mä oon niin loppu joka helvatan

päivän taisteluun ton 3½v kans.Se koittelee satasella hermoja ja se on niin itepäinen ja uhmaava ettei mikään auta kielto,jäähypenkki tai muu uhkailu.Mun hermot on täysin mennyt kun se on aina mun kaa 24/7 varsinkin nyt ku ollaan lomalla.Oon räjähtämässä.Ensin se kaato mehut keittiön lattialle,hirvee siivo,mä siivosin.Autoin ruokaa sille niin riekkui vaikka kielsin potkasi ruokalautasen mun japäälle,ruuat lensi ympäri huonetta.Mä en tiedä huitasinko kämmenellä poikaa kun tilanne tapahtui niin äkkiä.Samalla kun yritin kopata lautasta ja oliko se refleksi vaiko tahallista,en tiedä..Mä oon täys paska äiti ja nyt must tuntuu etten tiedä mitä tehä,mulla on niin paha olla.Pojalta kysyin kun kävi suihkussa että koskiko mihinkään,mutta katteli vaan jalan mustelmia jotka tulleet riehuessa aiemmin.Eli ei tainnut,mutta silti..Mä en missään nimes halua lastani satuttaa,se on mun silmäteräni,rakas poikani?.Tiedän sanomattakin olevani surkimus,halusin vain saada sanoa tän päästäni ulos.Joka päivä meillä on tahtojen taistelua joka asiasta.poika riehuu ja uhmaakkuuttaan potkii ja huitoo tavaroilla,millon telkkaa,läppärii tms..