G: "Isin tytöillä on hyvä itsetunto"- uskotko todeksi?

vaikka mun isä kutsuikin mua kusipääksi.

miksi minulla on järkyttävän huono itsetunto?

Molemmat vanhemmat etäisiä, minut on hylätty reilu vuoden ikäisenä ja olen kasvanut sijaisperheessä.

omankin tyttäreni olla isän (ja vaarin) tyttö :)

Itselläni on aina ollut huono isäsuhde ja myöskin huono itsetunto. Oman tyttären kohdalla olen kaikin keinoin yrittänyt edistää isän ja tyttären kiinteää suhdetta. Ja ovatkin kuin paita ja peppu:)

Vanhemmillani kumpikin lapsista oli täysi vahinko. Isä ei vissiin olisi ollenkaan halunnut lapsia. Ei koskaan jutellut, mitä nyt komensi. Olin paniikissa, jos äiti lähti johonkin. Vielä aikuisena (40+) pelkään isän suuttumisia, jotka voi puhjeta mistä vaan.



Arvaattekos, millainen minun itsetunto on ;)

Tosin omat vanhempani erosivat isäni alkoholismin takia ja isäsuhde jäi etäiseksi. Isäni kuoli minun ollessa 16v. Itsetuntoni on kyllä kuitekin ihan normaali, jopa hyvä. Isäpuoleni on ollut minulle kuitekin turvallinen ja rakastava.



Meillä on kaksi tytärtä, ja mieheni on aivan ihana aviomies sekä isä. Toivon todella, että tytöt saavat hyvän miehen mallin kotoa ja aikuisena hakeutuvat sitten tasavertaiseen parisuhteeseen.

isäni kuoli ennen kuin olen pystynyt muistamaan hänestä mitään eikä mulla ole koskaan ollut isäpuolta. Silti itsetuntoni on kohdallaan. Todennäköisesti edes toisen vanhemman kannustus ja huomio edesauttaa lapsen hyvää itsetuntoa.

Olen aina ollut todellinen isän tyttö, mutta kyllä maailma ja itsetunto romahti, kun isä jäi kiinni pettämisestä ollessani 13-v. ja perhe hajosi. Ehkä tuo väite pitäisi paikkansa, jos isä ei olisi pettänyt äitiä ja samalla romahduttanut maailmaani ja luottamusta itseeni.

tyttärelläni on tosi hyvä itsetunto, vaikka isänsä oli tosi kusipää, eikä koskaan antanut empatiaa tai rakkautta lapsilleen, eikä minulle.



Minulla itselläni on huono itsetunto siksi, että äiti oli perheenpää, joka väheksyi minua. Isäni oli äitini tossun alla, mutta isän kanssa tulin paremmin toimeen. Isäni ei varmaan osannut oikein kehua minua, kun äiti haukkui.

Tytär on mieheni silmäterä, mutta valitettavasti tasapainoton äiti ehti vaurioittaa tyttöä ensimmäisten ikävuosien aikana niin pahasti, että emme ole pystyneet terapeutin avullakaan paikkaamaan täysin niitä jälkiä. Paljon rakkautta, kannustusta ja kehumisia tyttö on meiltä saanut, mutta silti ei esim. uskalla pyytää mitään eikä usko kykyihinsä vaikka on huippulahjakas. Ei mielestään ansaitse mitään.

ja myös kavereillani.



Mutta kuten täällä on sanottu niin ei se isäkään riitä jos äiti on hyvin ongelmainen.



Itselläni oli hyvä suhde sekä isään että äitiin. Nyt on hyvä itsetunto ja aivan ihana aviomies.

Omalla kohdallani pitää paikkaansa. Isäsuhde ollut ongelmallinen ja myös suhtautumiseni miehiin ja seksiin. Nyt kolmekymppisenä vaimona ja äitinä osasin vasta lähteä hakemaan apua pahaan olooni :( Mutta onneksi edes nyt! :)



Voi kunpa jokainen tyttö saisi kasvaa turvallisen, aikuisen ja kannustavan isän perheessä...





Voi kunpa aikuiset olisivat yhdessä vain jos oikeasti rakastavat ja kunnioittavat toisiaan...

ja olen aina kärsinyt itsesyytöksistä, vaikka olenkin päässyt elämässä pitkälle.

Olen ollut iskän tyttö.Minua on isä kannustanut elämässä eteenpäin,ottanut mukaansa lenkkipoluille ja metsäretkille.Muös kaksi sisartani saavat paljon isän huomiota ja rakkautta(asuvat vielä kotona). Ja me kaikki kolme naista ollaan terveitä itsetunnoltamme.

Uskoin lapsena että isä inhosi minua. Itsetuntoni naisena on aina ollut ihan nollilla. Olin ihan varma esim. etten koskaan tule "pääsemään naimisiin" ja olin ihan ihmeissäni kun joku halusi seurustella kanssani. Valitsin kyllä sellaisen miehen, jota en enää tällä ikää missään tapauksessa ottaisi.

Varmasti Sinkkset etc. voivat vahvistaa tämän.



Isä on pojalle hyvin tärkeä. Mutta on hän tytöllekin, jotta tytölle kasvaa hyvä itsetunto.

Omilla lapsillani ei isä ole ollut kuvioissa ja heillä molemmilla on erinomainen itsetunto.



Uskon että vanhempien roolimallilla on paljonkin asian kanssa tekemistä. Lapselle kasvatetan hyvä itsetunto ei sitä kylkiäisinä saa. Rohkeus, avoimuus ja kyky luottaa itseensä ei ole mikään isähuomion mittari.

Meillä äideillä on nyt mielestäni vastuun paikka tässä. Mennyttä emme voi muuttaa - mutta ammattiavun avulla pääsee elämässä eteenpäin. Pontti: Minkälaisen miehen kanssa me tahdomme olla naimisissa! Minkälaisen miehen me valitsemme lastemme isäksi! Minkälaisen parisuhdemallin me haluamme antaa omille lapsillemme!