isä lähti eron jälkeen useaksi vuodeksi ulkomaille töihin. Ja kun ei satu olemaan lähellä sukua/ystäviä, jotka voisivat auttaa ja lapsia joutuu hoidattamaan MLL:n hoitajilla riittävästi työasioiden vuoksi, ei tee mieli hoidattaa enää yhtään yöimääräistä miehen tapaamisen vuoksi.

Eli on olemassa erilaisia olosuhteita, toivottavasti käsität sen!

t.38

Esittelin uuden miehen lapsille heidän ollessaan vasta 2 ja 4-vuotiaat ja eron ja minun muuttoni ollessa myös tuoreita. 4-v tyttö oli todella mustasukkainen, mistä osittain johtuen pidimme hyvin matalaa profiilia pitkään. tapailimme silloin tällöin yhdessä lasten kanssa ja noudatin pitkälti lasten toiveita ja pidin tarkasti silmällä heidän reaktioitaan. (Lapset joka toinen viikko -lapsia, mistä johtuen panostan lapsiini 100% kun he ovat luonani, mikään ei ole silloin tärkeämpää kuin he.) Tästä on nyt neljä vuotta ja ihan toiset sävelet nyt, lapset innosta kirkuen juoksevat vastaan kun mies tulee meille ja käyvät todella mielellään hänen luonaan ja viipyvät mielellään pitempäänkin. Jo viime vuonna alkoi helpottaa (eli 3 vuoden jälkeen) ja nyt tosiaan menee todella hyvin. Me emme siis edelleenkään asu yhdessä (emmekä suunnittelekaan) ja lapset ovat kai huomanneet että asetan heidät aina ja kaikessa etusijalle. - Tunnen muutaman sinunlaisesi tapauksen ja kyllä aika on tosiaan auttanut, sekä erityisesti se että kaikessa näyttää että poikasi on sinulle kuitenkin se kaikkein tärkein.

Vaan te jatkatte sitä yhdessä. Jos uusi mies tulee kuvioon niin teidänhän pitää olla perhe. Ei niin että lapsella ja äidillä on suhde. Ja äidillä ja miehellä on suhde. Teidän kolmen pitäisi olla kaikkien yhteinen, jossa tietenkin lapsi on tärkeimmässä asemassa koska on haavoittuvaisin.

Olin pitkään yh, ja nykyinen uusi mieheni hyppäsi meidän elämään ja otti tyynesti vastaan kaikki alkukiukuttelut ja mustasukkaisuudet. Hän kyllä ymmärsi että etenkin lapselle tämä muutos on kaikkein suurin kun uusi ihminen tulee elämään eikä lapsi ole saanut edes häntä valita. Mies tuki minua että minun pitää näyttää lapselle että lapsi on minulle tärkein, mutta meidän elämässä vaan on uusikin ihminen. Tämä toimi meillä ja myrsky on pikkuhiljaa tyyntynyt ajan kanssa.

minimi, ennen kuin uusia kumppaneita esitellään lapsille. Satunnaista "kerran kuussa seksiä" ei edes lasketa tähän puoleen vuoteen, vaan aito seurustelu.

Eli kun itse olin lapsi ja äiti ja isä erosivat. Äidilläni on ollut sen jälkeen muutama eri mies. Nykyisen kanssa hän on ollut jo vuosia. Mutta yksi, jonka kanssa hän oli ja jonka kanssa myös minä siis jouduin asumaan oli minusta inhottava. Siis todella vihasin sitä miestä. Vaikken osaa sanoa edes sen kummempaa syytä. Kemiat eivät vain ihmisten kesken aina kohtaa, se pätee myös lapsiin. Ne oli raskaita vuosia. Muiden miesten kohdalla ei ollut niin kamalaa. Kannattaa ottaa huomioon myös se, että jos lapsi ei todellakaan tykkää miehestä, niin se on aika raskasta elämää lapselle. Nimim.vieläkin se aika tuntuu pahimmalta ajalta koko elämässäni..

Ennenkuin nämä ovat oikeasti tavanneet. Kiva seukata jonkun kanssa pari vuotta, kaikki hyvin kaksin, mutta lapset eivät kuvioon sovikaan?!?



Itse tapasin mieheni lapset kun oltiin oltu vain muutama viikko yhdessä, mutta ei minua tyttöystävänä esitelty. Pitkään tapailimme vain ohimennen. Oli se silti sokki kun tulin osaksi heidän elämäänsä.

Ja kyllä minusta minulla aikuisena ja naisena saa olla suhde, josta lapsi näkee, että hän ei kuulu siihen (aivan kuten lapset ajattelevat omista vanhemmistaan).

No voisikohan sen suhteen sitten pitää pois lapsen elämästä, jos lapsi ei kerran kuulu siihen?

Sinullapa on kiva käsitys ydinperheestä ja lapsen paikasta.

Taas näitä "kun äiti on onnellinen, lapsikin on onnellinen ja lasten kuuluu sopeutua ja alistua"-juttuja.

Lapsen tulee hyväksyä vanhempien uudet kumppanit ja äidin osoitteva lapselleen, että vaikka hänellä on elämässä muitankin ihmisiä ei hän ole hylkäämässä lastaan.

Onko uuden kumppanin vastaavasti pakko hyväksyä kumppaninsa lapset edellisestä liitosta? Veikkaan, että olet siitä asiasta vähän eri mieltä...

Mun lapsi on kyllä tavannut lähimmät ystäväni (miehet ja naiset) muutenkin, kun he kerran käyvät meillä kylässä ja osa on ollut yötäkin sohvalla. Rentoa meininkiä. Ei lapsi juuri näe eroa siinä, kenen kanssa seurustelen ja kuka on hyvä ystävä - varsinkin jos on kaukosuhde, niin näen ystäviä jopa useammin.



Yksi pitkä suhde on ollut eron jälkeen, lapsi ja kyseinen mies tulevat loistavasti toimeen vieläkin. Ja olen totaali-yh, lisäksi lapsi on niin iso osa elämääni, että ei ole juuri mahdollisuutta olla paljoa erossa leikki-ikäisestä.



Eiköhän ratkaisevaa ole se, millainen mies on ja miten kemiat lapsen kanssa kohtaavat kuin mikään aikarajapyykki. Eri asia sitten, jos joku esittelee jokaisen uuden panonsa uutena kumppanina, mutta eipä sitäkään joku 4v. juuri tajua, kuka on ystävä, kuka jotain muuta, jos vain olosuhteet ovat turvalliset ja hänet otetaan huomioon. Lapsellani on oikeus tuntea tärkeät ja pitkäaikaiset ihmissuhteeni. Näin minä ajattelen.

Kyllä mustasukkaisuus helpottaa ajan mittaan.



Esittelin 8-vuotiaan tyttöni uudelle miesystävälle varsin pian tapaamisen jälkeen. Aluksi tyttö kiukutteli ja oli kovasti mustasukkainen. Emme viettäneet öitä yhdessä puoleen vuoteen. Sittemmin totuttelimme olemaan välillä kolmisin öitä yhdessä, mutta satunnaisesti.



Nyt vuoden kuluttua olemme muuttamassa yhteen. Pikku hiljaa olemme totuttaneet tyttöä ajatukseen yhteenmuutosta. Tyttö suhtautuu positiivisesti ja on hyväksynyt miehen elämäänsä ja tykkää tästä kovasti.



Luulen, että aika auttaa ja myös se, että viestii lapselle, että on ihan normaalia olla mustasukkainen, mutta ei äiti katoa mihinkään.

että se uusi puoliso on AIKUINEN. Hänellä on ollut aikaa sopeutua ajatukseen lapsista ja valmistautua siihen ja suhtautua aikuismaisesti asiaan.

Sillä on merkitystä, miten äidin tai isän uusi suhde tuodaan lapselle. Sillä, miten pian kaikki tapahtuu ON merkitystä lapsen kannalta. Samoin se, miten äiti/isä ja uusi puoliso suhtautuvat lapseen. Ihan järkyttävältä kuulosti se esimerkkitapaus, jossa äiti ja uusi mies osoittivat lapsen olevan ulkopuolinen naureskelemalla omia juttujaan lapsen läsnäollessa. Lapsi ei ole aikuinen.

Mistä sitä tietää kuinka uusi puoliso reagoi lapseen Ennenkuin nämä ovat oikeasti tavanneet. Kiva seukata jonkun kanssa pari vuotta, kaikki hyvin kaksin, mutta lapset eivät kuvioon sovikaan?!?

Itse tapasin mieheni lapset kun oltiin oltu vain muutama viikko yhdessä, mutta ei minua tyttöystävänä esitelty. Pitkään tapailimme vain ohimennen. Oli se silti sokki kun tulin osaksi heidän elämäänsä.